Päivi Sappinen aloitti bloggaamisuransa 10 vuotta sitten, kun perhe muutti heidän nykyiseen kotiinsa Uuteenkaupunkiin. Nakit ja mutsi -blogilla oli tuolloin noin 40 000 lukijaa kuukaudessa.
Perheenäiti bloggasi ruoasta, remontista, ja uudesta kodista. Myöhemmin mukaan tulivat lapset.
– Halusin antaa vertaistukea muille lapsiperheiden vanhemmille ja sitten toisaalta myös saada sitä takaisin, Sappinen kertoo.
Kolmesta lapsesta vanhin Vilma Sappinen oli kouluiän kynnyksellä, kun äiti alkoi ottaa hänestä kuvia blogiinsa. Nuoremmat lapset olivat noin viisi- ja kaksivuotiaita. Välillä Päivi Sappinen kuvasi lapsien kanssa myös kaupallisia yhteistöitä.
Vilma kasvoi äidin bloggauksen parissa, ja kertoo nyt, ettei aikanaan ajatellut siitä sen kummempaa.
– Olen aina suhtautunut siihen normina, koska äiti teki sitä ja siihen tottui. En muistaakseni pienenä kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota.
Blogin aloittamisesta on jo yli vuosikymmen. Vilma Sappinen, 20, muistaa, että hänen ollessaan teini-iässä äidin ottamat kuvat saattoivat kuitenkin nolottaa.
– Etenkin teini-iässä minusta tuntui, että tulee sellainen nolo olo, että ei hitsi, jos nyt kaverit löytävät äidin blogin, Vilma Sappinen kertoo.
Päivi Sappinen uskoo nyt jälkeenpäin, että jotkut asiat olisi voinut jättää postaamatta.
– Tavallaan ajattelen, että se on mennyttä aikaa ja sillä sipuli. Kun maito on kaatunut, niin minkäs sille enää tekee. Toisaalta olisi voinut jotain jättää laittamatta.
Somealustojen muutokset odottamattomia
Vanhempien tavasta jakaa lapsistaan tietoa, kuvia ja videoita, someen on tehty myös tutkimusta. Ilmiöstä käytetään termiä sharenting, joka tulee englanninkielisistä sanoista parenting (vanhemmuus) ja sharing (jakaminen).
– Ihan kuten some on täynnä suloisia eläinkuvia, niin on myös suloisia kuvia lapsista, kertoo mediatutkimuksen väitöskirjatutkija Saara-Maija Kallio Tampereen yliopistosta.
Väitöskirjatutkijan mukaan epävakaa mediaympäristö voi kuitenkin aiheuttaa uusia ongelmia lasten kuvien jakamisessa. Somen merkitystä yhteiskunnalle on entistä vaikeampaa ennakoida.
– On ongelmallista, kun emme tiedä, kuinka käyttöehdot muuttuvat. Jos nyt ajatellaan Twitteriäkin tai Metaa, niin muutoksia on tullut hyvin nopeasti, Kallio sanoo.
Sharenting-ilmiö on saanutkin osakseen kritiikkiä, sillä on katsottu, ettei lapsilla ole välttämättä tietoa tai taitoa kieltäytyä kuvista.
– Lapsilla on oikeus tehdä oma verkkoidentiteetti ja digitaalinen jalanjälki verkkoon, Kallio sanoo.
Kallion mukaan perhevaikuttaminen on lisäksi muuttunut kaupallisemmaksi, jolloin lasten kuvista on tullut mainoksia. Vastikään esimerkiksi suomalaistutkimus on löytänyt syitä sille, miksi äidit julkaisevat somessa muotikuvia lapsista. Usein äidit perustelivat kuvien julkaisemista sillä, että muotikuvaus on genrenä positiivinen.
Kallio huomauttaa, etteivät lapset usein itse pääse osallistumaan sharenting-ilmiöstä käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Lisäksi lasten ja nuorten näkemyksistä aiheesta ei ole juurikaan tehty tutkimusta Suomessa.
Ilmapiiri on muuttunut
Saara-Maija Kallion mukaan nykyään lasten kasvot tavallisesti peitetään pois kuvista sitä mukaa, kun lapset kasvavat.
– Enenevissä määrin vanhemmat ja huoltajat käyttävät lasten kuvia sillä tavalla, että niissä ei näy kasvot tunnistettavasti, eli lapsi peitetään niissä jotenkin, esimerkiksi kasvojen eteen laitetaan joku emoji, Kallio kertoo.
Tähän on vaikuttanut esimerkiksi se, että tietoisuus vanhempien keskuudessa on lisääntynyt.
– Uskon, että tietynlainen kritiikki, ilmiöstä käyty yhteiskunnallinen keskustelu ja asiantuntijoiden puhuminen asiasta ovat vaikuttaneet vanhempien ja huoltajien käyttäytymiseen, Kallio sanoo.
Myös Päivi Sappinen on nähnyt ilmapiirin muutoksen.
– Se on muuttunut aika paljon ja hyvään suuntaan. Vanhemmat puhuvat nyt paljon enemmän siitä, näyttävätkö he lapsia tai näyttävätkö he lasten kasvoja somessa. Kun minä aloitin, ei kauhean yleisesti puhuttu siitä, että kannattaako.
Myös Vilma Sappinen pitää muutosta tervetulleena.
– On tosi hyvä, että odotetaan siihen, että lapsi voi itse antaa luvan, saako näyttää kasvoja vai ei. Se voi myöhemmin häiritä, että itsestä on somessa kaikenlaista.
Muutamia periaatteita
Päivi Sappisen yllätti se, että blogeista tuli ylipäänsä iso ilmiö ja omalle blogille karttui niin paljon lukijoita. Nakit ja mutsi -blogin kasvaessa hän alkoi tarkemmin miettiä, mitä kannattaa postata.
Muutamia periaatteita hän kuitenkin noudatti alusta asti.
– Sen päätöksen tein jo heti alussa, että en puhu lapsien etunimistä ollenkaan eli heidän nimiään ei mainita blogissa. Kun lapset kasvoivat, kuvakulmat alkoivat olla sellaisia, että ne eivät olleet enää suoraan edestäpäin kasvoista kuvattuja vaan sivuprofiileista ja takaa.
Myös somen huonoista puolista on keskusteltu yhdessä lasten kanssa.
– Ollaan keskustelu, että kuvat ja kaikki jäävät sinne. Aika paljon on käyty sellaisia perusasioita läpi, Päivi Sappinen kertoo.
Nykyään Sappisten perheessä kuvaa ei postata ilman lapsen lupaa. Vilma kertoo, ettei hänelle ole tullut jälkeenpäin tunnetta, että hänestä olisi postattu mitään sellaista, mikä olisi jäänyt harmittamaan.
– Olen varmaan kasvanut siihen, ettei minua enää kiinnosta, näytänkö tyhmältä jossain kuvassa. Jos on joku henkilökohtainen tai arka aihe, niin sitten saatan pyytää jättämään sellaisen pois, Vilma kertoo.
Päivi Sappinen kehottaa kaikkia miettimään somea lasten kannalta. Oli lapsi minkä ikäinen tahansa, kannattaa miettiä, mitä heistä someen postaa.
– Minusta on hyvä, että lasten annetaan itse tehdä se oma digitaalinen jalanjälkensä. Minun lapsillani se on jo minun tekemänä, enkä minä osaa sitä katua, koska en vielä silloin tiennyt paremmasta.
Vilma Sappinen puolestaan rohkaisee nuoria sanomaan vanhemmalleen, mikäli ei halua itsestään kuvia someen.
– Uskaltaa lapsena pyytää, että ei halua, että kuvataan, ja sanoo vain rohkeasti.