Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Hevosmaailmassa kytee iso muutos kohti lempeämpää tapaa kohdella eläintä, joka on kulkenut ihmisen rinnalla tuhansia vuosia.
Ainakin, mikäli eläinmaailman uusimpia suuntauksia suosivat asiantuntijat voivat asiaan vaikuttaa.
Hevoseläinlääkärinä pitkän uran tehnyt Liisa Harmo vetää Ratsastajainliiton perustamaa hyvinvointityöryhmää, jonka tähtäimessä on perustavanlaatuinen muutos.
– Tavoite on saada ihmiset ymmärtämään, että nykypäivänä pitää lähteä hevosesta liikkeelle eikä ratsastajasta, kuten vanha klassinen tapa on, Harmo sanoo.
Hänen mukaansa perinteinen tapa tehdä töitä hevosen kanssa on miettiä miten sen saisi sopeutumaan ihmisen käyttöön. Harmo korostaa, että nykykäsitys eläimen hyvinvoinnista tukee ajatusta hevoslähtöisestä harrastamisesta ihmislähtöisen sijaan.
– Se on iso ajattelutavan muutos ja pitkän tähtäimen tavoite. Emme me rupea vaatimaan, että teidän tulee heti ruveta ajattelemaan eri tavalla. Se on vaikea oppia.
Hyvinvointityöryhmä on aloittanut toimintansa hiljattain. Hevosalan ammattilaisista koostuvan ryhmän tavoitteena on edistää hevosten hyvinvointia ja hevoslähtöistä toimintaa muun muassa julkaisujen, tietoiskujen ja koulutusten avulla.
”Enää ei yritetä keksiä voimakkaampia välineitä”
Harmo on pistänyt merkille, että viimeisen vuosikymmenen aikana on jo tapahtunut parannusta kohti hevosia ymmärtävää toimintaa.
Silti edelleen käytössä on esimerkiksi kipua tai epämukavuutta hevoselle tuottavia välineitä. Harmo näkee kuitenkin tässäkin muutoksen tuulet.
– On ymmärretty, että enää ei yritetä keksiä voimakkaampia välineitä, kun yritetään saada hevonen tekemään jotain. Osataan jo kääntyä katsomaan satulan päälle, että sieltäkin päästä voitaisiin muuttaa tapaa eikä vain niin, että keinot kovenee, Harmo sanoo.
Myös hevosalan yrittäjä ja valmentaja Katariina Alongi sanoo, että muutosta parempaan on tapahtunut, mutta muutos on kovin hidas. Alongi ylläpitää suosittua podcastia ja sometiliä, pitää luentoja sekä valmentaa ratsastajia.
Enää ei yritetä keksiä voimakkaampia välineitä, kun yritetään saada hevonen tekemään jotain. Osataan jo kääntyä katsomaan satulan päälle.
Liisa Harmo
Siitä esimerkkejä on nähty esimerkiksi tuoreissa ratsastukseen liittyvissä kohuissa, kuten hevosten lyömisestä harrastetunnilla Ratsastajainliittoon kuuluvalla tallilla ja olympialaisten viisiottelun ratsastusosuudella.
Häntä harmittaa erityisesti se, että hevosten väkivaltaista kohtelua vähätellään yhä.
– Edelleen puolustellaan, että hevosia täytyy kohdella kovasti, koska ne ovat isoja ja vaarallisia eläimiä. Olen eri mieltä. Niin kauan kuin joku sanoo tällaista, työsarkaa on vielä jäljellä, Alongi toteaa.
Hevosten huono kohtelu pitää nostaa esille
Alongi on saanut paljon palautetta muun muassa nuorilta ratsastajilta siitä, että hevosia ei heidän mielestään aina kohdella oikein.
Ratsastajien kertomusten mukaan hevosia käytetään ratsastustunneilla, vaikka ne vastustelevat ja saattavat vaikuttaa kipeiltä tai tottelematonta hevosta kehotetaan lyömään raipalla.
Ratsastajainliiton tallitoiminnan kehittäjä Minna Peltonen toteaa heti, että näin ei liittoon kuuluvilla talleilla toimita. Liitolla on oma kurinpitomenetelmä, ja väkivaltaisesta kohtelusta seuraa asian selvittäminen ja varoitus.
– Jos ratsastajaa käsketään lyömään hevosta raipalla, jotta se tottelee, kannattaa ihan ensimmäiseksi keskustella tallilla, ja ilmoittaa meille tarvittaessa, Peltonen kehottaa.
Nuoret ratsastajat eivät kuitenkaan välttämättä aina uskalla ottaa mieltä painavia asioita suoraan puheeksi, sillä ratsastuksenopettaja on auktoriteetti, jonka sanaan uskotaan.
– Vanhempienkin olisi hyvä tietää ratsastuksesta. Millainen laji se on ja millainen eläin hevonen on, miten hevonen käyttäytyy ja mikä on sille luontaista, Peltonen huomauttaa.
Alongi luottaa siihen, että hevosten kohtelussa muutos parempaan tapahtuu nimenomaan lasten ja nuorten kautta.
– Jaksan uskoa, että hevosmaailma on heille erinäköinen, kun he ovat sen ikäisiä kuin itse olen nyt, 56, Alongi sanoo.
Enemmän olemista, vähemmän ratsastamista
Yksi tärkeimmistä asioista hevosen hyvinvoinnin parantamisessa olisi ylipäätään ymmärtää hevosta paremmin, toteavat sekä Harmo, Alongi että Peltonen.
Kaikki ovat sitä mieltä, että yllättävän moni hevosharrastaja tuntee hämmentävän huonosti esimerkiksi hevosten vivahteikasta elekieltä tai kipua ilmentävää käytöstä.
– Hevosen kasvoissa on kymmeniä tuhansia variaatioita ilmeistä ja kaikki muutokset ovat se millä hevoset keskustelevat keskenään. Jos olet hyvä tulkitsemaan hevosen ilmeitä ja vartalon asentoja, pystyt näkemään esimerkiksi kivun, Peltonen huomauttaa.
Siksi asiantuntijat kaipaavat suorituskeskeisen ratsastusharrastuksen rinnalle enemmän hevosten tarkkailua ja pelkkää olemista.
– Ei sitä, että tehdään niiden kanssa jotain, vaan katsellaan niitä, tutustutaan hevosiin ja selvitetään mistä ne tykkäävät, Peltonen listaa.
Alongi nostaa esiin saman huomion.
– Toivoisin, että ratsastuskouluissa olisi enemmän hevosen kanssa olemista. Me aina teemme. Eikö joskus voitaisi vain olla, miettii Katariina Alongi.
Hevoskouluja ratsastuskoulujen tilalle
Alongi muistuttaa, että aito läsnäolo hevosen kanssa parantaa sekä eläimen että ihmisen hyvinvointia. Hän toivookin muutosta paitsi ratsastuskoulujen ohjelmaan, myös nimityksiin.
– Toivon, ettei olisi ratsastuskouluja, vaan hevoskouluja. Niissä voisi olla tunteja, joissa vain ollaan hevosten kanssa, ei suoriteta. Ollaan vain ja aistitaan, Alongi toteaa.
Peltonen sysää vastuuta hevosten hyvinvoinnin parantamisesta yhtä paljon ratsastajien kuin talliyrittäjienkin harteille. Hän muistuttaa, että jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa, ja niin myös pitäisi tehdä.
– Hevonen ansaitsee kaiken kunnioituksen mitä meillä on sille antaa. Ratsukon osapuolista toinen yrittää koko ajan ymmärtää mitä ihminen kertoo kehollaan ja viesteillään, joten sen toisenkin tulisi yrittää ymmärtää, Peltonen painottaa.