Suomen salibandymaajoukkueen luottopelaajiin kuuluva My Kippilä koki rankkoja hetkiä tammi-helmikuun vaihteessa. Ruotsin liigassa pelaavan Kippilän polven eturistiside katkesi hänen uumajalaisen seurajoukkueensa Team Thorengruppenin harjoituksissa.
Kippilä oli satuttanut polveaan jo viime vuoden lokakuussa pelatussa maajoukkueiden EFT-turnauksessa. Hän oli palannut pelikentille ja voittanut seurajoukkueiden Champions Cupin Lempäälässä.
Paluu kentille jäi kuitenkin torsoksi, kun polvivamma vei hänet leikkauspöydälle.
– Polvi leikattiin helmikuun alussa. Kausi jäi kesken juuri siinä vaiheessa, kun pudotuspelit olisivat alkaneet, Kippilä kertaa.
Thorengruppen valloitti Ruotsin mestaruuden, mutta Kippilä ei päässyt enää kentälle.
– Oli tuskaista seurata pelejä sivusta, kun ainahan sitä haluaisi pelata. Yritin kannustaa joukkuetta, kun en voinut oikein muutakaan tehdä, Kippilä kertaa mennyttä kevättään.
Kippilän jatkosopimuksesta Thorengruppeniin tiedotettiin pari viikkoa sitten. Suomalaispuolustaja pysynee sivussa vielä ensi kaudenkin ensimmäisistä otteluista.
– Leikkaus onnistui. Ennuste on hyvä ja kuntoutuksen alku on mennyt hyvin. Jos kaikki menee hyvin, niin loka-marraskuussa pitäisi päästä pelaamaan, Kippilä valottaa.
Kuntoutus vaatii kärsivällisyyttä, mutta ennusmerkit ovat lupaavat.
– Polvessa ei ole enää kipuja ja olen saanut juoksuluvan. Juoksua, punttia, pyöräilyä. Pystyn tekemään jo aika paljon asioita normaalisti, Kippilä taustoittaa.
Polvivammat ovat tulleet My Kippilälle turhankin tutuiksi. Kippilän polvi vääntyi jo keväällä 2019, kun hän pelasi KAIS Moran väreissä Ruotsin Superliigan finaaliottelussa. Diagnoosi oli karu: eturistiside poikki.
”Olisi pirun siistiä voittaa maailmanmestaruus”
26-vuotias Kippilä on pelannut Ruotsissa vuodesta 2015 lähtien. Hän ei voisi kuvitella parempaa ympäristöä pelata salibandya.
– Olen viihtynyt, on ollut kivaa. Näen, että Ruotsi on kehitykseni kannalta oikea paikka pelata. On kovia joukkueita vastassa. Thorengruppen on ihan huippuorganisaatio, kaikki asiat hoidetaan viimeisen päälle, Kippilä kiittelee.
Tulevaisuuden tavoitteista kysyttäessä Kippilällä on yksi ylitse muiden nouseva toive.
– Ykkösjuttu on pysyä terveenä, hän painottaa.
Ruotsi on hallinnut salibandyn naisten MM-kisoja ja on voittanut kaikki mestaruudet vuodesta 2007 lähtien. Suomella on tukku himmeämpiä MM-mitaleita, mutta mestaruutta on juhlittu viimeksi 22 vuotta sitten vuoden 2001 kisoissa.
– Olisi aika pirun siistiä voittaa maailmanmestaruus, kun olemme hakeneet sitä pitkään. Mestaruus on ollut jo monta kertaa lähellä. Mutta Ruotsilla on leveämpi materiaali, heillä on siis varaa valita pelaajia, Kippilä avaa sitä, miksi Ruotsissa on juhlittu, mutta Suomessa ei.
Suomi saa seuraavan mahdollisuuden MM-kultaan joulukuussa, kun MM-kisat pelataan Singaporessa.
Polven kuntoutus on vielä kesken, mutta nyt on aika nauttia kesästä kotimaisemissa Porvoossa.
– Olen saanut aina viettää kesäni Suomessa. Palaan Ruotsiin varmaankin elokuussa ja pystyn ehkä olemaan jo vähän mukana joukkueen harjoituksissa, Kippilä avasi tulevia suunnitelmiaan.
Kippilä tunnetaan myös suunnistusässänä, mutta nyt hän ei pääse suunnistajana mukaan Jukolaan, vaikka suunnistusklassikko järjestetään hänen kotikonnuillaan Porvoossa.