LUND. Vuonna 1666 valmistuneen yliopiston kampus on valokuvissa kaunis, suorastaan veistosmainen.
Päärakennuksen edustalla olevassa suihkulähteessä virtaa kirkas vesi ja kuvaa katsellessa voi lähes kuulla lintujen laulavan.
Ruotsalaisopiskelijat istuvat siistillä penkillä ja näyttävät onnellisilta. Aurinko paistaa ja kaikilla on kirkas tulevaisuus edessä.
Koko kampus hehkuu viisautta ja arvokkuutta vuosisatojen takaa.
Todellisuus maaliskussa ei voisi olla kauempana. Puissa ei ole lehden lehteä ja tyhjä suihkulähde näyttää jumalan hylkäämältä.
Vesipisarat piiskaavat kasvoja harmaalta taivaalta ja armoton tuuli iskee läpi kastuneen kevyttoppatakin luihin ja ytimiin.
Yliopiston jykevän päärakennuksen katto ei juuri tarjoa suojaa.
Onneksi pian horisonttiin ilmestyy tuttu hahmo. Linda Sällström tervehtii pirteästi, vaikka on ollut hereillä jo useamman tunnin.
Tämäkin aamu on alkanut tutulla kaavalla. Herätys kuudelta ilman kelloa, aamupala, koulutöitä ja junalla reilun 35 minuutin matka Hässleholmista Lundiin.
– Vapaa-aika, mitä se on? Ei minulla sellaista ole ollut pitkään aikaan. Tämä on nyt tätä... Jaksaa jaksaa, Sällström naureskelee.
– Huippu-urheilusta se tulee vähän kuin luonnostaan, tietää, että velvollisuudet on hoidettava. Eipä siinä auta kuin hoitaa ne, ei kukaan muukaan niitä puolestasi hoida.
Nyt 34-vuotiaana Sällström elää kenties elämänsä kiireisintä aikaa. Päivät täyttyvät opinnoista ja jalkapallosta.
Kuvio on monelle naisammattilaiselle tuttu: kun pelaamisesta naisille ei vielä makseta sievoisia summia, moni opiskelee pelaamisen ohella itselleen ammatin.
Sällströmiä lääkärin ammatti on kiehtonut aina. Ihmiskehon toiminta kiinnostaa.
– Ajattelin kuitenkin, että lääkis on ylifiksuille ja etten ikinä pääsisi sisään.
Sällström päätti kokeilla onneaan, ja pääsi kuin pääsikin sisään.
– Ihan normaaleja ihmisiä täällä on, ihan hyvin minäkin olen pärjännyt, Sällström nauraa nyt.
Ensimmäinen kerta lääkäriopinnoissa ei kuitenkaan onnistunut. Se ei johtunut Sällströmin huonoudesta.
– Linköpingissä totesivat ensimmäisenä päivänä, että pelaamisen ja opiskelun yhdistäminen ei onnistu. He tekivät kyllä yhteistyötä urheilijoiden kanssa, mutta se koski vain yleisurheilijoita ja suunnistajia.
Sällström oli kyllä nuorena ollut menestynyt myös yleisurheilussa, päihittihän hän nuorena pika-aidoissa muun muassa Suomen ennätyksen haltijan Annimari Korteen. Eniten menestystä tuli seiväshypyssä, jossa hän voitti 15-vuotiaana Suomen mestaruuden.
Lopullinen lajivalinta tapahtui 19-vuotiaana, kun Sällström nousi ensimmäisen kerran A-maajoukkueeseen.
Ensimmäinen pätkä lääkäriopinnoissa kesti siis alle päivän. Kun Sällström vuonna 2015 siirtyi Vittsjön riveihin pelaamaan, päätti hän kokeilla uudelleen onneaan – ja ovet avautuivat toistamiseen.
Oli vain yksi, tuttu pulma: miten yhdistää pelaaminen ja opiskelu.
– Ensimmäisen sähköpostiviestin jälkeen oli vähän sama tunne, että mitenköhän tämä mahtaa onnistua. Pyysin saada tavata opinto-ohjaajan, että voidaanko istua alas ja jutella, jos joku ratkaisu löytyisi.
Tapaaminen järjestyi ja myös opinto-ohjaaja oli innoissaan. Sovittiin, että jos Sällström selviäisi ensimmäisestä jaksosta, säilyttäisi hän opiskelupaikkansa, vaikka taukoa myöhemmin tulisikin.
Ja hän selvisi.
– Sitten menikin aika monta vuotta ennen kuin koulunkäynnin aloitin, Sällström nauraa.
Vittsjössä rakkaus jalkapalloon syttyi uudelleen
Vittsjössä Sällström viihtyi kesään 2018 asti. Edellisellä kaudella hän oli iskenyt Vittsjössä 15 maalia, mikä oikeutti Damallsvenskanin maalipörssin toiseen sijaan. Hän oli pelannut Ruotsissa jalkapalloa kymmenen vuotta ja kaipasi muutosta.
Sällström hankki agentin, joka järjesti hänet Ranskaan.
– Oli ehkä elämäni paras päätös tulla tänne, Sällström julisti vielä joulukuussa 2018.
Pariisissa kului lopulta kolme vuotta. Sittemmin Sällström on kertonut, etteivät vuodet olleet niin auvoisia.
Sällström oli toki kokenut urallaan aikaisemmin kolme polvivammaa ja pohtinut lopettamista. Niistä hän oli kuitenkin kuntoutunut maajoukkueen kaikkien aikojen parhaaksi maalintekijäksi ja auttanut Suomea elintärkeillä osumillaan EM-kisoihin.
Ranskan negatiivinen ilmapiiri sai kuitenkin Sällströmin pohtimaan lopettamista. Nuoret joukkuekaverit saattoivat heikon suorituksen jälkeen haukkua suomalaishyökkääjän lyttyyn.
– Ajattelin, että pinnistän vielä EM-kisoihin asti ja sen jälkeen saa lopettaa.
Sällström suuntasi kuitenkin HJK:n kautta takaisin Vittsjöön, ja rakkaus jalkapalloa kohtaan palasi.
– Heti ensimmäisestä viikosta lähtien totesin, että futis voi olla ihan kivaakin vielä.
Sitten tulivat EM-kisat, jotka menivät penkin alle. Sällström onnistui kuitenkin ainoana Suomen pelaajana maalinteossa, mutta salamamaali Espanjaa vastaan jäi lopulta laihaksi lohduksi. Suomi hävisi kaikki kolme otteluaan ja jäi alkulohkoon.
Heti EM-kisojen jälkeen ei kuulunut suuria lopettamisuutisia, sillä MM-karsinnat jatkuivat jo syyskuussa. Syksyn mittaan niitä alkoi kuitenkin ripotella: Tuija Hyyrynen, Essi Sainio, Anna Auvinen, Anna Westerlund...
Maajoukkueen kaikkien aikojen maalitykki päätti kuitenkin jatkaa.
– Totesin, että en ole valmis lopettamaan. Pakko antaa tälle vielä mahdollisuus. Niin kauan kuin pystyy yhdistämään futiksen ja koulun, pystyy pelaamaan.
Sällströmillä on koulua jäljellä vielä kolme ja puoli vuotta.
– Taukoja on tullut aika paljon, mutta nyt on tarkoitus painaa loppuun asti.
Paluu koulunpenkille ei kuitenkaan ollut helpoimmasta päästä. Kaikki, mitä Sällström oli aikaisemmin oppinut, oli ehtinyt pyyhkiytyä jo pois mielestä, eikä aikaa kertaamiselle juuri jäänyt.
Sällström jatkoi opintoja neljännestä jaksosta, josta opiskelijat puhuivat opintojen rankimpana.
– Suoraan syvään päätyyn vaan. Olihan se rankkaa, mutta onneksi se meni läpi!
Opiskelutoverit olivat ehtineet vaihtua jo muutamaan otteeseen, ja monen on ollut vaikea uskoa Sällströmin ikää todeksi.
Entä tunnistavatko luokkakaverit Sällströmiä maajoukkuepalloilijaksi?
Maaliskuisena maanantaina kamera luokkahuoneessa ainakin herättää hilpeyttä, kun lääkisopiskelijat kuiskuttelevat toisilleen ja katselevat sitten kuvaajaan päin.
Sällströmiä naurattaa, kun hän muistelee ensimmäistä koulupäiväänsä. Luokkaan hän joutui marssimaan vaatimattomasti maajoukkuekassin kanssa, sillä matka jatkui suoraan Helmareiden leirille.
Kyllä he taitavat tietää, vaikka ei Sällström ammatistaan numeroa tee. Paikkakin löytyy aina vaatimattomasti luokan perältä.
Kehitystä vielä yli 30-vuotiaana
Yhdistämisessä on auttanut myös seura: maaliskuisena maanantainakin harjoitukset alkavat jo iltapäivästä, eikä Sällströmin tarvitse osallistua. Luento menee päällekkäin.
– Minulla on sopimuksessa pykälä, että jos on pakollisia kouluhommia, saa olla pois. He ovat olleet todella ymmärtäväisiä.
Niinä päivinä, kun hän ehtii harjoituksiin, nappaa joukkuekaveri Jutta Rantala hänet usein asemalta suoraan kyytiin. Niinä päivinä Sällström on kotoa poissa kellon ympäri.
Sällström tiesi, mitä tuleman pitää, ja aloittikin kauteen valmistautumisen heti edellisen kauden päätteeksi.
Tavallista rauhallisempi preseason teki kuitenkin Sällströmille hyvää. Helmareiden edellisessä turnauksessa Kyproksella suomalaishyökkääjä osui puolessatoista pelissä neljästi. Maalivire jatkui Vittsjön riveissä seuraavassa kahdessa cupin ottelussakin.
– Treenit ja pelit tuovat kivan henkireiän opiskeluun, saa ajatuksia vähän muualle. Valmentajatkin ovat olleet sitä mieltä, että voi olla ihan hyvä juttu, etten ole aina treeneissä. Alkaa tätä ikääkin olemaan, eikä kroppa kestä samanlaista rääkkiä kuin aiemmin!
Maajoukkuevalmentaja Marko Saloranta on myös huomannut kehityksen.
– Tänä vuonna tulee 35 mittariin, mutta Linda kehittyy koko ajan. Hyökkääminen ja liikkeet ovat monipuolistuneet, hän pystyy käyttämään muita pelaajia vielä enemmän hyväksi, Saloranta luettelee ja kiittelee myös suomalaishyökkääjän asennetta.
Toistaiseksi Sällström on onnistunut yhdistämään opiskelut ja pelaamisen. Ensi syksynä on kuitenkin edessä kliininen harjoittelu, joka vaatii entistä enemmän läsnäoloa.
Samaan aikaan Helmarit aloittaa historian ensimmäisen taipaleensa Kansojen liigassa, mitä seuraavat EM-karsinnat.
Miten esimerkiksi maaotteluiden ja harjoittelun yhdistäminen sitten onnistuu?
– Älä, mua alkaa ahdistaa, Sällström nauraa mutta vakavoituu.
– Yritän nyt keskittyä tämän viikon ongelmiin ja elän tässä hetkessä. Eihän tämä pidemmän päälle kestävä ratkaisu ole. No, kohta tulee kesä ja sitten tarvitsee pelata vain futista.
No entä suosittelisiko Sällström sitten samaa ratkaisua muille?
– Suosittelen, että futisuran aikana valmistautuu elämään urheilu-uran jälkeen. Mutta kannattaa ehkä valita ala, jossa ei ole niin paljoa lähiopetusta, hän nauraa.
Sällströmin aika Lundissa on pian täynnä ja juna lähtee takaisin kohti Hässleholmia. Junamatkan Sällström on tottunut hyödyntämään opiskeluun. Kaupassa pitäisi käydä, ja sitten kutsuvat jälleen opinnot, kunnes on aika rauhoittua yöpuulle – ja toistaa sama seuraavana päivänä.
Toisinaan opintoja on Malmön puolella, jolloin junamatka suuntaansa kestää vieläkin kauemmin, kokonaisen tunnin.
Mutta vielä on aika viimeisen teeman. Seuraavat EM-kisat pelataan kesällä 2025. Pohjoismaat hävisivät hakemuskisan Sveitsille, eikä Sällström pääse näin ollen pelaamaan toista kertaa kotiyleisön edessä EM-viheriöllä.
Suomalaishyökkääjältä jäivät polvivamman vuoksi kesän 2013 MM-kisat väliin, mutta voitaisiinko suomalaishyökkääjä nähdä uransa kolmansissa EM-kisoissa?
– Onhan sinne vielä aikaa... En uskalla niin kauas tulevaisuuteen suunnitella. Mutta eihän elämässä mikään ole mahdotonta!
Helmarit kohtaa A-maaottelussa Slovakian maanantaina 10.4. kello 14.00.