– Toivoin päätöksen tulevan mahdollisimman nopeasti, että tietäisin, millainen tulevaisuuteni on.
Näin helsinkiläinen Laura Nevalainen kuvailee ensireaktiotaan hallituksen suunnitelmiin lakkauttaa aikuiskoulutustuki. Jos suunnitelma toteutuu, tuki lakkautettaisiin ensi vuoden elokuussa.
Nevalainen on 37-vuotias entinen ravintola-alan työntekijä ja kahden teini-ikäisen lapsen yksinhuoltajaäiti, joka kaksi vuotta sitten päätti lähteä elämässään toiseen suuntaan ja aloitti oikeushallinnon opinnot Vaasan ammattikorkeakoulussa.
Nevalainen työskenteli ravintola-alalla vuodesta 2005, ja sinä aikana hänen ajatusmaailmansa työstä muuttui.
– Koen, että ravintolassa työskentely ei ole enää minua varten, minkä takia hain kouluun, Nevalainen kertoo.
Yle kysyi ihmisten suunnitelmista hakea aikuiskoulutustukea vielä ennen sen lakkauttamista. Nevalainen on yksi niistä, jotka kertoivat kokemuksistaan.
Jutussa on käytetty vastauksia vain vastaajilta, joiden henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.
Vastauksia tuli 77 kappaletta. Niistä heijastuvat epävarmuus ja huoli. Jotkut vastaajista eivät tiedä, voivatko tuen loppuessa jatkaa opiskelujaan ollenkaan. Osa on pyrkinyt opiskelemaan uutta alaa päästäkseen pois työuupumusputkesta, osa päästäkseen etenemään nykyisellä alallaan.
Hallituksen päätös on ollut todella märkä rätti kasvoille. Toivotaan korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka maksaisivat enemmän veroja. Sitä tässä koko ajan yritän! Kaikilla ei ole sellaista mahdollisuutta, että voisi hypätä joko freelanceriksi tai säästöjen ja rahastojen turvin opiskelemaan. Joskus elämä vie niin, että mennään kädestä suuhun koko työura.
Nainen, 47 vuotta, näyttelijä
Työministeri: Kohtuullista ajatella, että ihmiset kantavat osan kustannuksista itse
Ylen vastauksista ilmenee vastaajien turhautuminen hallituksen päätökseen. Vastauksissa pohdittiin esimerkiksi, yrittääkö hallitus tarkoituksella estää perheellisten tai pienituloisten alanvaihtoa.
Yle tavoitteli työministeri Arto Satosta (kok.) vastaamaan kysymyksiin. Kiireiden vuoksi Satonen vastasi Ylelle sähköpostitse.
– Koulutus on aina investointi yksilön tulevaisuuteen ja koulutus on Suomessa maksutonta. Siksi on kohtuullista ajatella, että ihmiset joutuvat kantamaan osan lisäkoulutuksesta tai uudelleenkouluttautumisesta aiheutuvista kustannuksista itse, hän kirjoittaa.
Satonen painottaa viestissään, että aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta on keskusteltu jo pitkään. Orpon hallituksen tavoitteena on lisätä työllisten määrää sadallatuhannella ja nostaa työllisyysaste 80 prosenttiin vuoteen 2031 mennessä. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen on yksi niistä toimista, jolla hallitus haluaisi parantaa työllisyyttä.
– Hallituksen näkökulmasta tällaiset yhteiskunnan koulutusresurssit tulisi kohdistaa henkilöihin, jotka nostavat koulutustasoaan, sekä koulutuksiin, jotka edesauttavat työllistymistä esimerkiksi työvoimapula-aloille.
Aikuiskoulutustuki antaa mahdollisuuden keskittyä opintoihin
Laura Nevalainen aloitti opintonsa viime vuonna. Ensimmäisen opiskeluvuotensa ohella hän teki kokopäivätyötä. Päivät olivat pitkiä: työt ravintolassa saattoivat alkaa jo ennen kahdeksaa aamulla. Välittömästi töistä päästyään hän kirjautui etäluennolle, välillä jopa jo työmatkalla metrossa istuessaan. Päivät saattoivat kestää iltakahdeksaan, minkä lisäksi opintoihin kuului paljon luentojen ulkopuolisia tehtäviä.
– Kauheasti en sinä aikana ehtinyt perhettä tai ystäviä näkemään, Nevalainen sanoo ja naurahtaa.
Aikuiskoulutustukea hän haki, koska halusi keskittyä opintoihinsa paremmin. Tuki mahdollistaa opiskelun ja perheen elättämisen ilman, että ohessa täytyy tehdä kokopäiväisesti töitä.
– Haluan saada kaiken tiedon ja opin mitä koulullani ja koulutuksellani on tarjottavana. En halua vain jotenkuten selvitä läpi niistä kursseista ja mennä rimaa hipoen kurssista toiseen. Haluan oikeasti oppia.
Myös Ylen saamista vastauksista käy ilmi, että aikuiskoulutustuella on suuri taloudellinen merkitys.
Tarkoituksenani on saattaa sosiaalityöntekijän opinnot loppuun. Aiempi yliopistotutkinto ei työllistänyt. Sosiaalityöntekijöitä tarvitaan, mutta kouluttautuminen alalle on tehty vaikeaksi ja nyt sitä vielä vaikeutetaan entisestään.
Mies, 47 vuotta, sosiaalityöntekijän viransijainen
En näe, että tulisin säilymään pidemmän päälle työkuntoisena nykyisessä työssäni, ja koulutuksena nykyinen on osoittautunut hyvin rajoittavaksi. Hallituksen suunnitelmista lähtien olen ollut jatkuvasti ahdistunut ja kärsinyt unihäiriöistä. Tuntuu, että meille pieni- ja keskipalkkaisille naisille halutaan lyödä luu kurkkuun: turha edes haaveilla paremmasta. Taloudellisesti opiskelu ei ole perheellisenä mitenkään mahdollista ilman aikuiskoulutustukea.
Nainen, farmaseutti
”Pelkällä Kelan opintotuella ei pysty elättämään perhettä”
Suurin osa Ylelle vastanneista työskentelee joko sote- tai kasvatusalalla. Myös Työllisyysrahaston tilastoissa sote-ala korostuu selkeästi.
Työllisyysrahasto on osa suomalaista sosiaaliturvaa. Se kerää työttömyysvakuutusmaksut, joilla rahoitetaan muun muassa aikuiskoulutustukea. Työllisyysrahaston mukaan selkeä enemmistö aikuiskoulutustuen saajista ansaitsee kuussa selkeästi alle suomalaisen mediaanipalkan, joka vuonna 2021 oli 3 315 euroa kuussa.
Laura Nevalainen nostaa ansiosidonnaista aikuiskoulutustukea noin 1 300 euroa kuussa. Verojen jälkeen käteen jää reilu tonni. Mikäli tuki poistuu, se vaikeuttaa Nevalaisen opintoja merkittävästi. Opintojen jatko riippuu siitä, onnistuuko hän löytämään itselleen osa-aikatöitä.
– Ihan pelkällä Kelan opintotuella ei kahden lapsen yksinhuoltajana pysty elättämään perhettä, Nevalainen toteaa.
Varasuunnitelmaa Nevalaisen on ollut vaikea tehdä sen varalle, että hän ei saisi ensi vuoden elokuun jälkeen hyödyntää jäljellä olevia tukikuukausiaan.
– Ainahan sitä voi suunnitella, ja totta kai heti kun tieto tuli, niin oli pakko alkaa miettimään, että ”mitä sitten jos”. Mitään oikeita toimia ei oikein voi tehdä niin kauan kuin tieto ei ole varmaa.
Vielä ei ole esimerkiksi selvää, sisältyykö tuen lakkauttamiseen siirtymäaika. Vaikka tuki poistuisi ensi vuoden elokuussa, Laura Nevalainen aikoo kuitenkin saada opintonsa valmiiksi kahden vuoden päästä. Se tarkoittaisi osa-aikatöiden hankkimista perheen elättämiseksi.
Valmistuminen saattaisi olla edessä toivottavasti jo kahden vuoden kuluttua.
– Toivon, että pystyn tekemään sellaista työtä, mihin oikeasti uskon ja mistä oikeasti pidän.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 10.10. kello 23 asti.