Wenzel Hagelstam istuu Ullanlinnassa sijaitsevassa taideliikkeessään, eikä malta lopettaa taidekauppaa, vaikka takana on jo 40 vuoden ura oman liikkeen johdossa. Hagelstam tuli koko kansalle tutuksi Antiikkia, antiikkia -tv-ohjelmasta.
Suomalaiset taidemarkkinat ovat kokeneet kovia viime vuosikymmenten aikana. Nousukaudella suomalaiset sijoittivat taiteeseen ja hinnat nousivat, mutta 1990-luvun lama romahdutti markkinat.
Laman jälkeen ala on kärsinyt useista väärennösskandaaleista, jotka ovat ryvettäneet taidekaupan mainetta. Hagelstamin mukaan taidekauppa on hitaasti elpymässä.
– Kauppa käy, mutta hinnat ovat alhaalla, mikä johtuu esimerkiksi siitä, että vanhempi sukupolvi myy sellaisia teoksia, joista heidän jälkipolvensa eivät ole kiinnostuneita ja tämä tuo markkinoille ylitarjontaa.
Toinen syy on se, että perinteiset taidekaupat katoavat katukuvasta, sillä alalle ei hakeudu nuoria vanhempien eläköityessä. Niiden tilalle on tullut huutokauppakamareita, jotka ovat muuttaneet alaa.
– Kauppiasverkosto on harventunut murto-osaan entisestä ja kauppiaat pitivät aikaisemmin jonkinlaista hintatasoa yllä. Nyt tämäkin tekijä on lähes kokonaan poissa markkinoilta.
Hagelstamin oma liike on täynnä tauluja ja muita keräilyesineitä. Hagelstam luonnehtii sitä kuitenkin harrastukseksi.
– Tämä minun hobbyliikkeeni kertoo enemmänkin siitä, että en osaa lopettaa. Tämä on vähän maanista, melkein kuin alkoholismia, naurahtaa Hagelstam.
Netti teki taidekaupasta läpinäkyvää
Netti on tehnyt taidekaupasta entistä avoimempaa. Hinnat ovat kaikkien nähtävillä ja jokainen, joka osaa käyttää nettiä, voi seurata kaupankäyntiä.
– Netistä löytyy paljon hintatietoja ja niitä löytää myös huutokauppaluetteloista. Tämä vaatii kuitenkin asiantuntemusta, sillä tietyn taiteilijan teosten hintahaitari voi olla laaja, sanoo kokenut keräilijä, toimittaja Pentti Avomaa, joka on kirjoittanut aiheesta kirjoja ja lukuisia artikkeleita.
Takavuosina moni tutki taiteilijamatrikkelia löytääkseen tietoa hinnan määrityksen pohjaksi, mutta nykyään nämäkin tiedot ovat netissä kaikkien ulottuvilla.
– Netistä löytyy kyllä paljon tietoa, mutta jos on vähänkin epävarma asiasta, niin kannattaa kääntyä asiantuntijan puoleen, neuvoo Avomaa.
Hagelstam on sitä mieltä, että läpinäkyvyys on alalle hyväksi.
– Kauppa käy paremmin, kun ala ja hinnoittelu on läpinäkyvää. Markkinat hakevat aina oman hintatasonsa ja vasarahinta on aina sinä päivänä se oikea hinta.
Tunnetuimpien taiteilijoiden, kuten Helene Schjerfbeckin, Albert Edelfeltin ja Pekka Halosen työt ovat usein tavallisen kaduntallaajan ulottumattomissa, mutta suurin osa myytävästä taiteesta on kaikkien ulottuvilla.
– Jos taideteosten hinnat pysyvät sellaisella tasolla, että tavalliset kuluttajat pystyvät niitä ostamaan, niin se on taidekaupoille paljon parempi, kuin jos se on ylihinnoiteltua. Ihmisillä täytyy jäädä sellainen maku, että tuli tehtyä hyvät kaupat, pohtii Hagelstam.
Paljonko papan paremmasta taulusta voisi saada?
Taiteen hinnoittelu on siis tehty melko läpinäkyväksi ja ostaminen on helppoa, sillä kauppa käy netissä ja huutokauppojakin voi yleensä seurata netin välityksellä, mutta myyminen ja oikean hinnan haarukoiminen onkin sitten kimurantimpi juttu.
Monien kotien seiniltä löytyy esimerkiksi hienoina pidettyjä maalauksia, joista kuitenkin puuttuu taiteilijan signeeraus.
– Minä suhtautuisin näihin aina varauksella. Näitä myydään esimerkiksi vanhan mestarin tekeminä ja ne voivat olla 1800- tai jopa 1700-luvulta, mutta niitä on rahdattu Suomeen rekkakaupalla, eikä niillä yleensä ole sellaista arvoa, kuin signeeratuilla teoksilla, sanoo Pentti Avomaa.
Toinen ongelmallinen asia on se, että teoksen aitoudesta ei ole varmuutta. Teos voi perimätiedon mukaan olla aito, vaikka se ei todellisuudessa olisikaan.
– Teoksen hinta-arvioitsijoita kyllä löytyy, mutta silloin oletetaan, että teos on aito. Sen todistaminen vaatiikin sitten aivan erityistä asiantuntemusta, muistuttaa Avomaa.
Sekä Hagelstam että Avomaa ovat sitä mieltä, että mikäli esimerkiksi perikunta päättää myydä taideteoksia, on parasta ottaa yhteyttä tunnettuihin huutokauppakamareihin.
– Sieltä löytyy asiantuntemusta ja asiakasverkosto on laaja. Hinnan muodostus huutokaupassa on läpinäkyvää. Kannattaa kuitenkin aina muistaa, että kauppiaankin täytyy tienata eli asiakas maksaa myyntihinnasta provision, sanoo Hagelstam.