Näky on tuttu.
Ruotsinlaivan terminaaliin Helsingin Katajanokalle on kokoontunut iso joukko miehiä. He ovat lähdössä risteilylle.
Pukukoodi on yhdenmukainen. Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi: pikeepaita tai huppari. Joillakin on molemmat. Ja kaikilla rinnassa jokin logo.
Joukossa näkyy myös muutama nainen. Noin 90 prosenttia seurueesta on kuitenkin miehiä.
Tämä ei ole minkä tahansa äijäporukan reissu, se klassinen päivä Tukholmassa -risteily. Satapäisellä ryhmällä on merkittävä tehtävä.
Suomalaisen jääkiekon kehittäminen.
Yle Urheilu hyppäsi mukaan selvittämään, mitä kaikkea kahden vuorokauden aikana tapahtuu. Mistä siellä puhutaan? Mihin suuntaan lätkän lippulaivaa ohjataan? Miten viime aikojen kipupisteet ja kohut käsitellään? Ja miksi seminaari järjestetään ruotsinlaivalla?
Tervetuloa Suomi-kiekon kehityspäiville!
M/S Gabriella irtoaa laiturista vasta viiden tunnin päästä, mutta seminaariväki astuu laivaan jo puoliltapäivin.
Tunnelma on rento ja tuttavallinen. Nyrkkitervehdyksiä satelee joka puolella. Kaikki vaikuttavat tuntevan toisensa.
– Hetkinen, olitko sä vielä IFK:n hommissa, olit siellä vähän joka paikan höylä?
– Mites siellä Porvoossa menee?
Vanhassa, parhaat päivänsä aikoja sitten nähneessä aluksessa on vahvaa symboliikkaa. Yhtymäkohtia Suomi-kiekkoon riittää.
Gabriella (aiemmilta nimiltään M/S Frans Suell ja M/S Silja Scandinavia) aloitti liikennöinnin vuonna 1992. Samana vuonna Leijonat saavutti ensimmäisen MM-mitalinsa.
Viime vuosituhannen loppu oli sekä Gabriellan että Jääkiekkoliiton kultaista nousukautta. Ysiviis nevöfoget.
Laivaa on peruskorjattu ja palveluita modernisoitu, mutta menneiden vuosikymmenten patina on silti vahvasti läsnä. Alempien kansien hyttikäytävillä olo on kuin aikakoneessa. Tältä 90-luvulla näytti.
Viime vuonna Gabriella törmäsi merikylpylä Allas Sea Pooliin.
Vahingot olivat merkittäviä. Kylpylä haastoi laivayhtiö Viking Linen oikeuteen.
Jääkiekkoliitto törmäsi viime kiekkokauden aikana ensin lasten ja nuorten perusoikeuksiin, sen jälkeen rasismiin ja yhdenvertaisuuslakiin. Juristeja tarvittiin.
Gabriellan meriselityksen mukaan laivasta meni ohjattavuus, mutta hätäjarrua ei voinut painaa.
Jääkiekkoliitto keksi ensin omia meriselityksiään, mutta joutui rasismitapauksessa lopulta myöntymään yhdenvertaisuusvaltuutetun esitykseen.
Lasten ja nuorten perusoikeudet eivät seurasiirroissa näytä toteutuvan edelleenkään. Useissa riitatapauksissa on Yle Urheilun tietojen mukaan tarvittu tänäkin syksynä juristia.
Jääkiekkoliiton ohjattavuus on ollut koetuksella. Hätäjarrua ei ole painettu.
Ehkä tällä risteillyllä selviää, kuka jääkiekon laivaa ohjaa. Yksi isoimmista kysymyksistä kuuluu: miten täällä käsitellään nuo viime aikojen törmäykset. Vai ohitetaanko ne kokonaan?
Auditorio on viimeistä paikkaa myöten täynnä.
Juniori- ja seuratoimintajohtaja Turkka Tervomaa avaa tapahtuman ja kertoo samalla, että paikalla ovat Ylen toimittaja ja kuvaaja. Median läsnäolosta on tosin varoitettu ainakin osaa seminaarilaisista etukäteen, mutta palataan siihen myöhemmin.
Päät kääntyvät varovaisesti kohti kuvaajaa. Ilmeet näyttävät aavistuksen epäileviltä. Mitä nuo täällä tekevät? Onneksi muutama hymynkarekin vilahtaa.
Ensimmäinen puhuja on tietysti Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harri Nummela.
Nummela on ollut kovassa paineessa viime kuukaudet. Edellä mainittujen kohujen lisäksi Leijonien menestysputki katkesi tylysti viime kevään kotikisoissa. Maajoukkueen kultainen esirippu tippui ja valtalajin ongelmakohdat tupsahtivat suuren yleisön tarkasteltaviksi.
– Kiitos, että käytätte kaksi vuorokautta tärkeiden ja yhteisten asioiden äärellä, Nummela aloittaa.
Ensin käydään läpi Suomi-kiekon strategian teemat ja ydinlinjaukset.
– Tämä ei ole Jääkiekkoliiton strategia, tämä on suomalaisen jääkiekon strategia.
Nummela on tullut tunnetuksi jäykistä esiintymisistään, esimerkiksi MM-kisojen yhteydessä. Haastatteluissa hän on ollut äärimmäisen varautunut ja turvautunut useimmiten vastauksissaan jargoniin, josta ei saa pinseteilläkään revittyä mitään irti.
Nyt yleisön edessä seisoo aivan toisenlainen puhuja.
– Miksi me olemme olemassa, Nummela kysyy painokkaalla äänellä.
Ja vastaa, että ”me liikutamme Suomea kaukalossa ja sen ulkopuolella”.
Nummela puhuu yllättävän energisesti, ottaa kuulijat haltuun välittömästi. Yleisö vaikuttaa hämmentyneeltä. Tällaista puhetta ei Nummelan suusta ole totuttu kuulemaan.
– Olemassolomme tarkoitus on paljon suurempi kuin se, että voitamme turnauksia tai mestaruuksia. Emotionaalinen arvo, kansanterveydellinen arvo, taloudellinen arvo… Oman lapsen ensimmäinen luistelupotku luonnonjäällä.
Nummela innostuu entisestään. Kuulijat ovat hiirenhiljaa. Kukaan ei räplää älypuhelinta.
– Vastuullisuus. Meidän yhteisen työn merkittävin kädenjälki yhteiskuntaan on lasten ja nuorten vastuullinen ja monipuolinen kasvattaminen. Kasvattaa oikeat arvot ja terveelliset elämäntavat omaavia kansalaisia. Se on meidän tärkein tehtävämme, Nummela linjaa.
Sitten puhe kääntyy yllättäen jääkiekon pelillisiin asioihin.
– Olemmeko panostaneet liikaa pelitavallisiin asioihin ja liian vähän yksilön kehitykseen ja ominaisuuksiin?
En muista koskaan kuulleeni Nummelan puhuneen itse pelistä. Vaikka sehän on puheenjohtajalle tuttua. Nummela pelasi juniorina Tapparan maineikkaassa 68-ikäluokassa. Hän oli voittamassa B-nuorten, eli nykykielellä ilmaistuna U18-sarjan Suomen mestaruutta.
Samaan kirvesrintojen ikäluokkaan kuuluivat muun muassa jääkiekkolegendat Janne Ojanen ja Teppo Numminen.
Pelitavalliset asiat saavat kuitenkin väistyä nopeasti. Nummela pääsee puheenvuoronsa ytimeen.
– Vastuullisuus. Se on asia, jonka haluan teidän tästä seminaarista muistavan. Meillä on tarve muuttaa jääkiekon lajikulttuuria. Meillä on iso tarve uudistua. Ymmärtäkää erilaisia mielipiteitä, hyväksykää, ymmärtäkää. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen, syrjintätapauksiin puuttuminen, kaikenlaisen epäasiallisen käyttäytymisen pois kitkeminen tästä lajista, Nummela luettelee.
– Meidän pitää muuttua niin, että jääkiekko ei ole osa ongelmaa, vaan tästä eteenpäin olemme osa ratkaisua. Hoidetaan, siskot ja veljet, tämä asia kuntoon.
Ohhoh! Tässähän ulkopuolinenkin kuulija vaikuttuu!
Nummela tuntuu olevan lähes hurmoksellisessa tilassa. Ainakin aiempaan julkiseen kuvaansa verrattuna.
Puhe päättyy ansaitusti isoihin aplodeihin.
Hoidetaan, siskot ja veljet, tämä asia kuntoon.
Harri Nummela
Punainen, keltainen, vihreä.
Nyt katsellaan liikennevaloja.
Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Sami Kauhasen teemoja ovat vuoteen 2026 ulottuva strategia, tulevaisuuden näkymät ja vastuullisuusohjelma.
Liikennevalojen avulla tarkastellaan, miten aiemmissa tavoitteissa on onnistuttu.
Katsotaanpa.
Nais- ja tyttökiekon vahvistaminen. Tila: vihreä valo. Hetkinen, naisten ja tyttöjen kiekossa siis tavoitteissa onnistuttu? Rohkenen epäillä. Mutta Kauhasen esitys rullaa jo eteenpäin.
Keltainen valo palaa muun muassa erotuomarien rekrytoinnin kohdalla. Enimmäkseen näkyy vihreää valoa. Tavoitteet on ilmeisesti täytetty.
”Varmistamme, ettei epäasiallisella käytöksellä ole sijaa jääkiekkoperheessä.” Tässä tila on keltainen. Viime talvena ja keväänä tuo valo vilkkui ainakin julkisuudessa kirkkaanpunaisena.
Kauhanen vyöryttää kuulijoille hurjan määrän erilaisia teemoja. Maailman paras pelaajapolku, tähtiseura-ohjelma, hockey center, yhteisöllisyden vahvistaminen eri sidosryhmien kanssa, digitaaliset oppimisalustat, taitovalmentajahanke… Termejä, numeroita ja vuosilukuja vilisee silmien edessä niin paljon, että on vaikea pysyä mukana.
No, ehkä seminaariin tulleet tuntevat aiheet paremmin kuin takarivissä tarkkaileva toimittaja.
Vieressäni istuva noin kolmekymppinen mies huokaisee syvään. Älypuhelin kiinnostaa Kauhasen luentoa enemmän. Nummela taisi tyhjentää pankin.
Inspiraatiota ja oppia etsimässä
Tauolla on tarjolla sämpylöitä ja kahvia. Viereinen baarikin on auki, mutta vahvemmat risteilyjuomat saavat vielä odottaa.
Rauman Lukon huppariin sonnustautunut Antti Saarinen viettää taukoa laivan kannella.
– Se on ihan selvää, että olen aina mukana, kun tämä järjestetään.
Lukon seurapäällikkö Saarinen on omien laskujensa mukaan viidettä kertaa kehityspäivillä.
– Onhan tämä nyt se paikka, missä saa tietoa. Ja ennen kaikkea näkee muiden seurojen ihmisiä, pääsee verkostoitumaan. Ei tätä väkeä tapaa arkitoiminnassa.
Mikä on parasta antia seminaarikonkarille?
– Luennoitsijat, esimerkiksi Hölön (Tommi Niemelä) luento, sitä odotan todella paljon. Viime vuonna (Tomi) Lämsä piti oman, todella mielenkiintoisen esityksensä Venäjän kiekkokulttuurista. Ei tämmöisiä pääse monessakaan paikassa kuulemaan. Ja se huomenna aamulla oleva luento kiinnostaa erityisesti. Pirkan (Antila) ja näiden… siis se aihe, mitä täällä jo vähän sivuttiinkin.
Siis luento, jonka aiheena ovat pelin kunnioittaminen ja epäasiallinen käytös?
– Joo, juuri se. Se on ollut nyt pinnalla.
Miten suomalainen jääkiekko kehittyy kahdessa päivässä?
– Ehkä se on se siemen, mikä tässä kylvetään. Inspiraatio, mikä täältä saadaan. Ja sitten kun palaa kotiin, niin oppia on tullut mukaan.
Palataan auditorioon katsomaan, minkälaisia siemeniä seuraavaksi kylvetään.
– Nyt alkaa niin sanottu Lahti huutaa -osio!
Naisten liigan uusi johtaja Henni Laaksonen tulee rempseästi sisään. Laaksonen viittaa itseensä ja hänen jälkeensä tulevaan puhujaan, Lahden Pelicansin valmentajaan Tommi Niemelään.
– Nyt siellä joku otti jo vähän paremman asennon, kun alkaa tämä unettavampi osuus, Laaksonen vitsailee.
Laaksonen esittelee ensin perusteellisesti naisten liigan historiaa. Vuosikymmen kerrallaan. Moni seminaarilainen ottaa sen paremman asennon tuolissaan.
Yleisön mielenkiinto kuitenkin herää, kun Laaksonen kertoo naisten liigan budjeteista ja palkkioista. Niiden perästä ei montaa nollaa löydy. Useimmissa seuroissa pelaajat joutuvat itse maksamaan pelaamisesta. Siis naisten pääsarjassa.
Jääkiekko on yhä vahvasti miesten maailma.
Me voimme olla jonain päivänä Suomen turvallisin liiga.
Henni Laaksonen
Laaksonen avaa naisten pääsarjan tavoitteita. Parin vuoden kuluttua pitäisi olla jokaisessa joukkueessa päätoiminen valmentaja. Pelaamiseen maksuttomuuteen pitäisi päästä. Ja rakentaa pelaajapolku tyttökiekosta aina pääsarjaan asti.
– Jääkiekkoliitossa pitää organisoitua paremmin kuin aiemmin. Minä en siihen yksin riitä, tarvitsen teidän apuanne, Laaksonen vetoaa yleisöön.
– Me voimme olla jonain päivänä Suomen turvallisin liiga. Niin yhdenvertaisuuden kuin fyysisenkin turvalisuuden suhteen.
Tulevaisuuden visio on Laaksosella selvä.
– Naisten liiga on tulevaisuudessa yksi maailman arvostetuimmista naisten jääkiekkoliigoista. Edistämme yhdenvertaisuutta kaikilla tasoilla.
Luennon jälkeen Laaksonen kertoo, että hänet on otettu miehisessä lätkämaailmassa hyvin vastaan.
– Vastaanotto on ollut aivan erinomainen. On selkeästi sellainen odotettu olo.
Entäs sitten seminaari. Saadaanko täällä edistettyä naiskiekon asemaa?
– Uskon, että tämä on tosi hyvä mahdollisuus vaikuttaa otsikkotasolla. Eli tämä on se paikka, missä linjataan ne ylätason otsikot. Sitten lähdetään tekemään sitä seuratyötä. Jotta siihen päästään, niin tarvitsee tietysti olla ne yhteiset tavoitteet. Nämä ovat paikkoja luoda yhteisiä tavoitteita ja ymmärystä.
Työsarkaa Laaksosella riittää. Naisten jääkiekosta otsikoita on viime aikoina kirjoitettu Naisleijonien sisäisistä selkkauksista, joita hoitavat nyt juristit. Tuorein kohu nousi, kun pääsarjan tähtipelaaja pelasi koko viime kauden ilman edustusoikeutta.
Ruma pelikaani ja pesukone
Lahti huutaa -osuus jatkuu. Nyt luennoi monen paikallaolijan suosikki Tommi ”Hölö” Niemelä.
– Ihminen jaksaa 20 minuuttia kuunnella keskittyneesti. Katsotaan, mitä tästä tulee. Peltolan Pekka ei sitten saa kysyä mitään, kaikki muut saavat, Niemelä naurattaa kuulijoita.
– En tule sanomaan oikeita tai vääriä asioita. Ei tarvi olla samaa mieltä, Niemelä aloittaa.
Niemelän teema on ”yksilölähtöinen valmentaminen osana päivittäistä valmennusta”. Hän esittelee seikkaperäisesti omaa valmennusfilosofiaansa. Kaikkea sitä, joka siivitti Lahden Pelicansin sensaatiomaisesti viime kaudella SM-liigan finaaleihin.
Niemelä näyttää ensin kuvan pelikaanista. Kuva on ruma ja ankea.
– Valittiin sitten pelikaani meidän seuran logoksi. Se pystyy syömään vain Kiekko-Vantaan, jonka logo on lohi. Kaikille muille hävitään.
Yleisön röhönauru täyttää auditorion.
Aina mahdollisuus kehittyä paremmaksi. Sisäinen motivaatio, autonomia, yhteisöllisyys.
Niemelä on todellinen motivaatiopuhuja. Seminaarilaiset kuuntelevat äärimmäisen kiinnostuneina.
Pelikaanin jälkeen valkokankaalle ilmestyy kuva pesukoneesta. Siihen liittyy vertaus. Pesukoneesta voi valita monta erilaista ohjelmaa, mutta ihminen ei toimi kuin kone.
Tämä näyttää olevan nyt juuri sitä, mitä useimmat ovat tulleet risteilyn virallisesta ohjelmasta hakemaan. Innostusta, uusia ideoita.
– Me mietimme vain sitä matkaa, sitä jatkuvaa kehittymistä. Emme mieti tuloksia.
Kuulijoiden korvat höristyvät entisestään, kun Niemelä syventyy puhumaan valmentamisesta.
– Suuri yleisö ehkä ajattelee, että me olemme jotain nukkemestareita, jotka ohjeilevat ylhäältä pelaajia. Mutta me olemme pelaajia varten, pelaajien kanssa. Kesti kaksi vuotta, että meidän pelaajat ymmärsivät ja uskoivat, että olemme oikeasti heidän puolellaan, että ilmapiiri on voitosta tai tappiosta huolimatta aina samanlainen.
Usein seminaareissa unettavinta ovat kaiken maailman taulukot. Loputtomat numerot. Tällä kertaa sata silmäparia tuijottaa herkeämättä exel-taulukkoa.
1807 henkilökohtaista kohtaamista yhden kauden aikana.
Pelicansissa kaikki on tilastoitu. Valmentajien palaverit pelaajien kanssa. Erilaisiin harjoitteisiin osallistuminen. Ihan kaikki.
Exel vangitsee yleisön. Useampi pyytää lisää taulukoita nähtäväksi.
Kesti kaksi vuotta, että meidän pelaajat ymmärsivät ja uskoivat, että olemme oikeasti heidän puolellaan.
Tommi Niemelä
Sen jälkeen Peltolan Pekka uhmaa Niemelän hänelle langettamaa puhekieltoa.
– Miten teillä on dartsissa mennyt?
Niemelä vastaa salamannopeasti.
– (Juhamatti) Yli-Junnila on ylivoimainen mestari!
Vieressäni istuva nuori mies nauraa niin, että kyyneleet valuvat silmistä.
Luentonsa loppupuolella Niemelä listaa kirjoja, jotka ovat olleet hänen valmennusurallaan erityisen tärkeitä.
Nimet ovat urheiluaiheista kirjallisuutta tunteville tuttuja. John Wooden, Aki Hintsa, Phil Jackson, Daniel Coylen ”The Talent Code”...
Lukuvinkit kelpaavat. Kännykät nousevat ilmaan. Iso osa yleisöstä ottaa kuvan Niemelän listasta.
– Kiitän teitä siitä, että jaksoitte kuunnella. Ja kiitän teitä myös siitä, että haluatte kehittää suomalaista lätkää. Nauttikaa risteilystä. Ja nauttikaa kohtuudella, Niemelä sanoo ja hymyilee leveästi.
Päivän ylivoimaisesti kovimmat aplodit raikuvat auditoriossa.
Niemelällä on luentonsa jälkeen kiire, sillä laiva lähtee kohta satamasta. Hän ei jää risteilemään vaan suuntaa arkitöidensä pariin.
Laivan portaikossa Niemelällä on kuitenkin aikaa pysähtyä hetkeksi.
– Tällä seminaarilla on monta funktiota. Täällä on seuratyöntekijöitä, liiton aluevalmentajia, nimenomaan sitä lapsivaiheen porukkaa. Suomi-kiekon isoimpia vahvuuksia on ollut yhteistyö. Että ihmiset kohtaavat toisiaan ja pystyvät avoimesti puhumaan asioista.
Suorastaan villitsit yleisöä äsken. Minkälaisen jäljen halusit kuulijoihin jättää?
– No toivon, että näillä luennoilla on jonkinlainen merkitys jokaisen henkilökohtaisella kehitysmatkalla. Saattaa aiheuttaa jonkinlaista ajatusmyllerrystä. Niin se on minullakin mennyt. Olen ollut kuulemassa jossain jotain, joku on saanut jonkun pienen siemenen istutettua tuonne mieleen ja sitä on alkanut pohtimaan, löytämään keinoja jatkokehittelyyn.
Lisää siemeniä.
”Meni paljon paremmin kuin Palloliiton tilaisuudessa”
Toimittaja ja kuvaaja eivät enää tunnu herättävän epäilyksiä. Muutama seminaarilainen uskaltautuu juttelemaan.
– Hölö nyt on Hölö, aina yhtä hyvä, mutta mitäs sanot siitä Nummelan puheesta, kysyy keski-ikäinen mies toimittajalta.
Hän ei halua tulla virallisesti haastatelluksi, mutta palaa halusta hehkuttaa puheenjohtaja Nummelan vaikuttavaa luentoa.
– Harri puhui todella hyvin! Miksei se ollut tuollainen heti kautensa alusta alkaen, mies kysyy.
Se on erittäin hyvä kysymys.
Tällä tauolla kahvit vaihtuvat joillakin jo mallasjuomaan tai lonkeroon.
Niemelän ajatusta siitä, että ihminen jaksaa kuunnella keskittyneesti 20 minuutin ajan, testataan nyt toden teolla. Nelisen tuntia luentoja on takana. Ja vielä tänään useampi edessä. Seuraavana puhuu tutkija Mikko Salasuo.
– Ketkä teistä tuntee liikuntalain?
Alle kymmenen kättä nousee.
– Tämä meni paljon paremmin kuin Palloliiton tilaisuudessa. Siellä ei noussut yhtäkään kättä.
Salasuo avaa seminaariväelle liikuntalain. Sen jälkeen YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen.
Hän rohkaisee kaikkia tutustumaan lapsen oikeuksiin ja tekemään siitä jopa valttikortin oman seuran toiminnassa.
Sitten käsitellään kansallisen harrastamisen strategia ja harrastamisen Suomen malli. Kuulijat jaksavat keskittyä yllättävän hyvin. Myös Salasuo ottaa esiin suositut aiheet: syrjinnän, epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen.
– En ole voinut olla huomaamatta viime aikoina jääkiekon ympärillä käytyä keskustelua, joka on liittynyt rasismiin ja epäasialliseen käytökseen.
Luennon loppupuolella Salasuo esittelee OKM:n koululaiskyselyn vuodelta 2022. Sen tulokset ovat jotain aivan muuta kuin jääkiekkoa. Koululaisilta kysyttiin, mitä he haluaisivat harrastaa koulupäivän jälkeen. Poikien toiveiden kärjessä olivat kuntosali, biljardi ja snooker, tyttöjen ykkönen oli ratsastus.
Yleisö tuijottaa Salasuota hiljaa. Ei lisäkysymyksiä.
Salasuon jälkeen teemana on Leijonapolun arviointityö. Sen jälkeen jakaudutaan ammattikunnittain eri tiloihin. Päätämme kuvaajan kanssa antaa seminaarilaisten olla loppuillan rauhassa.
”Kai me nyt osataan täällä käyttäytyä”
– Koska NHL-ilta tulee?
Kysymys yllättää. Olemme kuvaajan kanssa asettuneet laivan ravintolassa kauas seminaarin osallistujille varatuista pöydistä. Tarkoitus ei ole häiritä heitä virallisen osuuden ulkopuolella.
Seisovan pöydän antimet näyttävät kirvoittaneen kielenkantoja. Yllättävän monella on painavaa sanottavaa. Ja nyt ei puhuta enää Ylen NHL-illasta.
– Sarjajärjestelmät pitäisi saada perattua oikein kunnolla, ne on ihan katastrofaalisessa tilassa! Niitä kannattaa tutkia. Erityisesti U20-sarja on monella tavalla pilattu, kuuluu vinkki toimittajalle.
Yllättävän moni haluaa kertoa, että heitä ohjeistettiin etukäteen käyttäytymään ja pukeutumaan risteilyllä moitteettomasti. Samalla varoiteltiin median läsnäolosta.
Sähköpostilla tulleet yksityiskohtaiset ohjeet tuntuivat heistä lähinnä vitsiltä.
– Ei jumalauta. Me ollaan aikuisia ihmisiä. Kai me nyt osataan täällä käyttäytyä. Vaikka pidetäänkin kunnolla hauskaa luentojen ulkopuolella, niin silti. Ettekä te nyt varmaan mitään kohujuttuja ole täällä tekemässä.
Emme ole.
Luentojen ulkopuolella huomaa nopeasti, että yksi mies on täällä lähes kaikkien suosiossa. Ainakin hän saa poikkeuksellisen paljon huomiota.
Pirkka Antila, Jääkiekkoliiton kilpailupäällikkö.
Antilalla on asiaa kaikille, kaikilla on asiaa hänelle.
Havainto on jossain määrin yllättävä. Antila on jääkiekkopiireissä erittäin kiistelty persoona. Hänen toimintapansa ovat saaneet kulisseissa kovaa kritiikkiä. Antila on ristitty jopa ”Suomi-kiekon vihatuimmaksi mieheksi”.
Kehityspäivillä Antila on jotain ihan muuta. Kaikkien kaveri. Kala vedessä. Hänellä näyttää olevan vankka kannatus näiden ihmisten keskuudessa.
Yritin saada Antilan viime helmikuussa vieraaksi Urheiluhullut-ohjelmaan, mutta hän kieltäytyi kutsusta. Antila suostui kuitenkin antamaan erillisen haastattelun seurasiirtojen kritisoituihin sääntöihin liittyen.
Yksi soraääni Antilan suuntaan laivalla kuitenkin särähtää. Keski-ikäinen mies vetää hihasta ja haluaa puhua sivummalla. Ensin tulisieluisesti SM-liigan avaamisesta, sitten Antilasta.
– Siis Pirkka puhumassa huomenna epäasiallisesta käytöksestä! Ei oo todellista…
Miestä naurattaa, mutta hän ei suostu kertomaan tarkemmin, miksi Antila ei soveltuisi puhumaan kyseisestä teemasta.
Tässähän odotuksen nousevat! Mitä huomenna onkaan luvassa?
Rankkaa videomateriaalia
Ruotsinlaivan aamu valkenee tunnetusti monille usvaisena, vaikka ulkona paistaisi aurinko.
Sää on syyskuusta huolimatta kesäinen. Tukholma heräilee kauniiseen päivään. Gabriella on jo kiinni laiturissa, mutta seminaarilaiset ovat tulleet kiltisti auditorioon. Turismi saa odottaa. Luennot jatkuvat.
– Mä olen Martti Servo, sitten tulee Popeda!
Harri Ahola on päättänyt herättää kaikki tavalla, joka ei jätä kylmäksi.
Hän viittaa artistivertauksillaan Popedan jäähyväiskonserttiin, jossa lämmittelijöinä ennen pääesiintyjää olivat Martti Servo & Napander ja Vesterinen yhtyeineen.
Erotuomaripäällikkö Ahola pahoittelee jo etukäteen, että kohta nähdään videomateriaalia, joka varmasti järkyttää. Ja jossa näkyy tuttuja.
”Servon” ja ”Popedan” luentojen aiheina ovat pelin kunnioittaminen ja epäasiallinen käytös.
Ahola taustoittaa teemaa kertomalla tuomarien rekrytoinnin hankaluuksista. Noin 350 tuomaria poistuu vuosittain jääkiekon parista.
Luku kuulostaa hurjalta.
– Ja sitten kun kysytään, että miksi tuomari lopettaa, niin vastaus on ettei jaksa enää sitä paskaa, Ahola kertoo.
Erotuomarit saavat jääkiekossa – kuten monessa muussakin palloilulajissa – päälleen valtavan määrän lokaa. Aholan mukaan SM-liigassa ja Mestiksessä valmentajat osaavat jo käyttäytyä raitapaitoja kohtaan melko hyvin. Isoimmat ongelmat löytyvät alasarjoista.
– Onko tuomarin kiva tulla peliin, jos saa ennen matsia viestin, että tapellaan sitten parkkipaikalla?
Hurjalta kuulostaa edelleen.
Aholan painokasta puhetta kuunnellessa en voi olla ajattelematta, että kaikki tässä huoneessa nyt istuvat ovat takuuvarmasti nähneet sen videon.
Sitä on katsottu lähes 800000 kertaa. Siitä on tehty meemejä. Se on lätkäklassikko. Sen pääesiintyjä on Harri Ahola.
Kyseessä on lokakuussa 2009 järjestetty lehdistötilaisuus. Mestiksessä kohtasivat Kajaanin Hokki ja Kiekko-Vantaa, jonka päävalmentajana Ahola tuolloin toimi.
Pressissä Ahola mouhosi palavakatseisesti ensin tuomarien suuntaan, haukkui heitä pelleiksi ja pillipiipareiksi, kiroillen vuolaasti. Sen jälkeen otteluvalvoja sai kuulla kunniansa.
– Anna kakkua, anna sakkoa, saatana!
Enää Ahola ei pyytele kakkua tai sakkoja keneltäkään. Hän hyppäsi valmentajan töistä pian kyseisen pressitilaisuuden jälkeen aidan toiselle puolelle. Nyt Ahola on jääkiekkoliiton erotuomaripäällikkö.
Luennolla käy nopeasti ilmi, että hän on menneisyytensä kanssa sinut.
Onko tuomarin kiva tulla peliin, jos saa ennen matsia viestin, että tapellaan sitten parkkipaikalla?
Harri Ahola
Nyt on niiden varoiteltujen videoiden vuoro.
– Pahoittelen edelleen, mutta näytän nämä siksi, että näette, mitä se tuomarien arki on.
Auditorion valkokankaalle ilmestyy ensimmäinen pätkä.
”Vittu mitä paskaa”, valmentaja huutaa videolla. Huudon kohteena ovat tietysti raitapaidat.
– Ruotsissa kun tein noin, niin sain heti kakkosen, SHL-liigassa viime kaudella valmentanut, maajoukkueen apuluotsina pitkään toiminut Mikko Manner kommentoi yleisön joukosta.
Materiaali muuttuu astetta rankemmaksi. Aholan oma raivoaminen vuonna 2009 on tähän verrattuna lasten hiekkalaatikkoleikkiä.
”Haista vittu, ime munaa!”, kuuluu huuto videolla. Näin parkuu valmentaja, joka on seminaariväen hyvin tuntema koutsi. Ja kyseessä ei ole mikään alasarjavalmentaja.
Auditoriossa vallitsee syvä hiljaisuus. Ylen kuvaajan kameran räpsähdys kuulostaa hämmentävän kovalta.
Seuraavaksi katsellaan juniorijoukkueiden välisestä ottelusta pätkää, jossa valmentaja raivoaa nuorten pelaajien kuullen erotuomareille. ”Vitun apinat, te ette ymmärrä mitään!”
Mieleen tulevat Harri Nummelan eiliset sanat: ”Kasvattaa oikeat arvot ja terveelliset elämäntavat omaavia kansalaisia.”
Työtä riittää. Enää ketään ei ihmetytä, miksi 350 tuomaria jättää lajin vuosittain.
– Martti Servo lopettaa nyt. Mutta toivon, että tästä salista löytyy aikuisia, jotka osaavat toimia niin että tämä loppuisi.
Tuntuu kuin viettäisimme pienen hiljaisen hetken kaikille jääkiekon jättäneille tuomareille.
Sitten Aholalle annetaan vakuuttavat aplodit.
Toivon, että tästä salista löytyy aikuisia, jotka osaavat toimia niin että tämä loppuisi.
Harri Ahola
Jään miettimään Aholan esittämää videomateriaalia.
Se osuu syvälle, sillä toimin itse nuoruudessani jääkiekkotuomarina noin viiden vuoden ajan. Tunnistin kaiken, mistä Ahola puhui ja mitä meille äsken näytettiin. ”Sain” kokea juuri tuollaiset huudot nahoissani. Mutta luulin sen jääneen jo 1990-luvun hämärään.
Pohdintani katkeaa nopeasti, sillä nyt on heristettävä korvat.
”Popedan” vuoro
Vuorossa on aamun pääesiintyjä. Miltä ”Popeda” tänään kuulostaa?
Pirkka Antilasta ei ensimmäisenä tule mieleen Pate Mustajärvi. Ääni on kyllä molemmilla jylhän möreä, mutta muita yhtymäkohtia on äkkiseltään hankala löytää.
No, työkokemusta kummaltakin löytyy. Mustajärvi oli Popedan keulahahmo yli 40 vuoden ajan. Antilalla on nyt menossa 23. kausi kilpailupäällikkönä.
– Eilen Nummelan Harri otti vahvasti kantaa kunnioita peliä -ohjelmaan. Iso teema koko tälle kaudelle on, että epäasialliselle käytökselle ei ole sijaa ja siihen pitää puuttua. Ja se koskee meitä kaikkia, Antila sanoo vakavalla äänellä.
Popedan show’n alku poikkeaa Servosta merkittävästi. Nyt ei näytetä raakaa materiaalia, vaan vedotaan toisella tavalla tunteisiin. Koskettava musiikki soi taustalla Väestöliiton ja Olympiakomitean tekemällä Et ole yksin -palvelun mainosvideolla. Tunnetut urheilijat ja valmentajat puhuvat kiusaamisesta.
Ei ole ”cool” virtsata toisen pelaajan päälle ja kuvata siitä video.
Pirkka Antila
Sen jälkeen Antila seuraa kuitenkin Aholan viitoittamaa tietä ja läväyttää karun todellisuuden kaikkien eteen. Hän kertoo kaudella 2022-23 tapahtuneen ”poikkeuksellisen paljon epäsasiallista käytöstä”.
– Pelaaja latasi Tiktokiin tuomarista videon, jossa luvattiin 16 euron tapporaha.
– Eikä ole todellakaan ”cool” virtsata toisen pelaajan päälle ja kuvata siitä video. Ja sellaistakin tapahtuu, teidän seuroissanne.
Päät kääntyilevät yleisössä. Meidänkö seuroissamme?
– Haastan kaikki miettimään, että kannattaisiko ne kännykät jättää pois sieltä pukukopista.
Sitten Antila nostaa esiin julkisuuteenkin nousseen tapauksen, jossa TPS:n ja Jokerien junioripelissä katsomosta herjattiin järkyttävällä tavalla koko ottelun ajan alaikäisiä pelaajia.
– Törkeää kielenkäyttöä. Kukaan ei puuttunut.
– Otiin julkisuudessa, aiheesta, Antila summaa kiekkokauden kipukohtia.
Popedan viesti on sama kuin Servonkin. Asioiden on vihdoin muututtava.
– Uskon vakaasti, että meillä kaikilla on mahdollisuus kasvattaa jääkiekkoperhettä. Tehdään pelistä turvallisempaa. Tämä on jokaisen asia. Machokulttuurin aika on ohi, hän julistaa.
Enpä olisi uskonut kuulevani tuollaista Antilan suusta. Useat tietolähteeni kun ovat kertoneet hänestä juuri päinvastaista: pienen, suljetun piirin pyörittäjä, joka on luonut lätkämaailmaan karskit ja omalakiset säännöt, jotka eivät noudattele yhteiskunnan normeja.
Kilpailupäällikkö Antila kuuluu Yle Urheilun lähteiden mukaan liiton merkittävimpiin vallankäyttäjiin, vaikka Antilan titteli ei sitä varsinaisesti sisälläkään.
Tiukat seurasiirtosäännöt ovat pitkälti Antilan luomus. Juniori- ja amatööripelaajien siirtosääntöjä kovennettiin entisestään täksi kaudeksi. Nyt edes muutto toiselle paikkakunnalle ei takaa vapaata siirtymistä, jos vanha seura ei siihen suostu.
Lasten ja nuorten perusoikeudet saavat vielä odottaa.
Machokulttuurin aika on ohi.
Pirkka Antila
Harri Aholan Popeda-vertaus näyttää tehneen tehtävänsä. Päässäni alkaa soida Popedan hitti Kersantti Karoliina. Syy korvamatoon taitaa löytyä myös siitä, että Antila kertoi haluavansa kuopata machokulttuurin.
Kuulin Karoliinan lähteneen, jätti tänne vaikeroimaan kotipiiakseen…
Sitten edessäni seisoo Pirkka Antila. Hän jakaa luentonsa päätteeksi kaikille monisivuiset oppaat, joissa ohjeistetaan toimimaan oikein epäasiallisen käytöksen ja kaikenlaisen syrjinnän suhteen.
Minäkin saan omani.
– No, miltä vaikuttaa? Antila kysyy.
– Ihan hyvältä ja vakuuttavalta. Ainakin paperilla, vastaan.
Aamun toinen luentokokonaisuus käsittelee elinikäisen harrastamisen polkua ja harrastamisen helppoutta. Sen jälkeen auditoriosta suunnataan Tukholman keskustaan.
Seminaarista on valovuosi matkaa todellisuuteen
Kävelemme kuvaajan kanssa Tukholmaa ristiin rastiin.
Käyn mielessäni läpi seminaarin antia. Puheet ovat olleet väkeviä kannanottoja paremman huomisen puolesta. Huomaan yllättyneeni positiivisesti siitä, että jääkiekon tuoreet kipupisteet käsiteltiin näin avoimesti.
Nummela hämmästytti ryhdikkäällä ja suorapuheisella esiintymisellään. Kunpa vastaavaa olisi kuultu jo aiemmin. Jääkiekkoliitto on kaivannut pitkään vahvaa ja näkemyksellistä johtajaa. Rautakansleri Kalervo Kummolan lähdön jälkeen liittoon jäi iso valtatyhjiö.
Niistä kiisteillyistä seurasiirtosäännöistä ei kukaan ole puhunut sanaakaan.
Mietin myös keskusteluja, joita kävin seminaarin virallisen osuuden ulkopuolella. Tyytymättömyyttä löytyy, epäkohtia nähdään, mutta tekeekö niille kukaan todellisuudessa mitään. Seminaarissa puhumisesta on vielä valovuosi matkaa käytäntöjen muuttumiseen.
On vaikea ymmärtää, kuinka nopeasti takit Jääkiekkoliiton pomoportaassa käännettiin. Ainakin puheiden tasolla. Liitossa herättiin rasismitapauksiin ja muihin ongelmiin kunnolla vasta, kun niitä tuotiin mediassa esiin. Riittäviä ohjeita esimerkiksi tuomareille ei aiemmin ollut.
Vielä viime keväänä Nummela, Kauhanen ja kumppanit harasivat yhdenvertaisuusvaltuutetun esitystä vastaan palkkaamalla juristit hoitamaan asiaa. Vastuuta ei kantanut kukaan.
Nyt he allekirjoittavat puheillaan kaiken sen, mitä eivät ensin tuntuneet hyväksyvän millään.
Seminaarilaiset palailevat Södermalmin kaduilta laivalle. Auditorio tulee taas tutuksi.
Ensin U18-maajoukkueen päävalmentaja Marko Kauppinen luennoi heille ”matkasta kohti MM-kotikisoja 2024”.
Sitten on pienen yllätyksen vuoro.
– En tiedä mikä artisti mä olen, kun olen tällainen yllätysesiintyjä, kyselee Jääkiekkoliiton viestintäjohtaja Henna Malmberg.
– Vesterinen! kuuluu yleisöstä.
”Vesterinen” esittelee vastuullisuus-teeman materiaaleja. Kuinka puuttua epäasialliseen käytökseen? Yllätysesiintyjän show on lyhyt.
Vielä on seminaaria jäljellä! Nyt on nimittäin ”Mamban” vuoro.
Mikko ”Mamba” Mannerin aiheena on seura- ja maajoukkuevalmentamisen yhdistäminen. Manner kertoo avoimesti omasta urastaan, sen positiivisista ja negatiivisista puolista.
Hän puhuu erityisesti levon puutteesta, jatkuvasta matkustamisesta ja oman elämänhallinnan kehittämisestä. Sisältö on erittäin henkilökohtaista. Manner perkaa vaikeuksiaan ja uupumistaan todella avoimesti.
Yleisöstä aistii, että he tietävät, mistä Manner puhuu. Paikalla on paljon juniorivalmentajia, joiden arki on välillä kovaa taistelua jaksamista, vaativia lasten vanhempia ja lajin epäkohtia vastaan. Toivotan heille mielessäni onnea ja menestystä.
Seminaarin virallinen osuus päättyy. Sen jälkeen eilisilta eletään käytännössä uudestaan.
Täällä kuultiin hienoja puheenvuoroja. Kauniita sanoja ja visioita. Mutta teot ratkaisevat.
Seminaarin osallistuja
Gabriellan seisova pöytä. Normaalit ruokajuomat. Verkostoituminen. Hauskanpito.
Kuvaajaa ja toimittajaa ei enää kavahda kukaan. Samat teemat toistuvat epävirallisissa keskusteluissa, joita riittää vuorokauden takaista enemmän. Nummelaa ja Niemelää kehutaan vuolaasti, sarjajärjestelmiä manataan alimpaan helvettiin, käytösohjeet median varalta naurattavat yhä. Juttuvinkkejä tulee monista muistakin aiheista.
Törmään illalla laivan tax free -myymälässä puolituttuun pitkän linjan jääkiekkovaikuttajaan.
– Täällä kuultiin hienoja puheenvuoroja. Kauniita sanoja ja visioita. Mutta teot ratkaisevat.
Naulan kantaan.
Kuka ohjaa jääkiekon lippulaivaa?
Gabriella on tyhjentynyt matkustajista. Ihmiset odottelevat kyytejään terminaalin ulkopuolella.
Tunnelma on viipyilevän raukea, mutta se rikkoutuu yhtäkkiä. Kulman takaa kuuluu jotain todella yllättävää. Mistä tuo musiikki oikein tulee?
Jäämme valokuvaajan kanssa odottamaan, sillä pauhu lähestyy uhkaavasti.
Parkkipaikan laidalle marssii torvisoittokunta, joka näyttää – ja kuulostaa – Retuperän WBK:lta. Soittokunta on ilmeisesti tullut toivottamaan seuraaville lähtijöille hyvää matkaa. Näin päättelemme kuvaajan kanssa siitä, että he osoittavat soittonsa ja tervehdyksensä matkaseurueelle, jolla on ylioppilaslakit päässä.
Kuuntelemme esitystä niin hämmentyneinä, ettei kokenut kuvaaja kaiva edes kameraansa esiin.
Torvien pärinä saattelee jääkiekkoväen tervetulleeksi kotiin.
Poistumme paikalta hyväntuulisina. Olisipa joka reissun jälkeen torvisoittokunta vastassa! Samalla huomaan, että yksi asia unohtui tyystin selvittää. Vastaus siihen, miksi Suomi-kiekon kehityspäivät järjestettiin juuri ruotsinlaivalla.
No, vuoden päästä muistan kysyä. Samalla voin tarkastella, mikä suomalaisessa jääkiekossa on siihen mennessä muuttunut.
Kuka jääkiekon lippulaivaa ohjaa? Se oli yksi kehityspäivien suurista kysymyksistä. Nummela, olisin vastannut tämän risteilyn perusteella. Puheenjohtajan paatoksellinen puhe kuulosti siltä, että hän aikoo vihdoin täyttää Kummolan saappaat.
Mutta pian matkan jälkeen selviää, että näin ei tapahdu. Nummela tiedottaa, että hänen aikansa Jääkiekkoliiton puheenjohtajana päättyy tähän kauteen. Seuraaja valitaan marraskuussa.
Tulevalla puheenjohtajalla on iso urakka edessä. ”Jääkiekon Gabriella” olisi pidettävä merikelpoisena tulevat vuodet ja vuosikymmenet. Törmäyksiin ei ole enää varaa.
