Inarijoen varrella asuvalle Valde Ranttilalle karhujen kohtaaminen on kesäisin tavallista. Tänä vuonna hän tapasi kuitenkin sellaisen körilään, jollaista ei koskaan aiemmin ole nähnyt.
Ranttila työskentelee pororenkinä Norjassa, aivan Suomen rajan lähellä. Hän sai tiedon laiduntavan porotokan keskellä liikkuvasta karhusta.
– Elämäni aikana olen nähnyt monta kymmentä karhua. Vaikea kuvailla kuinka iso tämä oli. Sanoisin, että sonnivasikan kokoinen, kuvailee Ranttila.
Sonnivasikan kokoinen oli parinkymmenen metrin päässä
Keväinen auringonpaiste sokaisi Ranttilan silmiä ja ympäristöä oli vaikea havainnoida. Hän ei aluksi edes huomannut pusikossa ollutta karhua.
Välimatkaa miehen ja karhun välillä oli noin 20–30 metriä.
– Kun sellaisen äijän kohtaa, pitää löytyä kunnioitusta. Ei voi mennä liian lähelle, toteaa Ranttila.
– Samalla, kun estin karhua tulemasta porojen luo, pidin silmällä, ettei ole pusikoita tiellä, jos joutuisin pakenemaan, hän kuvailee.
Saamenmaalla ensimmäiset karhut heräilevät huhtikuussa
Keväisin nälkäiset karhut hakevat ravintoa. Aluksi karhu syö kevyttä alkupalaa, sitten maistuu liha. Ranttila ei kuitenkaan nähnyt tämän karhun tappaneen poroja.
– Jos on syönyt, sille ei voi enää mitään, hän pohtii.
Ranttilalla riittäisi karhutarinoita kerrottavaksi tuntikaupalla, niin paljon on havaintoja vuosien mittaan kertynyt.
Ranttilan mukaan Saamenmaalla ensimmäisten karhujen unet loppuvat juuri huhtikuun alkupuolella.
Luultavasti tänäkin keväänä Ranttila saa lisää tarinoita kerrottavaksi. Karhujen määrä tuntuu hänen mielestään lisääntyneen.
– Jokainen poromies, joka ajaa laajasti metsässä, varmasti tapaa joskus karhun, Ranttila sanoo.