– Tuntuu surulliselta ja vaikealta, että joutuu koko ajan taistelemaan jostain, sanoo afganistanilaislähtöinen espoolainen Naim Panahi.
Panahi on kamppaillut kahdeksan vuotta, jotta hänet hyväksyttäisiin suomalaiseksi. Yli neljä vuotta kului ennen kuin hän sai – valitusten jälkeen – turvapaikan ja pysyvän oleskeluluvan. Heti sen jälkeen, vuonna 2020, hän haki kansalaisuutta ja odottaa yhä ratkaisua.
Vuonna 2022 hän sai kielteisen päätöksen kansalaisuushakemukseen ja odottaa nyt päätöstä valitukseensa. Jos se on kielteinen, hän voi hakea kansalaisuutta uudelleen vasta seitsemän vuoden päästä. Yle on nähnyt hakuprosessin asiakirjat.
Panahin mukaan on henkisesti raskasta odottaa koko ajan, tuleeko myönteinen päätös vai ei.
– En voi edes unelmoida, että lähden opiskelemaan vaikka poliisiksi tai äänestän tai lähden ehdokkaaksi tai suoritan asevelvollisuuden, vaikka tunnen itseni suomalaiseksi.
Panahin tarina ei ole poikkeuksellinen. Jotkut saavat Maahanmuuttovirasto Migrin päätöksen muutamassa kuukaudessa, mutta osa on odottanut yli kaksikin vuotta. Jos kielteisestä päätöksestä valittaa, odotusaikaa kertyy lisää jopa vuosia.
Migrillä jälleen ruuhkainen kesä
Lokakuussa Migri ilmoitti, että kansalaisuushakemusten odotettavissa oleva käsittelyaika on 6–28 kuukautta.
Elokuussa vanhimmat yhä käsittelyssä olleet hakemukset olivat vuodelta 2020. Yli 9 kuukautta vireillä olleita hakemuksia oli noin 12 000.
Tänä vuonna syyskuuhun mennessä Migri oli ratkaisut 8 900 hakemusta. Niistä noin 700:ssa ratkaisu tehtiin kolmen kuukauden sisällä.
Migrin mukaan käsittely on ruuhkautunut yksinkertaisesti siksi, että hakemuksia on tullut paljon. Syyskuun puoliväliin mennessä kansalaisuutta oli hakenut 12 100 ihmistä, kun koko viime vuonna määrä oli noin 13 000.
– Hakemuksia ei varmaankaan ole koskaan tullut niin paljon kuin viime aikoina, sanoo tulosalueen johtaja Kristiina Simonen Migrin kansalaisuusyksiköstä.
Vuonna 2015 Suomeen tuli ennätyksellisen paljon turvapaikanhakijoita, joiden kansalaisuushakemuksia on nyt ollut paljon käsittelyssä.
– Monilla ei ollut henkilöllisyysasiakirjoja, ja henkilöllisyyden selvittämiseen on mennyt keskimäärin tavallista enemmän aikaa, kertoo Simonen.
Lisäksi kesä–heinäkuussa kansalaisuushakemusten määrä liki tuplaantui.
– Yleensä hakemuksia on tullut noin tuhat kuukaudessa. Nyt niitä tuli molempina kuukausina 1 800, Simonen kertoo.
Hallitus on tiukentamassa kansalaisuuden ehtoja, suunnitteilla on muun muassa kansalaisuustesti. Simonen arvelee, että moni hakija halusi varmistaa, että voi jättää hakemuksen vanhojen ehtojen mukaisesti.
Kun hakemuksia on pitkä jono, vanhimmissa ehtivät jotkin selvitykset vanhentua. Uusien selvitysten pyytäminen hidastaa sekin käsittelyä, Simonen toteaa.
Hän uskoo, että ruuhka saadaan purettua vasta ensi vuoden puolella.
”Kohtuutonta”
– Jopa kahdeksi vuodeksi venyvä käsittelyaika ei missään nimessä ole kohtuullinen, sanoo johtava juristi Marjaana Laine oikeudellista neuvontaa ja oikeusapua antavasta Pakolaisneuvonta ry:stä.
Laineen mukaan pitkät käsittelyajat eivät ole poikkeus, vaan toistuvat aika ajoin.
Jo 2000-luvun alussa oikeuskansleri antoi tuolloiselle ulkomaalaisvirastolle huomautuksia kansalaisuushakemusten käsittelyaikojen venymisestä. Hän totesi, että perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsiteltyä ilman aiheetonta viivytystä.
Kun henkilöllä jo on pysyvä oleskelulupa, hän saa elää Suomessa, vaikkei saisi kansalaisuutta. Kansalaisuudella on kuitenkin merkitystä sekä käytännössä että henkisesti, Laine toteaa.
Kansalaisuus vaikuttaa vaalioikeuksiin sekä siihen, miten saa perheenjäsenensä Suomeen. Kansalaisuutta vaaditaan myös asepalveluksen suorittamiseen sekä yksittäisissä ammateissa, kuten poliisina, toimimiseen.
Laineen mielestä tärkeää on erityisesti kokemus siitä, että ihminen otetaan yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi.
– Jos taustalla on pitkittynyt oleskelulupa- tai turvapaikkaprosessi, yksilö kokee, että häntä ei haluta tähän yhteiskuntaan. Tämä viesti voi tulla uudelleen kansalaisuutta hakiessa.
Laineen mukaan se ei ole järkevää yhteiskunnan eikä kotouttamisen kannalta.
Migrin Simonenkaan ei pidä pisimpiä käsittelyaikoja kohtuullisina. Hänen mielipiteensä on, että päätös pitäisi saada puolessa vuodessa.
Kansalaisuushakemuksista hyväksytään valtaosa. Hylkäävän päätöksen on viime vuosina saanut 10–15 prosenttia hakijoista.
”Liian tiukkaa tulkintaa”
Migri on saanut ajoittain lisäresursseja ruuhkien takia, mutta Pakolaisneuvonnan Laineen mielestä riittävät resurssit pitäisi turvata pysyvästi. Hän ei pidä pitkiä käsittelyaikoja ainoana ongelmana.
– Ajoittain tulee vaikutelma, että asia tehdään monimutkaiseksi, ja hyvin pientenkin seikkojen vuoksi hakemus hylätään.
Laine toivoisi hakijan yksilöllisen tilanteen paremmin huomioon ottavaa harkintaa ennen kaikkea, kun tulkitaan kansainvälistä suojelua saavien osalta vaatimuksia henkilöllisyyden selvittämisestä ja kielitaidosta.
– On paljon pakolaisia, jotka eivät edes tiedä tarkkaa syntymäaikaansa, sillä kaikissa maissa sitä ei kirjata tarkasti.
Laine pitää isona ongelmana sitä, miten Migri tulkitsee, että hakija olisi jossain vaiheessa antanut ristiriitaista tietoa henkilöllisyydestään.
Jos hakija esimerkiksi yrittää Suomessa korjata pakolaisleirillä virheellisesti merkittyä syntymäaikaa, hänen katsotaan esiintyneen eri henkilöllisyyksilllä, ja henkilöllisyys katsotaan epäselväksi.
Tällöin kansalaisuutta ei myönnetä. Hän voi hakea sitä uudestaan vasta, kun on kulunut kymmenen vuotta siitä, kun hänet kirjattiin Suomen väestörekisteriin eli hän sai oleskeluluvan.
Laine sanoo, että tulisi ottaa paremmin huomioon se, liittyykö henkilöllsyyttä koskeva epäselvyys pakolaisuuteen ja onko tiedoissa niin iso ero, että sen perusteella henkilöllisyys muuttuu toiseksi.
Panahi törmäsi ikäarviointiin jo toistamiseen
Myös Naim Panahi törmäsi siihen, että hänen henkilöllisyytensä katsottiin epäselväksi, kun hän haki turvapaikkaa. Vuonna 2017 Migri teetätti hänelle ikäarvioinnin eli oikeuslääketieteellisen ikätutkimuksen. Panahi määriteltiin 18-vuotiaaksi. Hän itse kertoi olleensa tuolloin 16-vuotias vanhemmiltaan saamansa tiedon mukaisesti.
Migri katsoi, että hänet voidaan palauttaa Afganistaniin.
– Täysi-ikäinen on helpompi palauttaa, sanoo Panahi.
Valitusten jälkeen Panahi sai turvapaikan, mutta eri perustein. Migri katsoi, että hän on siinä määrin länsimaalaistunut ja käyttänyt runsaasti sananvapauttaan sekä ollut aktiivisesti vaikuttamassa asoihin, ettei hän ole turvassa Afganistanissa.
Kun Panahi turvapaikan saatuaan haki kansalaisuutta, vuonna 2017 tehty ikäarviointi tuli jälleen esteeksi: Migri katsoi, ettei henkilöllisyyttä ole riittävästi selvitetty.
Jos hän häviää valituksen päätöksestä, hän voi hakea kansalaisuutta uudestaan vuonna 2030.
Panahi on saanut suomalaisen ammattikoulutuksen, puhuu sujuvaa suomea ja ansaitsee elantonsa terveydenhoitoalalla.
Laine huomauttaa, että Suomessa käytetty oikeuslääketieteellinen ikätutkimus ei osoita kronologista ikää.
Myös korkein hallinto-oikeus on todennut, että ikätutkimuksella ei voida saada tarkkaa tietoa eikä edes täysin luotettavaa arviota hakijan iästä. KHO:n mukaan tutkimus voidaan kuitenkin ottaa huomioon yhtenä seikkana henkilöllisyyden selvyyttä arvioitaessa.
Myös oppimisvaikeuksien tulkinta kismittää
Laine moittii myös Migrin tulkintaa kansalaisuuden ehtona olevasta kielitaitovaatimuksesta poikkeamisen osalta. Vaatimuksesta voidaan poiketa, jos ihminen osoittaa, ettei pysty oppimaan kieltä riittävästi.
Esimerkiksi kidutus, muu trauma ja sairaus vaikeuttavat oppimista, mutta erityistarpeet huomioon ottavia kursseja ei ole tarpeeksi, Laine sanoo. Kansalaisuutta hakiessa edellytetään silti opettajan todistusta koulutukseen osallistumisesta ja siitä, ettei hakija pysty sitä kautta oppimaan suomea tai ruotsia. Lisäksi vaaditaan lääkärintodistus siitä, että terveydentila on pysyvä.
Laineen mukaan Migri tulkitsee pysyvyyttä kohtuuttomasti, vaikka olisi osoitettu, ettei henkilö tule kieltä oppimaan.
– Näemme kohtuuttomia kielteisiä päätöksiä, joista suurin osa liittyy kielitaitovaatimukseen tai henkilöllisyyden selvittämiseen.
Laineen mielestä hakijan tilanne pitäisi ottaa paremmin huomioon ja lain säädöksiä olisi hyvä selkeyttää.
– Huolestuttavaa on, että hallitusohjelmassa ollaan menossa toiseen suuntaan.
Esimerkkinä hän mainitsee sen, että laista ollaan poistamassa säädöstä, jonka mukaan kansainvälistä suojelua saavan maassaoloaika lasketaan Suomeen saapumisesta ja suojelun hakemisesta. Säädöksen tarkoitus on, ettei kansalaisuuden saantiin vaikuttaisi se, kauanko oleskeluluvan saaminen kestää.
Uuden hallitusohjelman mukaan asumisajaksi hyväksytään vain oleskeluluvalla tapahtunut oleskelu.
– Ehdotetaan sellaista, mikä on yhteiskunnan kannalta typerää, jos haluamme saada ihmisiä kotoutumaan tänne. Suomen kansainvälisten velvoitteiden edellyttämiä ja yhdenvertaisen kohtelun turvaavia säädöksiä ei tule poistaa, Laine katsoo.
Hän pitää myös huolestuttavana, jos lisätään niiden ihmisten epävarmuutta, jotka haluavat jäädä tänne.
– On myös nuoria täydellisesti kotoutuneita ja hyvin suomea puhuvia ihmisiä, jotka alkavat miettiä, haluavatko he jäädä. Me menetämme näitä ihmisiä, Laine sanoo.
Panahikin toivoisi, että Migri tutkisi asioita oikeudenmukaisemmin ja henkilökohtaisemmin.
– Ei tarvitsisi tuhlata minun ja viranomaisten resursseja, hän sanoo. Prosessi on tullut hänelle kalliiksi hakemus- ja valituskuluineen.
Panahi työskentelee lähihoitajana ja jatko-opiskelee ensihoitajaksi.
Häntä harmittaa, että hän joutuu koko ajan taistelemaan asioista ja samaan aikaan puhutaan, että maahanmuuttajat tulevat tänne, eivät tee mitään ja sossua vain käyttävät.