Vaikka maastopyöräilyä pidetään varsinkin kilpatasolla aika miehisenä lajina, vetää se puoleensa myös naisia.
Yksi heistä on 25-vuotias enduroa ajava vaasalainen Ella Sjögren, joka on tällä hetkellä maamme parhaita enduroajajia.
Sjögren kokeili maastopyörää vasta kolme vuotta sitten ja tämä oli ensimmäinen kausi, jolloin hän ajoi kaikki kuusi osakilpailua. Suomenmestaruus jäi Sjögreniltä vain 7 sekunnin päähän.
Vaasalaismenestystä lajin parissa kirkasti vielä U21-sarjassa ajavan ja Molpessa asuvan Hugo Helgaksen suomenmestaruus. Vasta 18-vuotias Helgas on harrastanut maastopyöräilyä jo vuosia, mutta kisannut Endurossa neljä vuotta.
Maastot tehdään vapaaehtoisvoimin
Erilaisista erikoiskokeista koostuva enduro on on varsin haastavaa ja näyttävää.
Tänä vuonna osakilpailuja oli yhteensä kuusi, joista viimeinen ajettiin Jyväskylän Laajavuoressa vajaa viikko sitten.
Alamäkipainotteisen lajin harjoittelu ei ole Vaasan seudulla itsestäänselvyys, sillä alueen maastoreitit ovat hyvin tasaisia.
Ainoa enduroharjoitteluun sopivampi paikka on Vaasan lähettyvillä oleva Öjbergetin hiihtokeskus, jonka laskettelurinteisiin Trail Rider Vaasan vapaaehtoiset ovat rakentaneet käsityönä harjoitteluun sopivat radat.
Pientä laskua ja itse rakennettuja siltoja ja hyppyreitä löytyy myös Gerbystä.
Trail Rider Vaasan vapaaehtoiset pitävät Öjbergetillä auki Vaasan kaupungin omistamaa hiihtohissiä kerran–pari viikossa niin, että halukkaat pääsevät rinteiden päälle ratojen laskua kokeilemaan. Sama vapaaehtoisväki ylläpitää myös Vaasassa talvipolkuverkostoa, joka alkaa olla jo maankuulua.
Järki päässä ja suojat päällä
Kun maastot ovat haastavia, täytyy myös kaluston olla sen mukaista. Sjögren käyttää umpikypärää sekä selkä- ja rintapanssaria ja polvisuojia.
Hänellä on kaksi maastopyörää ja yksi gravelpyörä, jolla hän ajelee peruskuntolenkkejä ja mäkivetoja. Viikossa erilaisia harjoituksia kertyy 12–14 tuntia, eikä kaikki harjoittelu ole pelkkää ajamista.
Sjögren kisaa Sportsource Rocky Mountain -tiimissä, johon kuuluu hänen lisäkseen kolme muuta ajajaa. Tiimistä huolimatta hän maksaa pääsääntöisesti kaikki materiaalinsa itse, eikä lajin parissa pyöri isoja palkintorahoja.
Laadukas pyörä maksaa useita tuhansia euroja, mutta toisaalta sellainen toimii vaativissa oloissa turvallisesti ja hyvin. Toinen Ellan maastopyöristä on sähköpyörä, jonka E-Bike-sarjasta hän kuittasi myös tältä kaudelta kaksi osakilpailuvoittoa.
SM-sarjan viimeisestä osakilpailusta saatiin silti tuliaisina myös yksi loukkaantuminen. Sjögrenin ranne venähti viimeisen osakilpailun yhdellä erikoiskokeella ja taukoa ajoihin tuli kaksi viikkoa
- Kaverit ja työkaverit kyllä kauhistelevat, että miten uskallan tälläistä lajia harrastaa. Mutta tämä on ensimmäinen loukkaantuminen kolmen vuoden aikana, Ella Sjögren sanoo
Poikkeuksellista lahjakkuutta
Ella Sjögren otti ensipolkaisut isänsä maasturilla, mutta enää isä ei tyttären kyydissä pysy.
– Eniten saan kiittää tästä Improve MTB:n Petri Kettusta, joka on valmentanut minua nyt vuoden päivät. Hänen neuvonsa ja ohjeensa ovat kyllä tuottaneet tulosta, Ella Sjögren sanoo.
Helgas ja Sjögren kehuvat alueen haastavia mutta opettavaisia olosuhteita.
– Mäkiä täällä ei juuri ole, mutta kiviä ja juurakoita sekä teknista taitoa vaativia polkuja sitäkin enemmän. Öjbergetin radat ja maastot ovat maan haastavimpia, mutta toisaalta, jos pärjäät täällä Vaasan maastoissa, pärjäät missä päin Suomea tahansa, Ella Sjögren sanoo.
Vaikka maastopyöräily onkin suosittua ja Sjögrenin ja Helgaksen menestys kerää lajin pariin uusia harrastajia, ei laji esimerkiksi kilpatasolla ole saanut juurikaan näkyvyyttä.
– Nyt kun tänne on saatu menestystä, saisi näkyvyyttä olla kuitenkin enemmän. Ei tästä liikaa kyllä lehdissä kirjoiteta.