SM-liigakauden päättyessä loppuu myös monen pelaajan ammattilaisura. Suuri osa kiekkoilijoista pysyy jääkiekon parissa esimerkiksi valmentajan roolissa. Jotkut taas jättävät kiekon taakseen ja hyökkäävät aivan uusien haasteiden kimppuun.
Siirtyminen arkisempiin töihin voi olla hyppy tuntemattomaan.
Sitä se oli kaksi Suomen mestaruutta voittaneelle ja 945 ottelua SM-liigassa pelanneelle Sami Venäläiselle. Hän oli vuonna 2015 valmistautunut pelaamaan vielä vähintään kaksi kautta.
Lääkärin arvio Tapparasta tunnetun hyökkääjän polven kunnosta pisti suunnitelmat uusiksi.
– Hän sanoi, että kannattaa alkaa totutella ajatukseen, ettei ammatikseen enää pelaisi, Venäläinen muistelee.
Ensimmäiset pari vuotta peliuran jälkeen olivat vaikeita: uuden intohimon ja ammatin keksiminen ei sujunut ongelmitta.
– Minun kohdallani helpotti se, että vakuutusyhtiö tuki uudelleenkoulutusaikaa. Vähän pystyi miettimään, mitä tekisi, Venäläinen kertoo.
Tappara kysyi Venäläistä pelaajauran päättymisen jälkeen mukaan valmennustehtäviin. Se oli oljenkorsi, jonka hän päätti jättää käyttämättä.
– Oli sellainen fiilis, että kun monta vuotta tuli reissattua bussissa, olisi valmennus vähintään yhtä sitovaa ajallisesti.
Päätöksessä painoi isäksi tuleminen.
– Sen perusteella tein ratkaisun, että joku muu homma voisi sopia itselleni.
Uusi kutsumus löytyi
Sami Venäläisestä tuli kiinteistönvälittäjä. Hän on tehnyt noin vuoden ajan kiinteistönvälittäjän töitä Tampereella.
– Olen ollut tyytyväinen, tulen töihin intoa täynnä joka päivä, Venäläinen sanoo.
Vaikka Pelaajayhdistyksen ja entisten kiekkoilijoiden asioita edistävän Liiga Alumnin mukaan mikään tietty ala jääkiekon ulkopuolella ei erotu joukosta, moni eläköitynyt jääkiekkoilija vaikuttaa päätyneen pelaajauransa jälkeen kiinteistönvälitysalalle tai muihin myyntitöihin.
Venäläinen ja moni muu tätä artikkelia varten haastateltu entinen kiekkoilija on tehnyt saman havainnon.
Venäläinen uskoo, että yksi selittävä tekijä alavalinnalle voi olla työn sosiaalinen luonne. Pelaajat jäävät usein kaipaamaan pukukoppielämää ja pyrkivät täyttämään sen jättämää tyhjiötä seuraavassa ammatissa.
– Varmasti osasyy on, että ollaan totuttu olemaan erilaisten ihmisten kanssa päivittäin ja kommunikoimaan.
Alavalintaan vaikuttaa myös koulutus – tai sen puute.
Myös muun muassa Tapparaa ja Ilvestä urallaan edustanut Toni Kallela päätti ryhtyä kiinteistönvälittäjäksi. Lonkkavamma päätti taitavan hyökkääjän jääkiekkouran vain 27-vuotiaana.
18-vuotiaana debyyttinsä SM-liigassa tehnyt Kallela keskittyi peliuran aikana pelaajana kehittymiseen, joten opinnot eivät olleet päällimmäisenä mielessä.
Uransa viimeisinä vuosina Kallela alkoi opiskella kauppatieteitä Vaasan avoimessa yliopistossa. Hän katuu, että aloitti opinnot niin myöhään.
– Jälkeenpäin mietin, että siihen aikaan olisi ollut syytä opiskella enemmän ja hoitaa ne asiat kunnolla, Kallela kertoo.
Myös Kallela on huomannut, että moni kiekkoilija valitsee kiinteistönvälityksen uudeksi alakseen. Alalle on hänen mielestään helppo päästä, mutta siellä pysyminen on täysin eri asia.
Työssä kiehtoo sen tarjoama vapaus.
– Se varmaan kiinnostaa monia, ettei ole töitä 8–16. Voi tehdä ihan ympäri kellon, mutta saa itse päättää milloin huilaa ja tekee töitä.
Kiinnostus opintoja kohtaan kasvanut
Liiga Alumnin toiminnanjohtajan Kai Nurmisen mukaan pelaajat ovat entistä kiinnostuneempia opiskelusta.
– Tänä päivänä liigapelaajilla on ainoina maailmassa tällaiset mahdollisuudet kuin nyt on. Opinnot voi tehdä suunnilleen iPadilla bussissa. Tilanne on erittäin hyvä verrattuna 2000-luvun alkuun, kun itse vielä pelasin.
Pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja Risto Kauppinen on samoilla linjoilla: valmistautuminen peliuran jälkeiseen aikaan on paremmalla tasolla kuin aiemmin. Hänen mielestään etenkin koronan aiheuttama epävarmuus sai monet miettimään tulevaisuuttaan.
Haaga-Heliassa Kiekkoilijan opintopolku -nimellä kulkeva koulutuskokonaisuus on aikataulutettu ammattikiekkoilun rinnalla tehtäväksi noin kahdessa vuodessa. Opinnot painottuvat liiketalouteen.
Opinnoissa kiekkoilijoita tukevat eri puolilla Suomea työskentelevät jääkiekkolehtorit, jotka tarjoavat opinto-ohjausta pelaajien toiveiden ja aikataulujen mukaisesti.
– Painotetaan sitä, että mitä aikaisemmin opinnot aloitetaan, sitä helpommaksi tien tekee jatkon suhteen, Kauppinen kertoo.
Opintojen lisäksi myös pelaajauralta voi poimia mukaan oleellisia oppeja työelämään, Kauppinen uskoo.
– Totta kai pelaamisesta kertyy työkokemusta ja paljon erittäin arvostettuja taitoja, kuten täsmällisyyttä, pitkäjänteisyyttä, tuloshakuisuutta ja tiimihenkeä.
Pelaajayhdistyksen tavoitteena on, että jokin päivä Suomeen saataisiin urheilijan ammattitutkinto.
– Näkisimme hyvänä, että saisi tietoa ja suunnitelmallisuutta omaan urheilu-uraan, mutta ennen kaikkea valmistautumiseen peliuran jälkeiseen uuteen uraan, Risto Kauppinen sanoo.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit kommentoida aihetta 4. toukokuuta kello 23:een saakka.