BERSHUETI Viime vuonna vain muutama päivä ennen Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan Ekaterina Khodeli heräsi painajaiseen.
Unessa venäläiset vyöryivät rajan yli hänen kotikyläänsä Georgiassa.
Uni oli ahdistava ja todentuntuinen. Olihan Ekaterina kokenut sen jo kerran.
Vuonna 2008 Venäjä hyökkäsi Georgiaan ja valtasi Ekaterinan suvun tilukset vain muutaman kilometrien päässä Bershuetista.
Ekaterina muistaa sodan traumaattiset tapahtumat, sen kuinka perhe pakeni Venäjän hyökkäystä Etelä-Ossetiasta.
Ukrainan kohtalo koskettaa syvästi
Perhe asettui Bershuetin kylään, jossa Ekaterinan isän suvulla oli maatila.
Bershueti sijaitsee aivan miehitetyn alueen rajalla. Venäjän sotilastukikohdan erottaa selvästi muutaman kilometrin päässä.
Kun Venäjä siirsi joukkoja Ukrainan rajoille, herätti se pelot Venäjän hyökkäyksestä myös Georgiassa.
– Putin ilmaantui uneeni. Se oli hirvittävän ahdistavaa. Kysyin häneltä, miksi hän tekee näin, mutta hän sanoi vain, että on liian myöhäistä, venäläiset ovat jo Bershuetissa, Ekaterina kertoo.
Pian painajaisten jälkeen Venäjä hyökkäsi eri puolille Ukrainaa.
Ekaterina, kuten muutkin kyläläiset, eläytyvät vahvasti ukrainalaisten tilanteeseen.
– Venäjä olisi yhtä hyvin voinut hyökätä tänne. Se pelko on aina olemassa, Ekaterina sanoo. Hänestä on hirvittävää, mitä ukrainalaisille tapahtuu.
Sukulaiset maksavat lunnaita miehittäjille
Ekaterina esittelee perheen omenaviljelyksiä laaksossa. Omenapuutarhan laidalla on kyltti, joka kieltää jatkamasta pidemmälle.
Se on venäläisten pystyttämä rajamerkki.
Ekaterinan suvulla on toisella puolella monta hehtaaria maata, jonne he eivät voi mennä.
Vaikka varsinaista raja-aitaa ei ole pystytetty, on vaarallista mennä väärälle puolelle.
– Monia maanviljelijöitä on vangittu, kun he ovat vahingossa menneet väärälle puolelle, esimerkiksi hakemaan karannutta lehmää, Ekaterina kertoo.
Kiinniotetut on yleensä vapautettu, kunhan omaiset Georgian puolella ovat maksaneet miehitetyn alueen viranomaisille.
Venäjällä useita tukikohtia Etelä-Ossetiassa
Ekaterinan isä aloitti omenaviljelykset vuoden 2008 sodan jälkeen.
– Hän halusi näyttää esimerkkiä muille, että raja-alueella voi viljellä. Jos emme tuota mitään täällä, on venäläisten helpompi laajentaa miehitysaluetta, Ekaterina toteaa.
Täällä ei ole pystytetty raja-aitaa, kuten monissa paikoissa. Yksi syy voi olla Venäjän suuri tukikohta, josta on suora näköyhteys pelloille.
Venäjän vuoden 2008 sodan jälkeen alueella on partioinut EU:n siviilitarkkailuoperaatio EUMM. Sen ajoneuvoja näkee usein.
– Eivät he pysähdy juttelemaan, mutta olen iloinen heidän läsnäolostaan. Tuntuu siltä, että meillä on eurooppalaisia ystäviä, ettemme ole täysin yksin tässä tilanteessa.
”Venäläiset käyttävät osseetteja hyväkseen”
Kolme eläkeläismiestä päivystää Bershuetin kylän keskustan penkillä.
He ovat huolissaan Venäjän aikeista.
– Ikinä ei tiedä hyökkäävätkö venäläiset uudestaan. Kuka meitä suojelisi. Sen kanssa on elettävä, sanoo Sako Tsiklauri.
Miehet muistavat elävästi tapahtumat viisitoista vuotta sitten, kun Venäjän ja Georgian jännitteet äityivät viisi päivää kestäneeksi sodaksi.
Sodan keskiössä olivat Georgiassa sijaitsevat Abhasia ja Etelä-Ossetia, joissa sodittiin Neuvostoliiton hajotessa 1990-luvun alussa.
Alueet olivat siitä lähtien olleet Venäjän kontrollissa. Niissä oli Venäjän joukkoja ja taloudellinen tuki oli laajaa. Venäjä ei silti miehittänyt alueita siinä mielessä, että raja-aitoja muualle Georgiaan olisi pystytetty.
Elokuussa 2008 tilanne muuttui, kun Venäjän ja Georgian välillä käytiin sota.
– Venäjä sanoo, että tuo alue tuolla on Etelä-Ossetia ja me olemme Georgia. Eihän se niin ole, Shalva Javakhisshvili hymähtää.
Miehet muistelevat aikoja ennen Venäjän miehitystä. Tuolloin georgialaiset osallistuivat osseettien häihin ja tilaisuuksiin. Ei ollut minkäänlaista rajaa, kanssakäyminen oli vapaata ja georgialaisia ja osseetteja asuivat samoissa kylissä.
Bershuetissa asuu edelleen paljon osseetteja, esimerkiksi naimisissa georgialaisten kanssa.
– Venäläiset eivät rakasta osseetteja. Juuri nyt he tarvitsevat osseetteja ja käyttävät heitä hyväkseen meitä vastaan. Jos tilanne muuttuu, he voivat tappaa heidät, sanoo Tsiklauri.
Georgian värivallankumous hermostutti Putinia
Jännitteet Venäjän ja Georgian välillä kasvoivat, kun Georgian hallinto vaihtui niin kutsutussa ruusuvallankumouksessa vuonna 2003. Georgiaan tuli presidentti Mihail Saakašvilin johtama länsimielinen hallinto.
Saakašvili ryhtyi varustamaan Georgiaa sotilaallisesti. Hän halusi palauttaa Abhasian ja Etelä-Ossetian Georgian kontrolliin.
Se oli tärkeää toisen tavoitteen saavuttamiseksi. Georgia halusi puolustusliitto Naton jäseneksi, koska se toisi turvaa Venäjää vastaan.
Naton huippukokouksessa Bukarestissa huhtikuussa 2008 tilanne kärjistyi. Georgialle ei avattu konkreettista jäsenyysprosessia, mutta huippukokouksessa julistettiin, että Georgia ja Ukraina jonain päivänä olisivat puolustusliitto Natossa.
Se ärsytti Venäjän presidentti Vladimir Putinia. Hän ryhtyi valmistautumaan sotilaalliseen konfliktiin Georgian kanssa. Tavoitteena oli Georgian länsimielisen hallinnon kaataminen ja Nato-lähentymisen estäminen.
Venäjä järjesti useita sotaharjoituksia ja piti nopean toiminnan joukkoja valmiudessa Georgian rajoilla. Ilmeisesti Venäjä oli siirtänyt myös erikoisjoukkoja ja vapaaehtoisia Etelä-Ossetiaan elokuun alkupäivinä vahvistamaan Venäjän siellä olevia joukkoja.
Paikalliset yhteenotot kiihtyivät elokuun alkupäivinä kunnes Georgia 7. elokuuta aloitti hyökkäyksen vallatakseen Etelä-Ossetian tärkeimmän paikkakunnan Tshkinvaliin.
Venäjän lisäjoukot siirtyivät välittömästi Rokin tunnelin kautta Etelä-Ossetian puolelle.
Venäjä hyökkäsi myös Etelä-Ossetian ulkopuolelle Georgiaan, kunnes saavutettiin tulitauko.
Osana sopimusta EU:n siviiliturvaoperaatio EUMM ryhtyi partioimaan hallinnollista rajaa lokakuusta 2008.
Pakolaiset odottavat paluuta Etelä-Ossetiaan ja Abhasiaan
Georgiassa elää noin kolmesataatuhatta maan sisäistä pakolaista.
Heistä monet jättivät kotinsa vuoden 2008 sodan seurauksena.
Georgiassa on monta pakolaisleiriä. Tserovanin leiri sijaitsee lähellä pääkaupunki Tbilisiä.
Identtiset, pienet talot reunustavat suoria katuja. Jokaisella perheellä on oma talo. Taloja on pelkästään tässä leirissä kaksituhatta.
– Useimmat meistä pakenivat, koska pelkäsimme venäläisiä. Tilanne oli vaikea etenkin heille, jotka eivät puhuneet Venäjää, sanoo Tsitsino Meltauri.
Hän on asunut viisitoista vuotta pakolaisleirissä. Silti hän unelmoi paluusta.
– Kaipaan kaikkea sieltä. Suurta puutarhaani ja taloa. Tietysti haluaisin elää siellä, sanoo Tsitsino Meltauri.
Monet maansisäiset pakolaiset ovat voineet käydä miehitetyllä alueella, mutta he ovat täysin riippuvaisia venäläisten myöntämistä luvista.
Niitä on aina ollut vaikea saada, kolme viime vuotta käytännössä mahdotonta.