Syyskuun alussa Pietarissa Venäjällä Inkerin kirkko vihki papiksi viisi suomalaismiestä, jotka eivät hyväksy naisia papeiksi.
Miehet toimivat Suomen Luterilaisessa Evankeliumiyhdistyksessä, Suomen Evankelisluterilaisessa Kansanlähetyksessä ja Suomen Raamattuopistossa. Video Pietarin vihkimistilaisuudesta Youtubessa.
Näissä yhdistyksissä ei hyväksytä edelleenkään naisten pappeutta, vaikka luterilaisessa kirkossa heitä on ollut vuodesta 1988 alkaen.
Evankeliumiyhdistys (Sley) on herätysliikejärjestö ja kirkon lähetysjärjestö kuten Kansanlähetyskin. Yhdistysten ja kirkon johdon välillä on ollut jatkuva jännite juuri suhtautumisessa naisten pappeuteen ja pappien ulkomailla vihkimiseen.
Sleyn papit eivät saa pappisvihkimystä Suomessa, koska nimityksen edellytys on se, että hyväksyy kirkon virkanäkemyksen ja suostuu tekemään yhteistyötä kaikkien kirkon pappien kanssa sukupuolesta riippumatta.
Sen takia vihkimyksiä haetaan hiukan mutkan kautta Inkerin kirkosta, jossa naisten pappeutta ei hyväksytä. Uusien pappien toiminta tapahtuu kuitenkin pääasiassa muualla kuin Inkerin kirkossa.
Evankelinen liike on 150-vuotisen olemassaolonsa ajan ollut osa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa.
Kiivasta keskustelua
Munkkiniemen seurakunnan kirkkoherra, teologian tohtori Päivi Vähäkangas kirjoitti Inkerin kirkon pappisvihkimyksen jälkeen Vartija-lehteen artikkelin Naispappeuden vastustajien viimeinen ristiretki?
Siinä Vähäkangas kertoo vihkimyksen herättäneen runsaasti kritiikkiä. Sekä tuoreiden pappien taustajärjestöjen että Inkerin kirkon motiiveja on ruodittu monelta kannalta.
Kun naisten pappeus Suomen luterilaisessa kirkossa hyväksyttiin 1980-luvulla, päätökseen sisältyi ponsi, jonka väärän tulkinnan mukaan miespuoliset papit saattoivat kieltäytyä toimimasta naisten kanssa.
Piispat kuitenkin kumosivat tämän tulkinnan jo vuonna 2006, koska se vaikeutti työjärjestelyjä. Kirkko kuitenkin salli miespapeille mielipiteen vapauden, kunhan se ei haitannut seurakuntien toimintaa.
Edelleen kirkon työntekijöistä pieni osa vastustaa naisten pappeutta. Varsinkin herätysliikkeiden piiristä tulee tällaisia nuoria opiskelemaan teologiaa. Kirkkoherra Päivi Vähäkangas sanoo heidän joutuvan punnitsemaan vakaumustaan.
– Kyllä nuoremmissakin sukupolvissa tätä asennetta löytyy erityisesti näissä järjestöissä, joissa vastustetaan naisten pappeutta. Siellä kasvatetaan tietysti seuraavia sukupolvia tähän ajatukseen.
Inkerin kirkon pappisvihkimys on nostanut uudelleen pintaan kytevän kiistan.
– Tähän on reagoitu voimakkaasti eri tahoilla. Vastaavasti nämä järjestöt, jotka olivat tässä osapuolina, ovat reagoineet voimakkaasti ja tuoneet esille, että mekin haluamme toimia niin kuin olemme tähänkin asti toimineet, Vähäkangas toteaa.
Myös arkkipiispa Tapio Luoma on reagoinut tilanteeseen ja kertonut, että toimenpiteitä on luvassa.
Inkerin kirkko rikkoo sopimusta
Suomen ja Inkerin luterilaisen kirkon välillä sovittiin vuonna 1993, että Inkerin kirkko voi vihkiä suomalaisia pappeja ja diakoneja toimimaan omissa seurakunnissaan. Tällöin Venäjällä oli pulaa henkilökunnasta.
Viime vuosina Inkerin kirkossa on vihitty yhä enemmän suomalaisia pappeja, jotka eivät enää työskentele täyspäiväisesti Venäjällä.
Arkkipiispa Tapio Luoma haluaa lopettaa tämän toiminnan.
– Tässä on käynyt näin, että meidän kumppanuuskirkko, jonka kanssa meillä on virallinen yhteistyösopimuskin, vihkii pappeja, jotka toimivat Suomessa. Tämä aiheuttaa täällä Suomessa sellaista hämmennystä, joka pitäisi nyt saada jollakin tavalla selväksi.
Suomen kirkon puolelta on esitetty voimakas toive Inkerin suuntaan, että he voivat vihkiä suomalaisia pappeja, mutta näiden tulee sitoutua työskentelemään Venäjän alueella.
Arkkipiispan mukaan kirkon virallisina lähetysjärjestöinä toimivat Sley ja kansanlähetys voivat menettää virallisen lähetysjärjestöstatuksensa, jos ne jatkavat nykyisellä linjallaan.
– Meillä on virallinen kirkkoa edustava lähetysjärjestö, jonka palkatuista työntekijöistä huomattava osa on Inkerin kirkon pappeja. Tämä aiheuttaa ongelman.
Kirkossa on vain henkilöjäseniä, järjestöt eivät ole jäseniä. Järjestöjen tehtävä on pohtia, jatkavatko ne kirkon kirkon yhteydessä.
– Tässä joudutaan katsomaan, missä määrin lähetysjärjestöt ovat tosiasiassa sitoutuneet siihen, mitä kirkko opettaa. Tätä nyt arvioidaan syksyn aikana.
Herätysliikkeet omille teilleen
Nyt Sleyn kotimaantyön johtaja Juhana Tarvainen on blogissaan tarjonnut kompromissia, jonka mukaan Sleyn papit toimisivat vain omissa yhteisöissään eivätkä osallistuisi paikallisseurakuntien toimintaan.
Kompromissi ei innosta Munkkiniemen kirkkoherra Päivi Vähäkangasta.
– Minun kysymykseni on, että minkälaista yhteyttä ja ykseyttä rakentaa sellainen malli, jossa eristäydytään entistä enemmän toisistaan?
Tähän suuntaan on jo menty, kun seurakunnissa ei suostuta enää sellaisiin järjestelyihin, että naispuoliset papit laitetaan syrjään silloin, jos konservatiivinen järjestö tulee pitämään jumalanpalvelusta.
– Jos tämä ei onnistu paikallisseurakunnassa, niin silloinhan he tietysti entistä enemmän viettävät jumalanpalveluksia ainoastaan keskenään. Heillä ei enää ole konkreettista yhteyttä muuhun kirkkoon.
Sleyn Juhana Tarvainen ei näe tätä kehitystä mahdottomana vastatessaan sähköpostilla aihetta koskevaan kyselyyn Yle Uutisille.
”Toimimme mielellämme kirkkomme yhteydessä ja seurakuntamme jäsentyvät tällä hetkellä osaksi kirkkomme toimintaa, mutta mikäli kirkko katsoo apostolisen virkakäsityksen olevan harhaoppi, toimintamme tietysti rajautuu kirkkomme ulkopuolelle. Jos näin käy, näen edessämme avautuvan uutta.”
Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan kyse on siitä, kykenevätkö vanhaa virkakantaa edustavat henkilöt työskentelemään yhdessä naisten kanssa alttarilla.
– Emme virkakäsityksen kohdalla käsittele tätä asiaa harhaoppina. Herää kysymys, pitävätkö herätysliikkeet itse kirkon yhteistä virkaa harhaoppina?
Mitä moniäänisyyttä kirkkoon mahtuu?
Naisten pappeus ei ole ainoa asia, joka luo jännitteitä kirkon sisälle. Epäselvä tilanne samaa sukupuolta olevien vihkimisestä jakaa kirkon jäseniä.
Kirkolliskokous ei ole saanut tehtyä tästä päätöstä, vaikka monet papit jo vihkivät samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Piispatkaan eivät enää rankaise pappeja tästä.
Enemmistö seurakuntien jäsenistä ja työntekijöistä kuitenkin jo hyväksyy kaikkien parien vihkimisen, sanoo Munkkiniemen kirkkoherra Päivi Vähäkangas.
– Käytännössä kuitenkin tämä on jo aivan normaalia, että samaa sukupuolta olevia pareja vihitään koko ajan ympäri Suomea ja vihkimisiä toimittavien pappien joukko on koko ajan suurempi.
Niinpä kirkolliskokouksen kannan vastakkaisia päätöksiä tehdään ruohonjuuritasolla. Tihenevään tahtiin näkyy Vähäkankaan mukaan uutisia siitä, että seurakuntaneuvosto tai kirkkovaltuusto on tehnyt päätöksen, että heidän seurakuntansa kirkot ovat käytössä kaikkien parien vihkimisiin.
Mitä mieltä olet kirkon linjasta? Voit keskustella asiasta 8.10. klo 23:een saakka.