Suomeen on onnistuttu perustamaan kaksi uutta, kasvavaa metsäpeurakantaa.
Yhteensä lähes sadan peurayksilön kannat ovat Metsähallituksen MetsäpeuraLIFE -kannanhoitohankkeen seitsemän vuoden työn tulos.
Palautuskohteiksi hankkeeseen valittiin Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistot, joihin metsäpeuroja vapautettiin totutustarhauksen jälkeen.
Operaatio oli valtava ja peuroja vapautettiin luontoon yhteensä 81 yksilöä.
Määrä on tuplasti suurempi kuin aiemmassa elvytyshankkeessa, johon nykyinen metsäpeurakanta Suomessa pitkälti pohjautuu.
Harvinaista metsäpeuraa esiintyy vain Suomessa ja Venäjän Karjalassa. Aikaisemmin laji oli lähes hävinnyt Suomessa sukupuuttoon.
MetsäpeuraLIFEn projektipäällikkö Sakari Mykrä-Pohja toivoo, että hankkeen synnyttämistä kannoista saadaan siemen kokonaan uudelle alueelliselle kannalle Suomessa.
– Jos ylimääräistä kuolleisuutta ei synny esimerkiksi petoeläinten vuoksi, on tulos kyllä merkittävä ja toivon mukaan yhdistyy nykyiseen Suomenselän kantaan, hän sanoo.
Uhkana pedot, liikenne sekä risteytykset porojen kanssa
Suomenselän nyt kaksituhatta päisen metsäpeurakannan alku on myös yhden elvytyshankkeen tulosta.
Vuosina 1979–1984 Metsähallituksen projektissa onnistuttiin kartuttamaan kymmenestä kantayksilöstä noin parinkymmenen yksilön kanta, joka on viimeisen 40 vuoden aikana kasvanut nykykokoonsa.
Nyt uusien Lauhanvuoren ja Seitsemisen kantojen uhkana ovat muun muassa petoeläimet, joista eniten haittaa aiheuttavat sudet.
Suurpetojen aiheuttaman kuolleisuuden lisäksi toinen suuri uhka on liikenne.
– Toki kuolleisuus myös kuuluu asiaan, sillä peura on saaliseläin. Mutta kyseessä on se, pystyykö uutta kantaa syntymään tarpeeksi suhteessa petoeläinten aiheuttamaan kuolleisuuteen, Sakari Mykrä-Pohja toteaa.
Viime vuosina myös susikannat uusien metsäpeurakantojen alueilla ovat vahvistuneet.
Siitä huolimatta vapautettujen metsäpeurojen kanta on onnistunut pysymään elinvoimaisena.
– Siellä on muutakin syötävää. Kun hanketta suunniteltiin, kummallakaan kohdealueella ei ollut susien vakireviirejä, mutta nytkään emme ole havainneet merkittävää saaliskuolleisuutta, Mykrä-Pohja sanoo.
Lisäksi yhtenä haasteena ovat metsäpeurakantojen mahdolliset risteytymiset muiden niille läheisten lajien kanssa.
Tilanne on akuutein poro- ja metsäpeura-alueiden välillä Pohjois-Pohjanmaalla, missä suurin risteytyksen riski Mykrä-Pohjan mukaan on.
– Tämä on siitä erikoinen ja haastava asetelma, sillä on olemassa vain vähän lajeja, joiden sisar- tai alalaji olisi samanaikaisesti myös ihmisen hoidossa. Vastaavaa löytyy vain ehkä mehiläiseltä, jolla on sekä kesy- että villimehiläiskanta, Mykrä-Pohja tuumaa.
Suomen nyt parempaa eläintarhakantaa siirretään Eurooppaan
Myös eläintarhat ovat olleet vahvasti mukana suojelutyössä.
Mykrä-Pohja kertoo, että etenkin Korkeasaari, Ähtäri ja Ranua ovat olleet hankkeessa merkittävässä roolissa.
Kaikki Euroopan vajaassa kolmessakymmenssä eläintarhassa olevat metsäpeurat ovat Mykrä-Pohjan mukaan kainuulaista perua.
Lähes kahdensadan yksilön joukko on hyvin kapea perimältään.
– Suomessa eläintarhakannan perimää on saatu tämän hankkeen ansiosta lavennettua, kun siitospeurat on siirretty eläintarhakantaan, Mykrä-Pohja sanoo.
Suomen geneettisesti monipuolisempaa eläintarhakantaa aletaan siirtää myöhemmin myös eurooppalaisiin tarhoihin.
Para-aikaa metsäpeurahankkeelle ollaan hakemassa jatkoa vastaavalla rahoituksella Euroopan unionin komissioon.