TUKHOLMA Poliisipäällikkö Carin Götblad on tehnyt pitkän uran Ruotsin poliisissa. Hän varoitti jo vuonna 2010, että Ruotsissa näkyy samoja merkkejä jengiytymisestä kuin Yhdysvalloissa.
Götblad ehdotti erityisen poikaprojektin aloittamista, sillä hänestä erityisessä vaaravyöhykkeessä olivat juuri pojat, joilla oli vaikeuksia selviytyä peruskoulusta niin, että he saisivat päästötodistuksen. Ilman sitä nuori putoaa käytännössä tyhjän päälle.
Götblad oli aikaansa edellä. Hän kuittaa sen sanomalla, että usein ne, jotka tuovat asian esiin ensi kertaa, jäävät vaille ymmärrystä. Äänessä ei ole minkäänlaista vahingoniloa.
Nyt keskusteluissa on tuotu esille, että Ruotsissa on oltu arkoja suuntaamaan resursseja johonkin tiettyyn ryhmään. Pikemminkin on tehty toimia, jotka koskettavat kaikkia.
Götblad on suorapuheinen. Hän puhuu lapsitappajista ja viittaa syyskuussakin julkitulleisiin 13-vuotiaisiin ampujiin ja heidän samanikäisiin uhreihinsa. Götbladin mukaan Ruotsissa on nyt pieni joukko myötätuntoon kyvyttömiä lapsia, jotka voivat tehdä millaisia julmuuksia tahansa, myös entisille kavereilleen.
Hänen mielestään nyt tarvitaan kahdenlaisia toimia väkivallan suitsimiseen: nopeita ja pitkäkestoisia.
– Nyt tärkeimpiä ovat lyhyen tähtäimen toimet, eli poliisin toimivaltaa on lisättävä. Se on käynnissä ja hallituksen hyväksymää. Mutta vielä paljon tarvitaan, jotta tämä saadaan loppumaan. Meidän on saatava kiinni rikoksentekijät, ja se ei ole ihan helppoa, koska monet päätekijöistä ovat ulkomailla. Mutta esimerkiksi sunnuntaina saimme oikeuden puheluiden salakuunteluun.
Ruotsissa alle 15-vuotiaita ei tuomita rikoksista, eikä maassa ole nuorisovankiloita. Alle 18-vuotiaat voidaan tuomita suljettuihin nuorisokoteihin. Nyt hallitus kuitenkin valmistelee lakimuutosta, jonka jälkeen vankiloihin voidaan perustaa erillisiä nuoriso-osastoja.
– Meidän on voitava vangita myös nuoria, ja se on todella tärkeää. He ovat vaarallisia itselleen ja yhteiskunnalle. Ja nyt puhun heistä, jotka murhaavat.
Pidemmän ajan toimet eivät liity poliisiin vaan perheisiin ja vanhempiin.
– Pitkällä aikavälillä on tärkeintä tukea ja auttaa perheitä ja vanhempia, mutta myös asettaa heille vaatimuksia. Vanhemmat on saatava mukaan. Kokemuksesta tiedämme, että tulokset ovat huonot, jos lapset otetaan huostaan ja sijoitetaan laitoksiin – mutta varsinkin varhainen perhetyö tuottaa hyviä tuloksia.
– Perheellä on suuri vaikutus lapsen normeihin. Siksi on tuettava ja autettava vanhempia, joiden vanhemmuudessa on puutteita tai joiden elämäntapa on täysin tuomittava.
Götbladin mukaan kyse on sekä tuesta ja avusta mutta myös vaatimuksista.
– Tyttöjen ja poikien oikeuksien on oltava samat. On sanottava selkeästi ei rikollisuudelle. Vanhempien on huolehdittava lapsistaan. Meidän on varmistettava hyvä koulu kaikille lapsille. Nämä lapsethan ovat usein saaneet rangaistuksen ja heidät on erotettu koulusta. Se on iso riskitekijä.
Rehtori rajaisi vanhempien sananvaltaa
Anna Hoffsten on Tukholmassa Bredängenin peruskoulun rehtori. Koulussa opetetaan luokkia 1-9.
Hoffsten kertoo, että Bredäng kuuluu Skärholmenin alueeseen, joka on poliisin luokittelun mukaan ongelmallinen. Koulun ikkunoista näkyvät edellisenä viikonloppuna tapahtuneen tulipalon jäljet. Palon takia 12 asukasta joutui sairaalaan ja nelisenkymmentä jouduttiin evakuoimaan. Palon syttymissyy ei ole selvillä eikä ainakaan toistaiseksi poliisi ole yhdistänyt siitä jengiväkivaltaan.
Rehtorin mukaan oppilaat ovat kertoneet, että koulun ulkopuolella aikuiset jengiläiset ovat houkutelleet nuoria mukaan, mutta toistaiseksi ainakin epäonnistuneet.
Hoffsten kaipaa lisää aikuisia tukemaan oppilaita.
– Joko niin, että meillä olisi enemmän työntekijöitä tai niin, että olisi enemmän kaupungin nuoristyöntekijöitä, jotka keskittyisivät lasten vapaa-ajanviettoon. Täällä koulussa pyrimme löytämään yhteistyötapoja 4–6-luokkalaisille eli 10–12-vuotiaille, koska arvioimme, että juuri he voivat olla vaaravyöhykkeessä. Heillä pitäisi olla joku hyvä harrastus iltapäivisin, ettei aika kuluisi torin kulmilla.
Peruskoulun päästötodistuksen saa vähän alle 90 prosenttia Bredängenin koulun oppilaista, mutta luku olisi parempi, jos erikoisopettajia olisi enemmän. Hoffstenin mukaan jokaisen rehtorin tavoite on, että kaikki oppilaat saisivat päästötodistuksen ja pääsisivät jatkamaan opintojaan.
Hoffstenin mukaan poliisin, sosiaalitoimen ja koulun yhteistyö on tiivistynyt ja parantunut viime vuosina. Hoffsten kuitenkin muistuttaa, että jokaisella viranomaisella on oma tulokulmansa: sosiaalitoimi on avainasemassa ennaltaehkäisyssä, poliisin toimet puolestaan painottuvat seurauksiin.
Hän kertoo tuoreen esimerkin vaikeuksista, joihin yhteistyössä yhä törmätään. Koulu oli tehnyt oppilaasta huoli-ilmoituksen. Osoittautui, että toinen vanhemmista oli kieltänyt tietojen jakamisen sosiaalitoimen ja koulun kesken, eikä asiassa siten voitu edetä. Poliisipäällikkö Carin Götbladin mukaan näin tekee puolet vanhemmista, joiden lapsille tarjotaan tukea.
Hoffstenin mukaan olisi ratkaisevan tärkeää lapsen kannalta, että viranomaiset voisivat nykyistä paremmin jakaa ja yhdistää tietoja. Hänestä vanhempien oikeus kieltää lapselle tarjouttu tuki on ongelmallinen. Se johtaa hyvin jyrkkään rajaan silloin, kun tuetta jääneen lapsen vaikeudet kärjistyvät ja hänet joudutaan ottamaan huostaan.
Tähän ilmiöön liittyy se, että muslimimaailmassa on jo vuosia levitetty viestiä, että ruotsalaiset sosiaaliviranomaiset kidnappaavat muslimilapsia.
8-luokkalaiset elävät väkivallan maailmassa
Bredängenin kahdeksasluokkalaiset ovat 13- ja 14-vuotiaita eli juuri samanikäisiä kuin osa jengien jäsenistä tai uhreista. Näille koululaisille väkivalta ei ole vain uutisaihe, sillä ampumisia on ollut lähikaupunginosissa. Arjessa poliiseja näkyy paljon, ja omat tavat ovat muuttuneet.
– Pelkään mennä illalla ulos, ja jos menen, niin silloin jonkun aikuisen kanssa, sanoo 13-vuotias Elsa Bajraktari.
Tyttöjen mielestä huono koulumenestys saattaa olla yksi syy, miksi jengien tarjoamat kalliit vaatteet ja kännykät houkuttavat.
– Jos voi huonosti, niin tavaroista saattaa tulla parempi olo, tytöt arvelevat.
Kasiluokkalaiset Dominique Niedrygos ja Jonas Ahmed Jar tietävät tuttuja, jotka ovat ajautuneet jengeihin tai niiden liepeille.
– Minuakin houkuteltiin pienenä mukaan varastamaan karkkia, mutta en halunnut, koska se ei ole oikein, Jar kertoo.
– Sanon moi, jos satumme näkemään kadulla, mutta siihen se jää. En halua olla enempää tekemisissä, Niedrygos kuvaa.
Poikien mukaan jengeistä pystyy pysymään erossa, jos haluaa. Vastauksissa toistuu sana tulevaisuus. Ongelmatilanteissa he puhuvat vanhempiensa kanssa.
– Elämässä pitää olla jokin harrastus kuten vaikka jalkapallo, joku intohimo, sanoo Niedrygos. Hän on päättänyt sekä pärjätä koulussa että pyrkiä ammattilaisjalkapalloilijaksi.
– Pitää katsoa eteenpäin, tehdä jotain hyvää elämällään, Jar pohtii.
Kahdeksasluokkalaisten ei vielä tarvitse tietää, miksi he isona haluavat. Jos päätös pitäisi tehdä nyt, niin vaihtoehtoina välähtelevät esimerkiksi lääkäri tai kauppatieteet.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Aiheesta voi keskustella perjantaihin 6. lokakuuta kello 23 saakka.