Suomesta on tullut alppihiihtäjiä maailman huipulle pujottelussa ja suurpujottelussa. Vauhtilajeissa eli syöksylaskussa ja supersuurpujottelussa eli super-G:ssä harvinainen kosketus maailman kärkeen tuli Schladmingin MM-kisoissa 2013, kun Andreas Romar oli syöksylaskussa viides ja superalppiyhdistetyssä neljäs. Koska Suomen maajoukkueessa ei ollut vauhtilajeille omaa valmennusryhmää, nyttemmin jo lopettanut Romar harjoitteli Saksan ja Ruotsin maajoukkueiden vauhtiryhmissä.
Nyt samanlaisessa tilanteessa on viime kaudella lupaavia tuloksia vauhtilajeissa saavuttanut Elian Lehto, 23. Rovaniemeläinen harjoittelee jo toista kautta maailman johtavan alppihiihtomaan eli Sveitsin vauhtilaskijoiden kanssa.
Tällä harjoituskaudella takana on noin 30 leirivuorokautta Sveitsissä, jossa Lehto asuu Davosin lähistöllä. Kilpailukaudella Lehto ja hänen valmentajansa Eero Blomqvist on integroitu Sveitsin maajoukkueeseen, josta saadaan kaikki palvelut suksihuoltoa myöten.
Pääasiassa Lehto harjoittelee heti maailmaneliitin alapuolelle edenneiden vauhtilaskijoiden kanssa, mutta myös kärkimiesten, kuten supertähti Marco Odermattin, Niels Hintermannin tai Stefan Rogantinin porukassa.
– Odermatt on rento ja kiva tyyppi ja mahtava mittatikku siitä, mitä pitää tehdä, jotta pääsee huipulle, Lehto kertoo Yle Urheilulle.
Raha puhuu
Mutta jotta tällainen paikka ylipäätään ulkomaalaiselle laskijalle aukeaa, ensin täytyy tapahtua isosti talousrintamalla. Alppihiihdon lajiyhdistyksen Ski Sport Finlandin toimitusjohtaja Janne Leskinen hahmottaa, millaisesta investoinnista on kyse. Hän itse eteni parhaimmillaan super-G-laskijana MM-neloseksi 1996 ja harjoitteli paljon USA:n maajoukkueen kanssa.
– Jos ihan kaikki kulut – urheilija, valmentaja, välineet, eläminen Sveitsissä ja niin edelleen – otetaan huomioon, niin ollaan uskoakseni välillä 150 000–200 000 euroa kaudessa. Kuulostaa todella paljolta, mutta olisi myös erittäin kallista alkaa Suomen maajoukkueen sisällä rakentaa vauhtilajiresurssia yhden urheilijan tarpeisiin. Todennäköisesti kalliimpaa, Leskinen kertoo.
Sekä Lehto että valmentaja Blomqvist ovat Sveitsin maajoukkueessa niin kutsutuilla ostopaikoilla, joista Ski Sport Finland maksaa osan ja urheilijan omat sponsorit osan.
– Rahoitus on urheilemista varten muuten koko lailla kasassa, mutta vielä pitää löytyä kumppaneita, jotta pystyn rahoittamaan oman elämiseni Sveitsissä ja kerryttämään myös eläkettäni, ilman henkilökohtaista manageria unelmiaan tavoitteleva Lehto sanoo.
Hänen rahoituspakettiaan käärivät kasaan oma isä ja kummisetä.
– Sveitsi myy tuollaista paikkaa ja laskuttaa siitä tietyn taulukkohinnan. Kun siihen tulee päälle muita urheilija- ja valmentajakustannuksia, kuten matkustamista, ollaan jo siinä vaiheessa 100 000 euron paikkeilla, Leskinen kertoo.
Ylimääräistä painetta
Lehto ei ole ainoa ulkomaalainen laskija käkikellomaassa. Mukana leireillä ja joukkueessa on myös perinteisesti pikkuruisen naapurimaan, Liechtensteinin ruhtinaskunnan, laskijoita.
– Ovathan summat merkittäviä ja ymmärrän, jos joku ei osaa lainkaan laittaa niitä perspektiiviin. En itsekään joskus 16-vuotiaana olisi osannut edes hahmottaa, millainen summa on 200 000 euroa.
Lehto myöntää joskus aiemmin ottaneensa ylimääräistä painettakin siitä, että operoi poikkeuksellisen kalliissa projektissa, josta olisi irrottava myös kovaa tulosta.
– Olen kasvanut sellaisesta ajattelusta yli. Tiedän arvostavani minua auttaneita ja rahoittaneita ihmisiä parhaiten siten, että laitan joka päivä likoon aivan kaiken, mikä minusta löytyy. En halua jäädä kiinni lepsuilusta.
Suomen A-maajoukkueessa Lehto maksaisi kaudesta noin 20 000 euron omavastuuosuuden; sitä hänen ei tietenkään nyt tarvitse maksaa. Myös Sveitsissä alppimaajoukkueessa kerätään omavastuut, mutta hyvin eri tavalla kuin Suomessa. Jokainen laskija saa itse hankkia sponsorin himoituimmalle mainospaikalle eli kypäräänsä. Tästä summasta kukin tilittää Hiihtoliitolle 15–20 prosentin osuuden.
Kaksi sopimusta
Yle Urheilun asiantuntija Kalle Palander tuntee alan konnankoukut:
– Siitä kypäräsopimuksesta tehdään tyypillisesti Sveitsissä kaksi sopimusta. Perusmainossopimuksesta tilitetään se liiton osuus. Sitten tehdään toinen sopimus, jossa sovitaan, mitä alppihiihtäjä saa firmalta muista hommista, kuten messupäivistä, yritysvierailuista ja sen sellaisista. Se voi olla selvästi rahakkaampikin paperi.
Palander pitää Lehdon kovaa taloudellista satsausta järkevänä. Suomalainen sijoittui nuorten MM-kisojen syöksylaskussa 7:nneksi Norjassa 2020. Viime kaudella hän oli vauhtilajeissa kahdesti 30 parhaan joukossa sekä MM-kisoissa että maailmancupissa.
– Todella potentiaalinen kaveri, jonka otteet herättivät viime kaudella paljon kansainvälistä huomiota. Sveitsiltä tämä on kädenojennus. Eihän se tarvitse Elian Lehtoa mihinkään. Mutta sen verran tunnen maan valmennuskulttuuria, että jos Lehto laittaa paikallisia treeneissä pataan, huuto on kovaa. Suomalaiselle ei saa hävitä, Palander nauraa.