Tutkijat: Kaikkea nykyistä true crimea ei pitäisi julkaista

Tuore selvitys katsoo, että true crimea julkaisevien tahojen tulisi miettiä tarkemmin, mitä ne julkaisevat. Asia ilmenee Poliisiammattikorkeakoulun (Polamk) järjestäytynyttä rikollisuutta käsittelevästä selvityksestä.

Selvityksen mukaan yksipuolinen tosielämän rikollisuutta kuvaava populaarikulttuuri markkinoi ja glorifioi rikollisuutta.

Sillä tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi aihetta käsitteleviä kirjoja, dokumentteja, musiikkia sekä muuta true crime -sisältöä, joissa rikollisuus tuodaan esiin yksipuolisesti.

True crime tekee murhista ja rikoksista viihdettä, ja se hyödyttää rikollisia

Polamk katsoo, että lapset ja nuoret voivat nähdä rikollisen elämäntavan hohdokkaana ja mahdollisesti helppona keinona tienata. Sen lisäksi osa järjestäytyneen rikollisuuden ryhmistä värvää nuoria toimintaan mukaan esimerkiksi sosiaalisen median kautta.

– Lapset ja nuoret eivät pysty käsittelemään yksipuolista sisältöä samalla tavalla kuin aikuiset, Polamkin tutkija Pirjo Jukarainen sanoo.

Kaikki true crime -sisältö ei siis ole haitallista, kritiikki ei koske vastuullisesti tehtyjä sisältöjä. Jukaraisen mukaan esimerkiksi journalistisesti tehty tietokirja tai dokumentti voivat hyvin avata rikollisuuden maailmaa.

– Median ja taiteen tehtävänä on käsitellä myös rikoksia, jotta niiden ongelmista saadaan tietoa.

Yksipuolisena true crime -sisältönä Jukarainen pitää Katiska -sarjaa, jossa käsitellään Katiska-nimeä kantavan huumevyyhdin yhtä päätekijää Niko Ranta-ahoa. Sanoma Median alle kuuluva Nelonen Media on tehnyt Katiskasta kaksi kautta tv-sarjaa. Sarjaa on kritisoitu huumerikollisen elämän ihannoinnista. Ranta-ahosta on myös kirjoitettu kirja ja toinen on teossa.

Lisää: Niko Ranta-ahon kirja herätti keskustelun siitä, miksi rikolliset pääsevät ääneen – näin WSOY ja asiantuntijat vastaavat

Tutkijat: tarkoitus ei ole sensuroida

Polamkin tutkijat toteavat selvityksessä, että järjestäytyneen rikollisuuden torjunta voi edellyttää taiteellisen ilmaisun vapauteen puuttumista.

Taiteelliseen ilmaisunvapauteen puuttuminen viranomaistoiminnassa voi tulla kyseeseen, jos ilmaisunvapautta käytetään lainvastaiseen toimintaan, kuten vaikka rikokseen yllyttämiseen tai kiihottamisrikoksiin. Kuitenkin jo tällä hetkellä tuomioistuin voi määrätä esimerkiksi haitallisen julkaisun poistettavaksi, jolloin viranomainen panee määräykseen täytäntöön.

Miten muulla tavalla puuttuminen voisi sitten käytännössä tapahtua?

Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on annettu oikeuden määräys, jonka mukaan erään rap-ryhmän tulee kertoa ennalta, kun he julkaisevat musiikkiaan. Ryhmällä on jengiyhteyksiä.

– Heidän lyriikoitaan tarkistetaan, ettei niissä kehoteta väkivaltaan esimerkiksi jotain ryhmää vastaan. Nämä ovat tietysti tosi voimakkaita keinoja, Pirjo Jukarainen.

Tutkijat painottavat, että kyse ei ole halusta sensuroida, eikä se olisi sananvapauslain nojalla edes mahdollista Suomessa. Mikäli viranomaiset puuttuisivat ilmaisunvapauteen joissain tapauksissa, siinä tulisi olla hyvin varovainen.

– Suosituksemme on, että taiteellisen ilmaisun vapauteen puuttumisen riskejä ja vaikutuksia tulee arvioida huolellisesti, ei se että taiteellisen ilmaisun vapauteen tulee puuttua, Polamkin tutkija Marko Juutinen sanoo.

Olisi tärkeä ymmärtää, että julkisuus palvelee joitakin järjestäytyneen rikollisuuden toimijoita.

Marko Juutinen

Juutisen mukaan selvityksessä ei ole tutkittu tarkemmin, mitä keinoja vastuullinen julkaisutoiminta Suomessa edellyttäisi. Yksityinen toimija voi kuitenkin linjata, että ei julkaise aineistoa, joka on hyvän maun tai hänen oman makunsa vastaista. Tämä koskee myös rikollisuutta ihannoivaa aineistoa.

Rajanveto siitä, mikä on rikollisuutta ihannoivaa aineistoa ja mikä ei, voi olla vaikeaa.

Juutinen painottaa, että true crime -sisältöjä tuottavat tahot voisivat kiinnittää itse tarkempaa huomiota julkaisemaansa sisältöön.

– Meistä olisi hyödyllistä, että true crime -skenen eri julkaisijat kävisivät vuoropuhelua ainakin kokemusasiantuntijoiden kanssa.

Avaa kuvien katselu

Tutkijat toivovat, että kulttuurialan toimijat, toimittajat ja verkossa toimivien alustapalveluiden tuottajat näkisivät ja ymmärtäisivät roolinsa yhteiskunnallisen ymmärryksen tuottajina ja siihen liittyvän vastuun myös järjestäytyneen rikollisuuden suhteen.

– Olisi tärkeä ymmärtää, että julkisuus palvelee joitakin järjestäytyneen rikollisuuden toimijoita ikään kuin ilmaisena mainontana, joka voi auttaa rekrytoinnissa ja rikosten valkoiseksi maalaamisessa tai brändäyksessä, Juutinen sanoo.

Olisiko true crime -sisältöjä tuottavien tahojen hyvä olla yhteydessä viranomaisiin ennen julkaisua?

– Näitä seikkoja emme tutkineet tässä selvityksessä. Jos viranomaisia otetaan mukaan sisältökeskusteluihin, siitä voi aiheutua ei-toivottuja seurauksia. Eli jos tällaista kysymystä pohditaan, pitäisi sitä harkita hyvin tarkasti, Juutinen sanoo.

Linja voi helposti lähteä siihen, että päädytään ajatukseen sensuurista.

Pirjo Jukarainen

Jos keskusteluihin sisällöistä viranomaisten kanssa lähdettäisiin, vaatisi se Juutisen mukaan lisää tutkimusta siitä, kuinka järjestäytynyt rikollisuus voi vaikuttaa eri true crime -sisältöjen kautta.

– Meidän selvityksen ydinaineistomme oli asiantuntijahaastatteluja, eli varsinaista empiirisesti testattua tieteellistä tutkimusta emme tuottaneet.

Myös Pirjo Jukarainen näkee, että asian kanssa tulisi olla hyvin varovainen.

– Linja voi helposti lähteä siihen, että päädytään ajatukseen sensuurista. Ennen kuin sisältöjä julkaistaan, voisimme sisällöntuottajien kanssa yrittää ikään kuin pohtia sitä, onko tämä asiallista, Jukarainen sanoo.

Jukarainen korostaa, että selvityksen tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, millaiset sisällöt ovat haitallisia ja kenelle.

– Selvityksellä haastamme mediaa, kulttuuriväkeä ja muuta true crime -sisällön tuottajia mukaan tähän keskusteluun.