Kolme vuotta sitten tietokirjailija Harri Ahonen istuskeli Rástegáissán tunturilla Pohjois-Norjassa ja katseli maisemia. Ahonen oli juuri saanut materiaalin kasaan kirjaansa, joka esitteli Finnmarkin retkeilyreittejä.
– En ajatellut aluksi yhtään mitään, kunhan hain tuntureita sieltä täältä. Katselin siinä Suomen suuntaan ja mietin, että onhan niitä retkeilyreittejä Suomenkin Lapissa.
Vaikka Ahonen on kirjoittanut lukuisia retkeilykirjoja, Suomen Lappi oli hänellä vielä kulkematta kirjoihin.
Kotiin päästyään Ahonen pirautti asiasta kustannuspäällikölleen.
– Hän sanoi, että olihan tuo jo aikakin kirjoittaa Lapista.
Siitä alkoi muutaman vuoden prosessi, jonka lopputuloksena syntyi tänä keväänä julkaistu opus Lapin retkeilyreitit. Tekoprosessi osui saumaan, jolloin retkeily Lapissa kasvoi buumiksi koronapandemian seurauksena. Tosin Ahosen mukaan kiinnostus retkeilyyn alkoi jo ennen koronaa.
– Ihmiset ovat huomanneet, että luonnossa liikkuminen tekee yksinkertaisesti hyvää ja onhan aiheesta olemassa useita tutkimuksiakin.
Kirjaansa varten Ahonen kulki läpi yli 250 eri retkireittiä joko kävellen tai pyörällä. Aikaa kirjaan ja sen pohjatyöhön oli noin kaksi ja puoli vuotta. Tahti oli tiukka, sillä reitit on kuljettava sulan maan aikana. Se tarkoittaa, että yhden kesäkuukauden aikana Ahosen oli kuljettava noin 25 päiväretkikohdetta.
– Kyllähän tämä retkeily on minun työtäni. Rinkka on laitettava selkään, vaikka räntää sataisi eikä aina tekisi mieli.
Ahonen tosin myös myöntää nauttivansa työstään, vaikkei esimerkiksi pitkäputkisen järjestelmäkameran kuljettaminen vauhdikkaalla maastopyöräreitillä aina ole kirjailijan mukaan kovin helppoa.
Eivätkä kaikki reitit loppujen lopuksi edes päätyneet kirjaan.
10 tuntematonta, mutta hienoa kohdetta
Mukana kirjassa on silti sekä tunnettuja että hieman tuntemattomampiakin helmiä.
Kokosimme listan kymmenestä vähemmän kuljetusta, mutta huomionarvoisesta reitistä.
Otsamo-tunturi, Inari
”Inari yhdistetään yleensä erämaahan. Jos sen haluaa nähdä konkreettisesti ja kerralla, kannattaa kivuta Otsamo-tunturin huipulle. Ei ole toista paikkaa, josta sellainen maisema avautuisi kerralla.”
Sallivaara, Inari
”Sallivaara on hieman pidempi erämaataival. Koko reitin edestakainen pituus on noin 14 kilometriä. Vaarassa on historiallinen poroerotuspaikka ja käytössä olleita asuinrakennuksia. Sieltä avautuu luonnollisesti myös hienot maisemat. ”
Hetta-Näkkälä maastopyöräreitti, Enontekiö
”Kun tänne lähtee, niin kamera ja muistiinpanovälineet on pakko laittaa rinkkaan. Tämä on pitkä ja vaativa maastopyöräreitti, eikä sitä ole sorastettu, mikä on hyvä asia. Siellä tulee vastaan suo ja kilometritolkulla jatkuvia kivikoita. Haastavuudesta huolimatta tämä on hieno reitti, ei kaiken retkeilyn tarvitse aina olla niin siloiteltua. Toki siellä on puolivälissä myös yksi tupa, jossa pääsee huilimaan.”
Honkalampi, Kemijärvi
”Muistan, kuinka kakarana mentiin metsäpolkuja ja siellä oli menninkäisiä ja muita möykkyjä näkyvissä. Tämäkin reitti on joskus ollut sellainen. Reitin varrella näkyy satukyhäelmiä, ja se on aika koskettavaa. Tällaisia pitäisi olla enemmän ja jos niitä rakennetaan, niistä pitäisi pitää myös huolta. Norjassa on vitsi, että vanhemmat vievät joka kevät lapsensa tunturiin ja syksyllä hakevat pois. Suomalaisetkin voisivat viedä rohkeammin lapsiaan poluille tutustumaan.”
Savilampi, Salla
”Savilampi on osa Oulangan kansallispuistoa. Monesti ei mielletä, että osa siitä löytyy myös Sallan kunnan alueelta. Tämä on jylhä paikka ja kanjonilaakso tekee siitä ainutlaatuisen.”
Laŋka-tunturi, Utsjoki
”Utsjoelle kun lähdetään, mennään usein Kevolle. Laŋka-tunturille menee helppo reitti, eikä tunturi ole kuin reilut 600 metriä korkea. Sieltä huipulta avautuu silti rajaton maisema Suomen sekä Norjan puolelle.”
Utsjoen museotie, Utsjoki
”Tämä on aika ehdoton paikka, kun puhutaan Tenojokilaaksosta. Koko maisema avautuu museotieltä. Voi sen tietysti mennä yhteen suuntaan vaikka myös autolla, mutta pyörällä liike on toki helpompi pysäyttää ja ylipäänsä huomata mielenkiintoisia paikkoja.”
Korkea-Jehkas, Kilpisjärvi
”Tämä reitti on haastava riippumatta siitä, kulkeeko sen pyörällä vai kävellen. Viimeiset sadat metrit on mentävä joka tapauksessa kävellen. Täältä maisema ylettyy yliselle Kilpisjärvelle, Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Norjan suurtuntureille ja tietysti Saanalle iavan eri kulmasta kuin mistä niitä tavallisesti kuvataan. Ja jos minulta kysytään, täältä näkymät ovat paljon paremmat.”
Taatsijärvi, Kittilä
”Tämä on saamelaisten pyhä paikka, ja siellä pitää muistaa olla herrasmiesmäisesti. En tiedä, voiko tätä kutsua hartaaksi paikaksi, mutta ainakin se on herkkyyttä kumouava paikka. Eikä tänne ole pitkä matka esimerkiksi Sallivaaralta, retket voi vaikka yhdistää.”
Hirsiniemi, Posio
”Jos on ajatellut aloittaa maastopyöräilyn, tästä on hyvä aloittaa. Reitti opettaa, että välillä pyörää pitää kantaa ja välillä se pitää ehkä myös nostaa veneeseen ja soitaa pyörä mukanaan hetken. Reitin lopussa on ohuesti aidattu kuluväylä, jossa routa on nostanut lankkuja ylös ja alas. Sellaisen pyöräileminen on oma taiteenlajinsa, mutta voi tämän reitin myös kävellä.”
Saittajärven laavu, Rovaniemi
”Saittajärvi on esteetön reitti. Kun saavutaan lähtöpaikkaan, on siitä noin 50 metriä rantaan. Metsähallitus luokittelee nämä vaativaksi esteettömiksi, se on sellainen tasaisen muhkurainen maasto. Ja perillä odottaa tietysti laavu ja järvi.”
Unarinköngäs, Rovaniemi
”Jos minulta kysytään, tämä on Rovaniemen kaunein retkikohde. Otan tämän paikan aina luennoillanikin esille. Se ei ole erityisen vaativa, mutta siellä on portaat, kuin raastimella vedettyä kalliota ja pauhaavakoski. Eikä siellä ole ketään muista ihailemassa maisemaa.”
Kyllähän tämä retkeily on minun työtäni. Rinkka on laitettava selkään, vaikka räntää sataisi eikä aina tekisi mieli.
Harri Ahonen, retkikirjailija
Voit keskustella aiheesta 13.4. kello 23 saakka.