Suomessa kuolee vuosittain keskimäärin kaksi ja puoli 1–9-vuotiasta lasta väkivallan seurauksena. Lisäksi kymmeniä joutuu sairaalahoitoon, tietää lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.
Pitkällä aikavälillä kyseisen ikäluokan kuolemaan johtaneet väkivallanteot ovat vähentyneet, mutta eivät samaan tahtiin muiden ikäluokkien kanssa.
Pekkarinen on havainnollistanut tilannetta jakamalla tapaukset vuosikymmenien mukaan.
Vauvaikäisten lasten kuolemantapauksien vähentymisen taustalla on muun muassa ehkäisyn parantuminen, aborttilainsäädäntö ja yleinen elintason nousu.
Yli kymmenenvuotiaiden kuolemien väheneminen johtuu niin ikään monestä tekijästä. Esimerkiksi lasten oma tietoisuus kuritusväkivallan kiellosta on lisääntynyt, ensihoito on edistynyt ja puhelimet auttavat avun löytämisessä.
Väkivallan tekijä on yleensä vanhempi
Lapsen väkivaltaisessa kuolemantapauksessa tekijä on yleensä vanhempi tai vanhemman roolissa oleva aikuinen. Tilanteissa on aiempaa väkivaltaa ja aikuisen kokemaa kuritusväkivaltaa, stressiä ja uupumusta. Lisäksi esiintyy päihteiden käyttöä, mielenterveyden häiriöitä ja niistä johtuvia elämänhallinnan vaikeuksia.
Pekkarinen kertoo, kuinka päihteet madaltavat aina kynnystä väkivaltaan. Suomessa ylipäätään valtaosa väkivallanteoista on tehty päihtyneenä. Teoissa ovat mukana alkoholi, sekakäyttö ja piristeet, jotka lisäävät aggressiivisuutta.
– Lastensuojelussa saadun kokemustiedon perusteella voin todeta, että usein vanhempi on ollut päihteiden vaikutuksen alaisena ja ollut pikaistuksissaan kovakourainen lasta kohtaan, Pekkarinen sanoo.
Teoista löytyy myös yhteys vanhemman omiin väkivallan kokemuksiin. Tutkimusten mukaan tyypillisesti vanhempi, joka kohdistaa lapseen vakavaa väkivaltaa, on kokenut sitä lapsena itse. Tuolloin kynnys väkivaltaan vaikeissa tilanteissa on matalampi.
– Jos pystymme vähentämään väkivaltaa, voimme vähentää sitä myös seuraavassa sukupolvessa, sanoo Pekkarinen.
Tiedon pitäisi kulkea eri tahojen välillä
Perheissä tapahtuvat väkivallan teot eivät välttämättä näy esimerkiksi varhaiskasvatuksessa. Pekkarista huolettaa, kuinka perheen sosiaalihuollon asiakkuus on aina salassa pidettävä asia, joka vaikeuttaa yhteistyön tekemistä.
Pekkarisen mielestä joissain tilanteissa on ongelmallista, että edelleen tietosuoja estää tiedon jakamisen lasta hoitavien ammattilaisten keskuudessa.
– Kyseessä ovat alaikäiset lapset, jotka eivät voi itse puolustautua, eivät hakea apua eikä heillä ole välttämättä sanoja kertoa asioistaan, Pekkarinen sanoo.
Vuonna 2012 Helsingissä tapahtuneen Vilja Eerikan surman jälkeen tehdyssä selvityksessä korostettiin nimenomaan moniammatillisen yhteistyön merkitystä.
– Varhaiskasvatus tai koulu, kasvatus- tai perheneuvola, kotipalvelu ja hammaslääkäri – kaikilla tahoilla olisi yhteys toisiinsa ja tarvittava tieto siitä, kuinka asia etenevät ja hoituvat, Pekkarinen luettelee.
Vanhempi voi myös kieltää lasta koskevien terveystietojen välittämisen
– Lapsi on voinut olla vaikka teho-osastolla hoidossa pahoinpitelyn vuoksi ja siitä ei tiedetä mitään lapsen muita asioita hoitavien tahojen puolella. Vanhempi voi sanoa lapsen olleen vaikka polkupyöräonnettomuudessa, hän kertoo.
Selvityksessä suositeltiin myös ehkäiseviä toimenpiteitä.
– Kotikäynti ja kodin olosuhdeselvityksen tekeminen on yksi tehokkaimpia keinoja havaita ongelmia ja auttaa ja tukea perhettä, Pekkarinen sanoo.
Pekkarisen mukaan mukaan kotikäyntejä tehdään edelleen osassa neuvoloista ja jopa varhaiskasvatuksen puolella.
– Viimeistään lastensuojelusta pitäisi olla aikaa ja puitteet tehdä niitä.
Kyselyt: väkivallan kokemukset lisääntyneet
Lasten ja nuorten kohtaamaan lähisuhdeväkivallan määrä on lähtenyt hiljalleen nousuun viime vuosien aikana. Tästä antavat näyttöä niin kouluterveyskyselyt kuin vuoden 2022 lapsiuhritutkimus, jossa kyselyyn vastasi vajaat 7 000 kuudennen ja yhdeksännen luokan oppilasta.
– On huolestuttavaa, että kaksi tutkimusta, joissa kysytään lapsilta ja nuorilta itseltään näyttävät, että väkivaltakokemuksia on enemmän ja myös poliisin tietoon tulleita tapauksia on enemmän, sanoo lapsiuhritutkimusta tehnyt Tampereen yliopiston Laura Mielityinen.
Lapsiuhritutkimus ei vastaa suoraan, kuinka Joensuussa viime viikolla tapahtunut pikkulapsen murhaepäily on päässyt tapahtumaan. Lapsiin kohdistuva vakava väkivalta kertoo Mielityisen mukaan kuitenkin aina jotain systeemin epäonnistumisesta.
Viime aikoina on pyritty selvittämään koronan vaikutusta perheiden hyvinvointiin. Kuinka suuri syypää se on väkivallan lisääntymiseen perheissä?
– Jotain yhteyttä sillä on, koska perheväkivallan taustatekijänä on esimerkiksi vanhempien stressi. Korona-aikaan on ollut ylimääräistä stressiä. Lomautuksia, etätyöt ja sulkuja, jolloin ei päässyt liikkumaan normaalisti, Mielityinen sanoo.
Toisaalta perheissä tapahtuvan väkivallan kehitystä on ollut tilastoissa jo ennen koronaa.
– Suoraan en laittaisi kaikkea koronan piikkiin, mutta mitä taustalla on, sitä en tiedä, hän toteaa.
Pekkarinen: Vanhemman on saatava heti apua
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen puuttuisi perheiden paineiseen tilanteeseen tällä hetkellä. Lapsiperheiden taloudellinen tilanne on heikentynyt entuudestaan inflaation myötä.
Äitien väkivaltaisuutta selvittänyt tutkimus osoitti, että kiristyneessä tilanteessa ihminen on saattanut hakea apua, mutta ei ole saanut sitä.
Pekkarisen mielestä siinä vaiheessa, kun ihminen kertoo, ettei jaksa enää, apua järjestettäisiin heti. Avun ei tarvitse aina tulla kotipalvelun tai lastensuojelun kautta vaan apua voivat antaa myös tuttavat, ystävät ja sukulaiset.
– Olemme kaikki vastuussa lapsista, hän sanoo.
Lapsiperheiden parissa elää edelleen selviytymisen kulttuuri. Vanhemmat ovat myös hyvin kunnianhimoisia.
Pekkarista harmittaa, kuinka sosiaalinen media, hyvässä ja pahassa, luo illuusion siitä, millaista lapsiperheen elämän pitäisi olla
– Alustat pursuavat tietoa sormiruokinnasta, oikein nukkumisesta, valvomisesta tai syömisestä, hän sanoo.
Pekkarisen mielestä somen antama kuva niin sanotusta oikeasta lapsiperheestä on ankara ja tuomitseva.
– Toivon, että tämän sijaan luotettaisiin ihmisen kykyyn luoda vuorovaikutussuhde omaan lapseen ja elää omaan tilanteeseen sopivan lapsentahtisen elämän mukaan, hän kertoo.