Vain parikymppisenä murhatuksi tullut kemiläinen Elli Immo oli ollut haudan oma jo vuodesta 1955, kunnes kirjailijat Elina Backman ja Heidi Holmavuo alkoivat tutkia ratkaisemattomaksi jäänyttä tapausta kirjaansa varten. Kesällä 2022 julkaistu äänikirja aloitti tapahtumien sarjan.
– Sen jälkeen on tapahtunut todella, todella paljon, painottaa rikoskirjailija Heidi Holmavuo Kemissä nyt.
Poliisi avasi vanhan murhatutkinnan uudelleen.
– Siitä alkoi omanlainen draaman kaari. Totuus on aika usein tarua ihmeellisempää, sanoo Holmavuo salaperäisesti.
Äänikirjan ilmestymisen jälkeen on tapahtunut paljon myös uuden tiedon esilletuomisessa.
– Sen jälkeen on kuvattu C Morelle yksi tv-sarja ja tällä hetkellä istun tässä Kemin upouudessa teatterissa ja työn alla on näytelmä samasta aiheesta.
Holmavuo työstää näytelmää yhdessä Kemin Teatterin taiteellisen johtajan Petri Jäärnin kanssa. Sekä pian julkaistavassa paperisessa versiossa kirjasta että muissakin äänikirjan jälkeen tulleissa tuotoksissa käsitellään tutkinnan etenemistä. Holmavuo ei suoralta kädeltä lupaa murhan ratkeavan, mutta sanoo sille tulevan tietynlaisen pisteen.
– Jokainen voi sitten itse päätellä, että onko se piste vahva ja riittävä.
Kaikki kivet alkavat olla käännettynä
Tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Teemu Mäntyniemi keskusrikospoliisista kertoo, että uudet vihjeet tapauksesta on nyt tutkittu.
– Tulokset eivät olleet tutkinnan kannalta ratkaisevia. Tutkinta on kuitenkin edelleen auki, koska kyseessä on murha. Aktiivisia toimenpiteitä meillä ei kuitenkaan tällä hetkellä ole.
Tutkinnan näkökulmasta vuosikymmenten kuluminen on tehnyt tehtävänsä ja esimerkiksi uusia tietoja tapauksesta tulee aina vain vähemmän.
– Jos vaikka jonkun kuolinpesän kätköistä löytyisi jonkun aikalaisen muistiinpanoja, jotka voisivat valottaa tapausta. Kuulusteluja silti tuskin asian tiimoilta päästäisiin tekemään, koska aikaa on kulunut niin paljon.
Mäntyniemi sanoo häntä poliisina harmittavan, että asia on jäänyt pimentoon. Kaupungissa on huhuttu pitkään, että tekijä olisi ollut 1950-luvulla poliisina toimineen miehen arvaamattomasti käyttäytynyt poika. Mäntyniemi ei lähde sitä vahvistamaan.
– Tekijä, motiivi ja näyttö pitäisi pystyä osoittamaan aukottomasti, jotta tapaus voitaisiin katsoa ratkaistuksi. Poliisilla ei ole varmuutta siitä kuka on tekijä.
Mäntyniemi näkee merkittävänä henkirikosten selviämisen vielä vuosikymmenten jälkeenkin.
– Saataisiin piste tälle spekuloimiselle tekijästä. Ikävä kyllä, tällä hetkellä ei ole mitään uutta tutkittavaa, sillä tapaus on pengottu jo niin hyvin läpi.
Museotyöntekijä murhamysteerin pyörteissä
Kemiläisen nuoren opiskelijan Elli Immon karu kohtalo 1950-luvun Suomessa on kiehtonut paikkakuntalaisia. Vaikka Immon murha ei saavuttanutkaan samanlaisia mittasuhteita valtakunnallisesti kuin aikalaisensa Kyllikki Saaren murha, on hänen tarinaansa kerrottu aika ajoin ja sitä ovat kiinnostuneet vuosien aikana tutkimaan ihan tavalliset kansalaisetkin.
– Vuosittain tulee erilaisia tietopyyntöjä ja asia kiinnostaa, kertoo Kemin historiallisen museon intendentti Janne Kuoppala.
Pari vuotta sitten häneen ottivat yhteyttä kirjailijat Elina Backman ja Heidi Holmavuo.
– Olen ollut heille apuna ja jonkinlaisena yhteyshenkilönä täällä Kemissä, Kuoppala sanoo.
Kuoppala uskoo, että tapaus tullaan vielä ihan kokonaisuudessaan ratkaisemaan, sillä maailmalta on esimerkkejä vielä vanhempienkin henkirikosten selvittämisestä. Murhahan ei vanhene koskaan.
– Onhan se meidän oikeustajun kannaltakin ihan äärimmäisen tärkeää, että murha ratkaistaan.
Se, että vuosikymmenten takainen henkirikos – ainakin jollakin tasolla – ratkeaa, on ollut Heidi Holmavuon mukaan monille suuri helpotus.
– Tämä tapaus on aiheuttanut täällä Kemissä vaikenemista. Olen jututtanut ihmisiä, jotka kertovat nähneensä vuosikymmenten ajan painajaisia aiheesta. Sen jälkeen kun asia on noussut käsittelyyn, niin he sanovat painajaisten loppuneen.
Holmavuo iloitsee, että hän on ulkopuolisena puhuttajana onnistunut saamaan ihmiset avautumaan. Hän kertoo asioista puhumisen alkaneen vaikuttaa positiivisesti jälkipolvien elämään.
– Ihmiset ovat löytäneet uudestaan toisensa ja keskusteluyhteydet keskenään.
Tarina alkaa elää teatterissa
Äänikirjan ja sen täydennetyn paperisen version lisäksi Elli Immon tarina alkaa elää siis myös teatterin lavalla. Petri Jäärni on aiheesta niin innostunut kuin tummasävytteisestä tositapahtumasta voi olla.
– Tämä on tuttu tarina jo omasta nuoruudestani. Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että tämä pitäisi tehdä Kemissä näyttämölle.
Jäärnin mukaan todellisiin tapahtumiin pohjautuvan ja vieläpä paikkakuntaan liittyvän näytelmän kirjoittaminen ei ole ihan jokapäiväistä herkkua.
– Kun Heidi laittoi viestiä tästä, niin ajattelin, että tähän pitää tarttua ja nopeasti. Olin toki sen äänikirjan jo aiheesta kuunnellut.
Tarinassa riittää käänteitä, kuten kadonnutta todistusaineistoa ja murhapaikan tutkinnan ylimalkaisuutta.
– Mitä enemmän asioita alkoi selvitä, niin eihän siitä voinut enää päästää irti. Tutkinnan edetessä löytyi niin paljon erikoisia käänteitä, että voisin tiivistää sen niin, että olen elänyt viimeisen vuoden jo kuin elokuvassa, Holmavuo sanoo.
Holmavuo ja Jäärni työstävät näytelmää tällä hetkellä valmiiksi samalla, kun Kemin Teatterin uusi tila valmistuu ja Jäärnin arvion mukaan esitys on katsottavissa marraskuussa.