Lieksalainen Matti Törrönen laskee Mosku-koiran ulos autosta etsimään karhun hajujälkeä.
Seitsemänvuotias jämtlanninpystykorva ei ole suinkaan ainoa metsässä tänään liikkunut koira. Sen voi päätellä siitä, että ensimmäiset karhut kaadettiin Ilomantsissa jo heti aamuneljän jälkeen.
– Paineita on ollut tänä aamuna, myöntää Törrönen.
Törrönen tietää mistä puhuu, sillä hän toimii pohjoiskarjalaisten metsästysporukoiden yhteyshenkilönä ja koordinaattorina.
Paineita aiheuttaa osaltaan se, että Suomen riistakeskus on myöntänyt karhun kannanhoidolliseen metsästykseen poronhoitoalueen ulkopuolella lähes kaksi kertaa vähemmän poikkeuslupia kuin vuosi sitten. Nyt käytössä on 106 poikkeuslupaa.
”Enemmän tuuria kuin älyä”
Törrösen mukaan onnistuneen karhujahdin yksi edellytys on se, että karhujen liikkeitä on seurailtu pitkin kesää. Metsästäjillä on siten jo etukäteen käsitys siitä, mistä karhuja voi mahdollisesti löytyä.
Karhunmetsästyksessä tarvitaan hänen mielestään myös hyviä koiria ja ammattitaitoa, mutta nekään eivät silti vielä riitä.
– Olen monta kertaa sanonut, että kun on enemmän tuuria kuin älyä, niin metsässä pärjää hyvin, hän virnistää.
Pakastimeen tai myyntiin
Tuuria tai ei, mutta ainakin lieksalaiselle teurastamolle tuotiin sunnuntain aikana nyljettäväksi useita kaadettuja karhuja.
Punnituksessa isoin karhu painoi 213 kiloa. Karhun taival oli päättynyt aamulla Kuhmoon. Karhun kaatanut Jonkerin riistamiesten Keijo Vitri arvelee, että eläin oli tullut Venäjältä.
– Sieltä se oli tullut, ja sinne se oli varmaan menossa.
Vitrin mukaan metsästäjäporukka saa päättää, pannaanko karhun lihat myyntiin vai syödäänkö se itse.
– Näyttää sen verran isolta, että sopiiko se meidän pakkaseen? Voi olla, että menee myyntikarhuksi.
Viime syksyn luvat KHO:ssa
Karhunkaatoluvat jäivät vuosi sitten eri puolilla maata käyttämättä, sillä Luonnonsuojeluliitto Tapiolan piirijärjestöt valittivat juuri ennen metsästyskauden alkamista osasta Pohjois-Karjalaan, Kainuuseen ja Pohjois-Hämeeseen myönnetyistä luvista.
Hallinto-oikeudet määräsivät tehtyjen valitusten vuoksi luvat toimeenpanokieltoon, mikä esti metsästyksen aloittamisen. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa metsästys oli mahdollista ainoastaan Polvijärven ja Liperi-Outokummun lupa-alueilla.
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ehätti ratkaisemaan Kuhmoon myönnetyt luvat jo viime vuoden joulukuussa. Sen mukaan poikkeusluvat eivät olleet metsästyslain vastaisia, eikä niitä ollut siten syytä kumota. Metsästäjien näkökulmasta päätös tuli kuitenkin liian myöhään, ja karhujen annettiin sen vuoksi vetäytyä rauhassa talviunille.
Itä-Suomen hallinto-oikeus päätyi saman lain tulkinnassa tämän vuoden helmikuussa päinvastaiseen lopputulokseen kuin Pohjois-Suomen hallinto-oikeus: Pohjois-Karjalaan myönnetyt luvat kumottiin.
Samaan tulkintaan päätyi myös Hämeenlinnan hallinto-oikeus, joka maaliskuussa kumosi Pirkanmaalle myönnetyn kaatoluvan. Nyt näitä lupia käsittelee Korkein hallinto-oikeus (KHO).
Luonnonsuojeluliitto Tapiola ilmoitti heinäkuussa Facebookissa, että sen piirijärjestöt ovat päättäneet olla hakematta muutosta tämän syksyn poikkeuslupiin.
Liiton mukaan luvituksessa esitetty ”oikeudellisesti merkittäväksi miellettävissä oleva argumentaatio” on parhaillaan KHO:n ratkaistavana, eikä muutoksenhaku olisi sen mielestä tuonut asiaan mitään merkittävää oikeudellista painoarvoa.
Törrönen tunnustaa, että luonnonsuojelijoiden lupaus olla valittamatta tuli monelle metsästäjälle helpotuksena.
– Se oli tietysti iso pettymys vuosi sitten, mutta se on nieleskelty.
Hänen mukaansa luonnonsuojelijoilla on oikeus valittaa.
– Se kuuluu tähän järjestelmään, ja siihen saa sitten kaikki tyytyä.