Perjantain merkittävä hiihtouutinen tuli kabinetista. Alppihiihdon ja freestylen lajiyhdistys Ski Sport Finland ry:n lakkautus ainakin siirtyy, ja sen edustamat lajit palaavat Hiihtoliiton sateenvarjon suojiin aikaisintaan kaudeksi 2024–2025. Asian sinetiksi paukahti Hiihtoliiton liittovaltuuston puheenjohtajan Arto Tolosen nuija torstai-iltana. Asiaa käsitellään uudestaan aikaisintaan maaliskuussa liittovaltuuston uudessa kokouksessa.
Alppiväki olisi halunnut nopeampaa toimintaa. Tällaista tilannetta olisi ollut vaikea kuvitella joskus 15 vuotta sitten.
Mitä tapahtui? Muistellaanpa.
Elettiin aikaa joskus toissa vuosikymmenen puolivälin kieppeillä. Alppihiihto- ja purjehdusmaajoukkueiden suurmesenaatti, saksalaisautomerkin menekinedistäjänä loistanut Esko Kiesi oli tarjonnut hulppeat myymälätilat alppinisteille lehdistötilaisuutta varten.
Kahden urheilijan eli Tanja Poutiainen-Rinteen ja Kalle Palanderin huiman kansainvälisen menestyksen ja kaupallisen median – silloin myös allekirjoittaneen – ankaran renkaidenpumppauksen ansiosta laji oli tulikuuma ja seksikäs.
Ennen Helsingin Herttoniemessä pidetyn tilaisuuden alkua kuulin Kiesin harmittelevan, miten Välimerelle purjeveneen hankkineet alppien ässät eivät olleet kuunnelleet mesenaatin ohjeita. Subtrooppiset olot siedettäviksi jäähdyttävä, laadukas ilmastointilaite oli jätetty hankkimatta.
Laji dominoi
Tuntui aika vaikealta ajatella Kiesin juttukumppaniksi Juha Mieto tai Marja-Liisa Kirvesniemi. Oli päivänselvää, millaisten suksien päältä Suomen hiihtourheilua jatkossa sekä talouden, huomiotalouden että huippu-urheilumenestyksen vinkkelistä vietäisiin eteenpäin. Ne eivät olisi kapeita maastohiihto- tai leveitä mäkisuksia.
Vuonna 2008 alppiväki katsoikin, että oli tullut lopullisen irtioton aika kattojärjestön eli Hiihtoliiton junttilajeista. Perustettiin oma lajiyhdistys, Ski Sport Finland ry. Iso sponsoriraha kävelisi nyt ikiomaan kotipesään – sinne se löytäisi mitalien ja kristallipallojen kilinästä vaikka pilkkopimeässä.
Vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen loppu olikin Hiihtoliitolle eriytymisen aikaa, kun myös mäkihyppy ja yhdistetty perustivat oman Finnjumping ry:nsä ja hiihtäjät Maastohiihto ry:nsä.
Finnjumping-harjoitus oli lajien menestyksen sakatessa täydellinen katastrofi. Yhdistys lakkautettiin 2013 vähin äänin, ja urheilijat palasivat häntä koipien välissä kattojärjestön suojiin. Pian tämän jälkeen ajettiin alas urheilullisesti uuteen menestyslentoon lähteneen maastohiihdon lajiyhdistys; omilleen jäi enää Ski Sport Finland.
Koska suomalaista hiihtourheilua on Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n sekä opetus- ja kulttuuriministeriön suuntaan voinut edustaa vain yksi toimija eli Hiihtoliitto, täydellisesti Ski Sport Finland ei napanuoraa ole saanut katkaistua. Hiihtoliiton noin miljoonan euron valtionavuista se on, varmasti pitkin hampain, vastaanottanut oman jyvitetyn viidenneksensä.
Yhdistyksen tavoitteitahan aikanaan oli irtautua kokonaan julkisista avustuksista, koska kaupallista sponsorirahaa tulisi niin, että jo sen kanssa oltaisiin pinteessä.
Ilmastointiongelmat ohi
Vuodet kuluivat, ja paljon tapahtui, mutta ei enää kisarinteissä. Ei ollut enää Esko Kiesiä, ei saksalaisia laatukiesejä tai Monacoon ankkuroitujen purjeveneiden ilmastointiongelmia. Huippu-urheilumenestys romahti ja sen mukana kumppanuussopimusten arvo.
Tälle kaudelle Ski Sport Finland on hinnoitellut paikan alppihiihdon maajoukkueessa kovimmillaan 20 000 omavastuueuron arvoiseksi. A-maajoukkue on kokonaista kolmen urheilijan kokoinen. Yhdistyksen oma pääoma on pakkasella noin 300 000 euroa, markkinointiyhtiö Ski Sport Management oy:n marginaalisesti plussalla.
Nyt maailmanmiehet ovat saapuneet junttilajien oven taakse lakki kourassa kuin Koskelan Jussilla pappilan tuvan porstuassa.
Seikkailu Alpeilla on ohi.