Pian droonien avulla laaditaan marjakarttoja mustikanpoimijoille, ainakin koemielessä. EU:n rahoittamassa Ferox -hankkeessa pyritään kehittämään marjapaikkoja paljastavia karttapalveluja esimerkiksi kännyköihin.
Marjakarttasovellusta voitaisiin hyödyntää kaupallisessa marjanpoiminnassa, kertoo yksi Feroxin projektipäälliköistä Marjut Turtiainen. Hän työskentelee myös luonnontuotealan yhteistyö- ja edunvalvontajärjestö Arktisissa Aromeissa.
Kaupallista marjanpoimintaa tekevät suurimmaksi osaksi ulkomaalaiset marjanpoimijat kotimaisten marjayritysten rekrytoimina.
Pääasiassa Kaakkois-Aasiasta tulevien marjanpoimijoiden työtä vaikeuttaa se, että he eivät tunne Suomen olosuhteita. Tähän marjapaikat osoittava sovellus voisi tuoda helpotusta.
Droonit lentävät itsekseen metsässä
Karttasovellusta varten tarvitaan muun muassa aineistoa metsistä koealoilta, joiden marjapitoisuus mitataan.
Ferox-hankkeessa suomalaiset ja kansainväliset tutkijat ja paikantamisen asiantuntijat tekevät kartoituksia heinäkuun loppupuolella Ilomantsin metsissä Itä-Suomessa.
Metsien koealojen mittaamiseen ja kuvien avulla kartoittamiseen käytetään drooneja ja ihmistyövoimaa. Kuvia saadaan kolmesta lähteestä: niitä ottavat ihmiset, 1–4 metrin korkeudessa lentävät ihmisten ohjaamat droonit sekä itsenäisesti metsässä liikkuvat droonit. Tärkeää on, että kaikille kuville saadaan paikkatiedot määritettyä.
Droonit paikantavat itsensä metsissä samantapaisella teknologialla kuin itseohjautuvat autot, ja marjat kuvataan drooneissa kiinni olevilla kameroilla.
– Käytämme myös järjestelmäkameroita, joissa on sisäänrakennettuna satelliittipaikannus, Turtiainen sanoo.
Koealueen kuvista määritetään tekoälyn avulla marjojen määrä.
Droonikuvat yhdistetään karttoihin ja ilmakuviin
Kuvaus yhdistetään perinteisiin karttatietoihin ja Maanmittauslaitoksen olemassa oleviin ilmakuvaus- ja laserkeilausaineistoihin. Laserkeilaus on etäisyyksiä hahmottava menetelmä, jolla voidaan kartoittaa metsiä.
– Kansallisesta laserkeilauksesta lasketaan muun muassa puustoa ja korkeusmallia kuvaavia sellaisia piirteitä, jotka viittaavat marjojen esiintymiseen, kertoo Juha Hyyppä Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksesta.
Tavoitteena on tuottaa kahden päivän koeala-mittausten avulla 1000 neliökilometrin koealueelle mustikkakartat.
Projektissa lennetään drooneilla myös mustikkametsiä avoimempien hillasoiden yläpuolella.
– Kokeilemme näkyvätkö lakat droonilennossa ja löydämmekö lakat kuvista siten, että voisimme optimoida, minne kannattaa mennä keräämään, Hyyppä sanoo.
Lisäksi selvityksessä on se, voisivatko droonit kantaa täysiä marjaämpäreitä metsästä. Marjut Turtiainen lisää kuitenkin, että ei ole varmaa, olisiko drooneilla ämpäreiden kantaminen taloudellisesti kannattavaa marjayrityksille.
Seuraavina kesinä kokeillaan, kuinka paljon teknologisesta opastuksesta oikeasti on hyötyä.
Vuosittaista vaihtelua ei voida ottaa huomioon
Suomen vuotuinen luonnonmarjasato on keskimäärin 500 miljoonaa kiloa, mutta siitä otetaan talteen vain vajaa kymmenesosa. Ferox-hankkeella tavoitellaan tähän muutosta.
Kaikkia kaupallisen marjanpoiminnan ongelmia ei kuitenkaan saada ratkottua, vaikka hanke etenisi suunnitelmien mukaan. Uusilla paikannusmenetelmillä ei voida selvittää marjasadon vuosittaista vaihtelua. Vuodet eivät ole veljiä keskenään.
– Esimerkiksi hallan aiheuttamaa sadon menetystä ei voida selvittää hankkeessa, Turtiainen sanoo.
Tuloksia Ferox -hankkeesta on odotettavissa viimeistään kahden vuoden päästä syksyllä, mutta mahdollisesti niitä saadaan jo aiemmin.
Konkreettisesti hanke voi näkyä kokeiden aikana suurelle yleisölle metsissä pörräävinä drooneina.
Kansainvälisessä yhteistyössä on mukana yhdeksän organisaatiota seitsemästä eri maasta.
Suomesta mukana ovat Tampereen yliopisto, Maanmittauslaitos ja Arktiset Aromit.