Alkuun töiden hakeminen tuntui mukavalta. Opiskelujen jälkeen saisi hetken hengähtää.
Helsinkiläinen Tuomas Poutanen, 28, valmistui vuodenvaihteessa diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistosta. Hän sai opiskelujen aikaan palkkaa diplomityöstään. Kun määräaikainen työ päättyi, hän jäi työttömäksi helmikuussa.
– Se herätti paljon tunteita. Taloudellista huolta ei ollut.
Poutasesta alkoi kuitenkin työttömänä tuntua siltä, että hänen pitäisi tehdä jotakin arvokasta.
– Minun piti pystyä todistamaan itselleni, että olen käyttänyt aikani johonkin järkevään eli tehnyt jotain hyödyllistä joko itselleni tai yhteisölle.
Työn tekeminen tuo hänelle sitä tunnetta.
– Se on kuitenkin enemmän sellainen illuusio hyödyllisyydestä kuin aitoa hyödyllisyyttä.
Poutanen uskoi saavansa töitä. Enemmän hänen kohdallaan oli kyse siitä, saako hän työtä, mitä haluaa tehdä. Poutaselle oli tärkeää saada hänen arvojaan vastaava työ.
Poutanen selvitti työttömäksi jäätyään, miten Kelalta saa rahaa. Hän ei kuulunut liittoon.
– Minusta se rytmitys oli itse asiassa aika mukavaa ja kannustin, että piti hakea neljää työtä kuukaudessa. Tiesin saavani työttömyyskorvauksen, kun olen hakenut neljää paikkaa.
Yhä useampi korkeakoulusta valmistunut jakaa Poutasen kokemuksen työttömäksi jäämisestä.
Huolestuttava luku työttömyydestä
Vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen työttömyys on lisääntynyt. Se on kasvanut enemmän kuin muilla vastavalmistuneilla.
Akavan työttömyyskatsauksesta käy ilmi, että vastavalmistuneita oli heinäkuussa työttömänä hieman yli 1 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Vastavalmistuneita korkeakoulutettuja on työttömänä lähes 700 enemmän kuin vuosi sitten.
– Tämä suunta on tietysti erittäin huolestuttava. Toki lukumäärällisesti ei vielä puhuta valtavan suurista luvuista, mutta suunta pitää ehdottomasti saada käännettyä. Kyllä yleinen talouden hiipuminen on suurin selittävä tekijä, mistä tämä nyt johtuu, kertoo Akavan puheenjohtaja Maria Löfgren.
Nuorten epävarmuus lisääntyy
Löfgren painottaa sitä, että erilaiset maailman kriisit heijastuvat herkästi myös nuoren elämään. Nuorilla on yhä enemmän jaksamis- ja mielenterveysongelmia.
Samaan aikaan myös vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen nuorten tulevaisuudenusko on heikentynyt. Löfgrenin mukaan tulevaisuudenuskoa pitäisikin entisestään vahvistaa.
– Kannamme Akavassa huolta siitä, että hallituksen työelämätoimet, kuten esimerkiksi määräaikaisuuksien perusteiden vapauttaminen ja irtisanomisperusteiden keventäminen ovat omiaan lisäämään nuorten epävarmuutta.
Hallitus haluaa muun muassa purkaa työllistämisen esteitä ja vahvistaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä. Samalla työnteon kannustimia halutaan lisätä.
90-luvun alkupuolella lamavuosina työmarkkinoille valmistui sukupolvia, jotka eivät koskaan päässeet vakituiseen työsuhteeseen, vaan työskentelivät määräaikaisuuksista toiseen.
Löfgrenin mukaan määräaikaisia työsuhteita on Suomessa jo valmiiksi paljon. Vuoden 2021 Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan uusista työsuhteista määräaikaisia oli noin puolet.
– Jos tämä hallituksen ajatus menee läpi, niin kyllä määräaikaisuudet tulevat entisestään lisääntymään. En ymmärrä mihin tätä muutosta tarvitaan, kun suunta on jo muutoinkin tällainen.
Löfgren nostaa esiin väestön ikärakenteen, joka on menossa huonompaan suuntaan.
– Jos nuorilla ei ole tulevaisuudenuskoa, niin sehän jarruttaa vakiintumista ja perheen perustamista ja on tästä näkökulmasta iso yhteiskunnallinen kysymys.
Korkeakoulutetut tarvitsisivat esimerkiksi enemmän tukea työnhakuun.
– Nyt työnhaku on pitkälti oman aktiivisuuden varassa.
Yksinäinen olo töitä hakiessa
Työttömyyden jatkuessa Tuomas Poutanen koki, ettei hän saanut työn hakemiseen tarpeeksi tukea.
– Jäin siinä aika yksin. Se oli todella itseohjautuvaa. Työkkäri tarjoaa kaiken maailman palveluita, mutta ne eivät olleet millään tavalla kiinnostavia. Minusta ei tuntunut, että tarvitsen mitään CV-työpajaa. Kaipasin sisäistä reflektointia siitä, miten haluan kantaa korteni yhteiskuntaan.
Hän ihmetteli puhetta siitä, miksi työttömiä ja avoimia työpaikkoja on yhtä aikaa niin paljon. Poutasen mielestä keskustelusta unohtuu se näkökulma, mitä työtä pitäisi tehdä lisää yhteiskunnan kannalta.
– Minulle tuli hassu olo, miksi olen opiskellut teknologian kehittämistä monia vuosia, kun elämme sellaisessa vaiheessa yhteiskunnassa, missä ei ole riittävästi ihmisiä kasvattamaan meidän lapsia. Ei ole riittävästi hoitajia, jotta leikkaukset pyörisivät leikkaussalissa. Olen itsekin leikkausjonossa polveni takia.
Töiden saaminen oli helpotus
Poutanen oli työtön puoli vuotta. Hän haki noin 25 työpaikkaan ennen kuin pääsi ensimmäiseen työhaastatteluun ja sai töitä elokuun alussa.
Nyt hän työskentelee erikoissuunnittelijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
– Minun kokemus työuralta on ollut se, että aina kun pääsen työhaastatteluun, niin minut on myös palkattu. Haastatteluun oli kuitenkin tähän saakka tosi vaikea päästä.
Töiden saaminen oli helpotus. Työ tuo sisältöä elämään.
– Kaikki verkostot, perhe ja suku ovat onnellisia siitä, että olen saanut työtä. Työttömyydessä on tietynlainen stigma. Vaikka se ei ole häirinnyt minua, niin kyllä sitä näkee. Havaitsen ympäröivistä kommenteista aika nopeasti mitä se on, ja sitten se henkilöityy minuun.
Poutanen kuuli usein esimerkiksi vitsailua verorahoilla elämisestä.
Hänelle on tärkeää tehdä työtä, missä hän kokee olevansa yhteiskunnalle hyödyksi. Työn itseisarvoa pitäisi haastaa.
– Minusta tuntuu, että pystyn olemaan arvokkaampi yhteisön jäsen työttömänä kuin monessa työssä. Pitäisi puhua enemmän siitä, mitä työtä haluamme tehdä, mitä työtä haluamme ottaa vastaan ja millaista työtä haluamme muiden tekevän.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 2.9. klo 23 asti.