Raju talvimyrsky iski Ahvenanmaalle vajaa neljä vuotta sitten tammikuussa 2019. Puita kaatui vuotuisen hakkuumäärän verran ja niiden korjuu kesti kuukausia.
Se oli oiva tilanne myös kirjanpainajatuholaisen leviämiselle, kun huonokuntoisia kuusia oli tarjolla yllin kyllin. Takana oli myös kuiva ja kuuma kesä 2018, joka suosi hyönteisten lisääntymistä.
Nyt saarimaakunnan kuusikot ovat vähissä, sillä metsänomistajat kaatavat tuholaisten pelossa vanhat kuusikot ennen kuin hyönteiset iskevät niihin.
Paikallisen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Torbjörn Björkman tarkastelee metsikköä Hammarlandissa Ahvenanmaalla. Kuivuneita kuusia törröttää pystyssä, osa on jo kaatunut.
Kirjanpainajat levisivät vanhaan kuusikkoon likeiseltä suojelualueelta, mistä kaatuneita puita ei saanut korjata.
– Riski on olemassa, että tulevaisuudessa meillä on pulaa kuusitavarasta, vaikka aivan kaikkia puita ei vielä ole hakattu, Björkman arvioi.
Metsänomistajille on tullut tappioita, kun kirjanpainajat ovat tuhonneet kuusia. Hyönteisten pilaamat puut eivät kelpaa saha- tai selluteollisuudelle, vaan ne menevät polttopuuksi.
Kaivautuessaan kuoren alle runkoihin kirjanpainajat kuljettavat puuhun sinistäjäsienen, joka tukkii veden kulun rungossa latvukseen ja puu kuivaa nopeasti. Kirjanpainajien toukat syövät kuusen nilakerrosta, minkä vuoksi kuori myöhemmin irtoaa.
Myrsky lisäsi hakkuita
Alfrida-myrskyn jäljiltä Ahvenanmaan metsänhakkuut lisääntyivät vuonna 2019, kun tuulen kaatamia puita korjattiin. Tuolloin hakkuumäärä oli puolimiljoonaa kuutiota. Sitä seuraavina vuosina kuutiomäärät ovat tulleet aina sadallatuhannella alaspäin.
Metsäyhtiö SkogAxin toimitusjohtaja Kennet Berndtsson suosittelee kuusimetsän hakkuuta, jos kirjanpainajat iskevät osaan puista.
Vaikka kirjanpainajan pilaamat puut eivät kelpaa teollisuudelle, kohonnut polttopuun hinta auttaa metsänomistajia, arvioi Berndtsson.
– Polttopuun hinta on noussut niin Euroopassa kuin Pohjoismaissakin. Voimme nykyään tarjota miltei saman hinnan polttopuusta kuin selluteollisuudelle menevästä puusta.
Berndtsson ja Metsänhoitoyhdistyksen Björkman suosittelevat luomaan uusia sekametsiä, jotka ovat vastustuskykyisempiä tuholaisia vastaan.
Joka tapauksessa kirjanpainajaa pidetään suurimpana uhkana Ahvenanmaan metsille. Toinen haitta tulee tiheästä kauriskannasta, joka napsii taimikoita.
Metsänhoitoyhdistyksen Torbjörn Björkman on huolestunut myös mäntyjä hävittävistä hyönteisistä. Jo nyt näkyy mäntymetsissä kuivuneita puita siellä täällä.
– Puut stressaantuvat enemmän, kun ilmasto lämpenee. Silloin eri tuholaiset iskevät puihin helpommin.
Kesällä havaintoja on tullut koko Suomesta
Luonnonvarakeskus seuraa tarkkaan metsien tilaa ja eri puita uhkaavia tuholaisia. Kirjanpainajien ensimmäinen parveiluaika on alkukesästä touko–kesäkuussa, kun sää lämpenee pariinkymmeneen asteeseen.
Hyönteiset etsivät heikkokuntoiset kuuset. Tällaisen kuusen löydettyään ne lähettävät feromoniviestejä, joiden avulla kirjanpainajat osaavat kaivautua samoihin puuyksilöihin lisääntymään.
Tänä vuonna alkukesä oli lämmin ja kirjanpainajia parveili runsaasti juhannusviikolle saakka, ja sitä jatkui pitkälle heinäkuulle.
Luken tutkija Tiina Ylioja kertoo, että loppukesälläkin parveilu jatkui joillakin alueilla runsaana, esimerkiksi kaakkoisessa Suomessa.
Siellä puustotuhoja havaitaan vielä syksyllä, kun kirjanpainajat iskivät loppukesällä uudelleen heikkokuntoisiin kuusiin ja latvuksen väri vaihtuu viiveellä.
Luonnonvarakeskus kerää ilmoituksia eri metsätuhoista ja Metsäkeskus raportoi puustotuhojen vuoksi tehdyistä metsänkäyttöilmoituksista.
Kuumuus ja kuivuus suosivat kaarnakuoriaisia, puiden yhteyttäminen heikkenee, jolloin niiden ei ole mahdollista tuottaa tehokkaasti puolustusaineita, kuten pihkaa.
Tällöin hyönteiset iskevät helpommin. Ahvenanmaalla kesä 2018 oli kuuma ja kirjanpainajat lisääntyivät. Seuraavana talvena myrsky kaatoi hehtaareittain puita ja hyönteistuho yltyi, kun puita lojui metsissä.
Yliojan mukaan myös muita kuusen kaarnakuoriaisia on alkanut esiintyä enemmän. Kuusentähtikirjaaja tappaa nuoria kuusia ja voi kuivattaa puiden latvat. Kuusiin iskee myös aitomonikirjaajaa.
Kaarnakuoriaisten aiheuttamille puustotuhoille on tyypillistä, että ne runsastuvat kuumina ja kuivina kesinä, joten ne lisääntyvät ilmaston lämmetessä, sanoo tutkija Tiina Ylioja. Kirjanpainajia ja muita kaarnakuoriaisia esiintyy kaikkialla, missä kuusia on, mutta niiden määrät roihahtavat suotuisissa oloissa.
Luonnonvarakeskukseen on myös tullut ilmoituksia Lounais-Suomesta ja etenkin saaristosta rantakallioiden kuivuneista männyistä. Mäntyjä on kiusannut kuivuus, kuumuus ja sienitaudit, kuten uusi tulokas havuparikas-sieni sekä okakaarnakuoriainen, jonka mukanaan tuoma sinistäjäsieni kuivattaa latvuksen nopeasti.
Kaarnakuoriaisista puut ehkä selviytyisivät, mutta hyönteisten kuljettama sinistäjäsieni aiheuttaa puun kuoleman.
Heinäkuussa LUKE tiedotti ruskomäntypistiäisen massaesiintymisestä Kaakkois-Suomessa. Tuhoja on Metsäkeskuksen mukaan esiintynyt viiden, kuuden vuoden välein ja maakunnallisia suurtuhoja 20–30 vuoden välein.
Toukat syövät kesäkuussa männyn edellisen vuoden ja vanhemmat neulaset. Tästä aiheutuu kasvutappioita, mutta männyt yleensä toipuvat.
Tuhoja yritetään välttää
Metsätuholakia uudistettiin viimeksi huhtikuun alussa. Metsäkeskuksen sivuilla on seikkaperäisiä ohjeita, miten esimerkiksi kaarnakuoriaisten leviämistä hillitään. Kaadettu puutavara sekä tuulenkaadot on kuljetettava ajoissa pois.
Männyt on kuljetettava Etelä-Suomessa pois kesäkuun loppuun mennessä ja kuuset heinäkuun alkupuolella. Pohjois-Suomessa ajankohdat ovat kaksi viikkoa myöhäisemmät.
Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija ja KOKO Forestin metsänterveyden asiantuntija Minna Blomqvist sanoo, että sekapuustoiset metsät kestävät paremmin kaarnakuoriaisten tuhoja.
– Jos sekametsästä muutama kuusi kuolee, se ei ole taloudellisesti niin suuri lovi metsänomistajan tuottoon, koska metsään jää muita puulajeja.
Jos metsä olisi luonnontilainen, niin siellä olisi myös enemmän kilpailua lajien välillä. Niissä on myös enemmän kirjanpainajan luontaisia vihollisia, kuten tikkoja. Kirjanpainaja on kuitenkin etevä lisääntyjä ja tekee esimerkiksi myöhäisemmän sisarsukupolven toiseen puuhun.
Kuusilahopuun lisääminen metsiin on hieman kaksijakoinen asia, sillä kuolleissa puissa elää monia niistä riippuvaisia lajeja, joista osa on kirjanpainajan vihollisia. Sitä ei vaan itsestään metsään synny, sillä kirjanpainajan lisääntymispuut pitäisi korjata pois, ettei hyönteinen leviä.
Metsän kestävyyteen eri tuholaisia vastaan vaikuttavat myös tavat, joilla metsää hoidetaan. Jatkuva kiistely oikeista metsänhoitotavoista liittyy myös tuhohyönteisten esiintymiseen.