Tietokirjailija Eero Ojanen on tutkinut viime aikoina vanhoja historiallisia asiakirjoja. Häme mainitaan siellä täällä. Vuonna 1332 Levajärvi -nimisessä paikassa piti jonkinlaisia käräjiä henkilö nimeltään Hämeen Mielivalta. Mainittu Levajärvi on kenties nykyinen Lehijärvi tai Lepaanjärvi.
– Mielivalta on ensimmäinen suomenkielinen nimi näissä asiakirjoissa. Nykyisin mielivalta tarkoittaa järjestyneen oikeudenkäytön vastakohtaa ja sanalla on paha kaiku, sanoo Ojanen.
Häntä kiinnostaa, miten sanan lataus on muuttunut ajan kuluessa. Mielivalta on saattanut muinoin tarkoittaa henkilöä, jolla on ollut valta päättää.
Paljon täytyy kuitenkin päätellä ja käyttää mielikuvistusta nimistöhistorian ja sanojen etymologian kautta. Mieli, mielihyvä, Mielikki, mielimusiikki. Sanan positiivinen sävy on kääntynyt negaatioksi ja Eero Ojanen haluaa etsiä vastauksia. Esimerkiksi vironkielessä Mielimees tarkoittaa viisasta miestä.
– Mieli-sanan yhdeksi merkitykseksi on saatu saaliin jakaminen, osa saaliista. Olisiko mieli sitten jakajan valtaa. Mielivalta olisi ollut henkilö, jolla on ollut mielipide päättää, tehdä oman päänsä mukaan, Ojanen pohtii.
1300-luvulla elettiin aikoja, jolloin siirryttiin Ruotsista tulleen uudenlaisen hallinnon ja kirjoitetun lain aikaan. Yhtenäinen, kirjoitettu pysyvä laki tarkoitti suurta muutosta yhteiskunnassa, sillä muinaisilla suomalaisilla ei ollut yhtenäistä käytäntöä.
– Aikaisemmin oikeudenkäyttö perustui tapaan, siitä ilmaus ”maan tapa”. Ja tuota tapaa edusti aikoinaan ehkä juuri Mielivalta, Ojanen kertoo.
Vanha oikeudenkäyttö saattoi olla summittaista ja sattumanvaraista, joten se leimattiin nimellä mielivalta.
– Ennen arvostettu sana sai nyt kielteisen sävyn. Usein uusi valta vähättelee vanhoja vallankäyttäjiä.
On myös esitetty, että Hämeessä vaikuttanut Mielivalta olisi voinut olla 1300-luvun lopulta tunnetun Tavast-nimellä tunnetun aatelissuvun kantaisä. Joka tapauksessa hän oli muinaisen hämäläisen yhteiskunnan arvohenkilö.
Hattulan Vesunnan kartano kuuluu hämäläiseen seutuun, jossa vilahtavat nimet kuten Maunu Tavast sekä Suontaan kuuluisa miekka 1000-luvun alusta. Yksi teorioista on, että miekka olisi ollut naisen haudasta.
Hämäläinen yhteiskunta ei keskiajalla tai rautakaudella ollut itseensä sulkeutunut vaan vilkasta liikennettä oli saksalaisen kielialueen ja Ruotsin lisäksi Baltian suuntaan kuten Tallinnaan.
Voit keskustella aiheesta 23.8. klo 23:een.