Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan loi puolustusliitto Natolle uuden selkeän tehtävän. Se vei myös Suomen vauhdikkaasti Naton jäseneksi - siis maailman suurimman sotilasmahdin, Yhdysvaltojen liittolaiseksi.
USA on väläytellyt viime aikoina sotavoimaansa useissa Nato-harjoituksissa Euroopassa. Nato järjesti esimerkiksi kesäkuussa jättiläismäisen ilmasotaharjoituksen, jonka ytimessä olivat amerikkalaiset tukikohdat Saksassa.
Vuosikymmenien ajan eurooppalaiset ovat voineen nojata siihen, että viime kädessä Eurooppaa turvaavat amerikkalaisten aseet. Todellisuudessa myös Suomessa nojattiin tähän perusasetelmaan jo ennen Nato-jäsenyyttä, vaikka asiaa ei aina haluttu sanoa ääneen.
Entä jos amerikkalaisten halu tai kyky puolustaa Eurooppaa katoaa?
Trump voi nousta jälleen presidentiksi
Yhdysvalloissa järjestetään presidentinvaalit taas ensi vuonna ja Donald Trumpin uudelleenvalinta on täysin mahdollista. Uusi Trumpin kausi voisi heikentää liittoumaa dramaattisesti.
Tällä hetkellä länsi ja Nato ovat yhtenäisempiä kuin vuosikymmeniin. Vielä vuonna 2019 Ranskan presidentti Emmanuel Macron kutsui Natoa aivokuolleeksi.
Yhdysvaltain edellisen presidentin Donald Trumpin aikana Nato oli vakavassa kriisissä. Trump on vuosikausia suoraan halveksinut Natoa. Trump näkee Yhdysvaltain liittolaissuhteet lähinnä menoeränä, ei amerikkalaisten etuna.
Useat Trumpin aiemman hallinnon jäsenet, kuten entinen turvallisuuspoliittinen neuvonantaja John Bolton ovat varoittaneet, että Trump saattaisi uudella presidenttikaudellaan jopa irrottaa Yhdysvallat Natosta.
Trump on tänä vuonna kampanjoidessa myös toistuvasti kritisoinut USA:n tukea Ukrainalle. Trump väittää jatkuvasti voivansa päättää sodan hetkessä, jos pääsee presidentiksi.
– Siihen ei mene kuin yksi päivä. Tiedän täsmälleen, mitä sanoisin heille. Minä tulen Putinin kanssa hyvin toimeen, Trump sanoi puheessaan maaliskuussa.
Toki osa republikaanien presidenttiehdokkuuden tavoittelijoista tukee Yhdysvaltain perinteistä puolustuspolitiikkaa ja myös Ukrainan avustamista.
Mutta Trumpin lisäksi hänen tärkein haastajansa oman puoleen sisällä, Floridan kuvernööri Ron DeSantis pitää Ukrainan tukemista rahan tuhlauksena. Kannattajissa moni ajattelee samoin.
Euroopassa kannattaa ottaa vakavasti se, että monien republikaanipuolueen kannattajien suhtautuminen USA:n liittolaissuhteisiin on muuttunut huomattavasti kriittisemmäksi.
Suurin osa republikaanisenaattoreista on vielä reaganilaisen vahvan ulko- ja puolustuspolitiikan kannattajia, mutta edustajainhuoneessa vahvistuu trumpilainen ”Amerikka ensin” -populismi.
Yhdysvaltain ensi vuoden presidentinvaalit eivät ole ainoa asia, joka voi muuttaa nopeasti USA:n suhtautumisen Euroopan puolustukseen.
Yhdysvaltain päävastustaja ei ole Venäjä – vaan Kiina
Yhdysvallat on pitkään siirtänyt sotilaallista huomiotaan kohti Tyyntä valtamerta. Amerikkalaiset yli puoluerajojen pitävät Kiinaan maan tärkeimpänä strategisena vastustajana seuraavani vuosikymmeninä.
Kiina vahvistuu sotilaallisesti koko ajan ja Yhdysvallat on tänäkin keväänä keskittynyt vahvistamaan sotilaallisia suhteitaan nimenomaan Aasiassa. Suomessa on jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle, että Ukrainan sodasta huolimatta presidentti Joe Biden on tänä vuonna tavannut lukuisia Aasian maiden johtajia, erityisesti perinteisiä tai potentiaalisia uusia sotilasliittolaisiaan.
Biden on vakuuttanut toistuvasti Yhdysvaltain sitoutumista esimerkiksi Japanin, Etelä-Korean ja Filippiinien puolustamiseen. Yhdysvallat on tukenut tätä viestiä myös näyttävillä sotaharjoituksilla liittolaistensa kanssa.
Yhdysvallat on käyttänyt diplomatian koko keinovalikoimaa vahvistaakseen nimenomaan Kiinan vastaista rintamaa. Myös Intian autoritäärinen pääministeri Narendra Modi sai Washingtonissa juhannusviikolla lähes kuninkaallisen vastaanoton.
Intia ei ole halukas asettumaan amerikkalaisten leiriin Kiinaa vastaan, mutta sen suhteet Kiinaan ovat sen verran huonot, että amerikkalaiset haluavat ainakin yrittää kosiskella jättiläismaata.
Yhdysvalloissa monet turvallisuuspolitiikan asiantuntijat ovat pitkään olleet sitä mieltä, että USA:n tulee keskittyä Kiinaan ja jättää Euroopan puolustus eurooppalaisille.
Monet sellaisetkin tahot, jotka uskovat Yhdysvaltain perinteisiin liittolaisjärjestelmiin ovat huolissaan siitä, että Yhdysvalloilla ei välttämättä yksinkertaisesti ole resursseja keskittyä sotilaallisesti täysipainoisesti sekä Aasiaan että Eurooppaan.
Sotilaallinen tilanne Etelä-Kiinan merellä ja Taiwanin ympärillä on koko ajan kiristynyt. Pitkin kevättä on nähty esimerkiksi vaarallisia tilanteita, kun kiinalaiset sotilaslentokoneet ja sotalaivat ovat tarkoituksella pyörineet amerikkalaisten reiteillä.
Venäjän Vladimir Putin sai USA:n panostamaan taas Eurooppaan, mutta Kiinan Xi Jinping voi pakottaa amerikkalaiset keskittymään Aasiaan.
Paljon puhetta – vähän kranaatteja
Ukrainan sodan seurauksena Nato on ensimmäisen kerran kylmän sodan jälkeen valmistellut kokonaisvaltaisen puolustussuunnitelman Venäjää vastaan. Sitä on tarkoitus käsitellä Vilnan Nato-huippukokouksessa.
Sota on paljastanut myös monien Euroopan maiden hämmentävän huonon valmiuden perinteiseen sodankäyntiin.
Ukrainassa jopa suurin osa kaatuneista on kuollut tykistön iskuissa. Euroopan suuret sotilasmahdit ovat kuitenkin vuosia panostaneet lähinnä kriisinhallintakykyyn Euroopan ulkopuolella. Perinteiseen maanpuolustukseen ja esimerkiksi tykistöön satsannut Suomi on poikkeus Euroopassa.
Arvovaltaisen Economist-lehden toukokuussa julkaisema analyysi Euroopan puolustuskyvystä on karua luettavaa.
Lehden haastattelema asiantuntija Bastian Giegerich International Institute for Strategic Studies (IISS) -ajatushautomosta arvioi, että esimerkiksi Saksalla on varastoissaan ammuksia ehkä kahden päivän intensiivistä sotaa varten. Iso-Britannian omissa harjoitussimulaatioissa vuonna 2021 arvioitiin, että briteillä on ammuksia kahdeksan päivän täysimittaiseen sotaan.
Varastojen täydennys on nyt haasteellista, sillä samalla länsimaat yrittävät tukea yhä voimakkaammin Ukrainaa.
Saksa uskoi vuosia siihen, että Venäjä voidaan taloudellisten kytkösten kautta sitoa osaksi länttä. Sen politiikan pohja putosi viime vuoden helmikuussa.
Saksa on kyllä sanonut vahvistavansa puolustustaan 100 miljardin euron uudella ohjelmalla, mutta käytännössä se on tehnyt toistaiseksi hyvin vähän konkreettisia asehankintoja.
Myös monien muiden Länsi-Euroopan maiden uudet sotilaalliset panostukset omaan puolustukseen Ukrainan sodan seurauksena ovat todellisuudessa olleet varsin vaatimattomia.
Tukholman rauhantutkimuslaitos Sipri arvioi, että periaatteessa Euroopan maat lisäsivät sotilasmenojaan viime vuonna peräti 13 prosenttia. Käytännössä kuitenkin inflaatio on syönyt noususta kaksi kolmasosaa.
Merkittävä poikkeus on Puola, joka vahvistaa valtavaa vauhtia armeijaansa. Puolakin nojaa USA:n sotateknologiaan, kesäkuussa maahan saapui ensimmäinen erä amerikkalaisia Abrams-panssarivaunuja.
Joka tapauksessa ilman Yhdysvaltoja Euroopan puolustus olisi vaarallisella tuuliajolla.
Lähteet: The Economist, Foreign Affairs, Reuters, Washington Post, DKTV2.