Artikkeli on yli 2 vuotta vanha

Sienipaikkoja ei tarvitse salailla tatti otsassa – uusia apajia löytyy metsissä kävelemällä

Nuorena sieniä inhonnut Jukka Kangasniemi sienestää, koska ei raaski jättää metsään ilmaista ruokaa. Sienet eivät keräämällä lopu, ja vain murto-osa ruokasienistä saadaan talteen.

Jukka Kangasniemi näyttää omat sienipaikkansa mielellään sienestämisestä innostuville ystävilleen. Kuva ja video: Anna-Mari Vuollet / Yle

Jukka Kangasniemi ei tunnustaudu sienihulluksi, vaikka miehen sienestyskausi alkaa heinäkuussa ja jatkuu parhaimmillaan lumien tuloon saakka.

– Vielä en ole päätynyt siihen, että olisin sienien takia yöunia menettänyt, Kangasniemi nauraa.

Monelle sienestäminen siirtyy perheenperintönä, mutta Kangasniemi löysi harrastuksen pariin parikymmentä vuotta sitten vahingossa.

Mies pysähtyi suunnistaessa lukemaan karttaa, kun katse siirtyi jalkoihin.

– Katsoin, että mikä meri täällä on. Silloin löytyi suppilovahveroita, ja siitä se pikkuhiljaa lähti.

Hyvälaatuista ruokaa maksutta

Kangasniemi kertoo nuorempana inhonneensa sieniä. Mieleen ovat jääneet erityisesti purkkiherkkusienet, jotka eivät maultaan tai rakenteeltaan oikein kutkuttaneet makuhermoja.

Omat sienikokkailut mies pitää yksinkertaisena: purkki kermaa, sieniä, sipulia ja hiukan suolaa.

Sienestämisen motiivi on hyvin yksinkertainen.

– En halua jättää hyvälaatuista ruokaa metsään märkänemään, Kangasniemi kertoo.

Sienestys on rentouttavaa kuntoilua

Herkkutatit Kangasniemi poimii työmatkansa kävelyreitin varrelta Kankaanpäästä. Sienestys on hänelle rentouttava harrastus.

– Kun töissä on ollut streessaava päivä, lähden metsään hakemaan mustikoita tai suppilovahveroita.

Porin seudun sieniseuran puheenjohtaja Tapani Hänninen järjesti työkseen parikymmentä vuotta sienikursseja ja on sienestänyt puoli vuosisataa.

– Metsässä liikkuminen on parasta kuntoilua mitä voi ajatella, nyt jo eläkettä nauttiva Hänninen kertoo.

Loistava kantarellivuosi

Hänninen kehuu kuluvaa vuotta poikkeuksellisen hyväksi kantarellivuodeksi sekä Satakunnassa että tietämillään paikoilla Saimaan rannoilla.

– Omissa vakiopaikoissa on ollut todella runsaasti kantarelleja ja olen löytänyt paljon uusiakin paikkoja, Hänninen kertoo.

Vaikka monet suosituimmista sienistä, kuten kantarelli ja mustatorvisieni, ovat paikkauskollisia, kannattaa sienestäjän laajentaa reviiriään tuntemattomiin maastoihin.

– Sienet vaativat kasvaakseen kosteutta ja sateet ovat erittäin alueellisia, mikä vaikuttaa siihen, mitkä esiintymät aina vuosittain kasvavat, Hänninen kertoo.

Kangasverhoiltu sienikori puolillaan kantarelleja, päällä puuvartinen taottu sienipuukko.
Kantarelleja löytyy tänä vuonna runsaasti. Kuva: Anna-Mari Vuollet / Yle

Parhaat sienipaikat salaisuuksia – vai ovatko?

Sitkeän uskomuksen mukaan hyviä sienipaikkoja vaalitaan sukupolvesta toiseen liki mustasukkaisesti.

Parhaita paikkoja ei ehkä yleisesti jaeta, mutta molemmat miehet kyllä auliisti neuvovat paikkoja myös ystävilleen.

– Oma kantarellikiintiö alkaa olla täynnä. Kerroin vanhalle kansakoulukaverille kantarellipaikan ja hyvän saaliin oli saanut, kertoo Tapani Hänninen.

Porin seudun sieniseuran puheenjohtajan mukaan sieniseuran toiminta on vahvasti sidoksissa satokauteen.

– Hyväsatoisena syksynä tulee uusia jäseniä ja huonoina vuosina osa unohtaa maksaa jäsenmaksunsa.

Vaikka sienestäminen mielletään yleisesti syyskesän harrastukseksi, kestää sienikausi Suomessa vähintään puoli vuotta.

– Kausi alkaa korvasienien keruulla toukokuussa ja jatkuu lumen tuloon. Jonakin vuonna viimeiset sienet löytyivät jouluaattona, Hänninen kertoo.