Rankat helteet ovat kiusanneet muun muassa Välimeren aluetta viime viikkoina. Jopa yli 40 asteeseen kohonneet lämpötilat ovat tehneet ihmisten ja eläinten arjesta sietämätöntä. Kasvit nuupahtavat kuumuudessa.
Myös meret ovat lämmenneet.
Pohjoisella Atlantilla pintavesien lämpötilat ovat nousseet vuosi vuodelta. Tänä vuonna lämpötilakäyrä lähti poikkeukselliseen kasvuun jo maaliskuussa ja aivan viime päivinä käyrä on kääntynyt suoraan ylöspäin. Pintalämpötila on nyt ensimmäistä kertaa 1,5 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon.
– Tässä on yhdistynyt monta asiaa yhteen eli yleinen lämpötilojen nousu, alkava El Niño ja tietyt sääolosuhteet. Kaikkien näiden yhdistelmä näkyy pohjoisella Atlantilla aika vahvasti, Ilmatieteen laitoksen tutkija Simo Siiriä sanoo.
El Niño ja sen vastakohta La Niña ovat Maan suurimmat luonnollista säävaihtelua aiheuttavat ilmiöt. Juuri alkanut El Niño lämmittää erityisesti Tyynenmeren aluetta, mutta sen vaikutukset tuntuvat kaikkialla.
Atlanttia on lämmittänyt myös se, että Pohjois-Afrikassa on ollut poikkeuksellisen tuuletonta. Saharan hiekkaa kulkeutuu yleensä tuulten mukana meren ylle. Siitä muodostuu pilviä, jotka laskevat lämpötiloja.
Hankajalkaisäyriäisillä vähemmän syötävää
Merten eliöt voivat liiallisen lämmön vuoksi huonosti. Ensimmäisenä se iskee ravintoketjun alkupäähän eli kasvi- ja eläinplanktoniin.
Valtameret ja ilmastonmuutos -kirjan (Minerva Kustannus, 2022) tehnyt meribiologi Jessica Haapkylä on seurannut nousevia lämpökäyriä tarkasti.
– Lämmin vesi kerrostuttaa pintaveden. Tärkeitä ravinteita ei pääse syvältä pintaan, jolloin kasviplanktontuotanto köyhtyy. Esimerkiksi hankajalkaisäyriäisillä on silloin vähemmän ravintoa ja seuraavaksi niitä syövillä kaloilla, Haapkylä sanoo.
Merien lämpeneminen johtaa ja on jo johtanut eliöstön muuttumiseen eli ne siirtyvät viileämmille vesille. Hankajalkaisäyriäinen Calanus helgolandicus on ottanut pohjoisillla vesillä toisen, ravintoarvoltaan rikkaamman hankajalkaisen eli Calanus finmarchicuksen paikan.
Kaloista turska ja makrilli ovat siirtyneet pohjoisemmille leveysasteille. Sinievätonnikalaa tavataan nykyään Norjan rannikolla.
Kalat kärsivät myös hapen puutteesta. Kun vesi lämpenee, hapen määrä siinä vähenee ja kalat puolestaan tarvitsisivat lämmön vuoksi entistä enemmän happea.
Rajut alueelliset kuumuusaallot voivat olla merten eliöstölle tuhoisia. Kanadan länsirannikolla merivesi kuumeni kohtalokkaasti kesällä 2021. Tutkijat arvioivat, että noin miljardi eliötä kuoli, esimerkiksi levät, merirokot ja simpukat mukaan laskien.
Korallien kohtalo huolettaa
Korallit ja kelppimetsät ovat merien arvokkaimpia elinympäristöjä.
Pohjoisella Atlantilla koralleja on eniten Atlantin sivumerellä, Karibianmerellä. Siellä korallien kohtaloa seurataan huolestuneina.
Korallit ovat hyvin herkkiä ihannelämpötilan suhteen.
– Jos lämpötila nousee vaikka vain asteen sen yli, korallin sisällä elävä pieni panssarilevä jättää korallin, jolloin se muuttuu valkoiseksi eli haalistuu, Haapkylä kertoo.
Lämpöaallon kestosta riippuu, kuinka korallin lopulta käy, kuoleeko se vai toipuuko.
El Niño oli vuonna 2016 tuhoisa Australian pohjoisrannikon Ison valliriutan koralleille. Samaa pelätään tälläkin kertaa.
Kuumuus koettelee merillä erityisesti pintavesiä, mutta myös syvemmissä vesikerroksissa lämpötilat ovat nousseet. Haapkylä sanoo, että sen vaikutusta eliöstölle ei vielä tarkkaan tiedetä.
Valtameret ovat tärkeitä hiilinieluja. Sen lisäksi ne imevät lämpöä itseensä. Ihmisen tuottamasta ylimääräisestä lämmöstä 90 prosenttia on varastoitunut meriin, eikä se voi olla jättämättä jälkiä.
Pintavesille voi olla edessä vielä kovempia aikoja. Pohjoinen Atlantti on lämpimillään yleensä syyskuun alkupuolella. Tutkija Simo Siiriä arvelee, että siihen mennessä keskilämpötiloihin voi tulla vielä asteen verran lisää.