Israel ja terroristijärjestö Hamas käyvät Gazan kaistalla täysimittaista sotaa. Mitä pidemmälle taisteluissa edetään, sitä suuremmaksi käy pohjoisesta hiipivän uhan toteutuminen: terroristiorganisaatio Hizbollahin liittyminen mukaan konfliktiin. Toteutuessaan tämä avaisi uuden rintaman Libanonin kanssa, missä yhteiskunnallinen tilanne on vuoden 2020 Beirutin räjähdyksen jälkeen edennyt entistä heikompaan suuntaan. Talous on romahtanut, työttömyys on korkeaa ja korruptio rehottaa.
Israelin pohjoisen naapurin Libanonin poliittinen järjestelmä on rikki. Chatham House, the Royal Institute of International Affairs:n mukaan libanonilaisten pitää selviytyä ilman minkäänlaista valtion tukea. Arjen todellisuus on rankkaa. Libanonilainen perheyrittäjä ja kauppakorkeakoulu Hankenin väitöskirjatutkija Fouad-Philip Saade on todennut romahduspisteessä olevan Libanonin siirtyneen käteistalouteen. Sähköä sekä juoksevaa vettä on saatavilla enää hyvin niukasti.
Terroristijärjestöksi luokitellun Hizbollahin aseettoman siiven tarjoama sosiaaliturva on paikannut poliittisen järjestelmän tyhjiötä. Lisäksi suosiotaan kasvattanut militanttiliike toimii virallisessa hallituksessa kulissien takana ja liittoutuu tarpeen mukaan eri sunni- ja shiiapuolueiden kanssa. Vuonna 1982 Iranin toimesta perustettu liike ei ole kuitenkaan perinteinen puolue. Se luotiin tuhoamaan Israel.
Nykyinen Hizbollah on valtio valtion sisällä. Se on paremmin aseistettu kuin Libanonin armeija ja sillä on vahvat tukiverkostot Iraniin. Spekulaatioita Iranin mukanaolosta Hamasin iskussa on esitetty, ja myöhemmin kiistetty. Yhteydet shiia-islamia edustavan Hizbollahin ja sunni-islamilaisen Hamasin välillä ovat kuitenkin ilmiselviä, sillä kummatkin ajavat Israelin tuhoa ja kummankin järjestön ylimmät johtajat asuvat Beirutissa.
Israelin miehityksen seurauksena palestiinalaisilla ei ole enää tulevaisuutta. Juuri tätä epätoivoa Hizbollahia rahoittava ja aseistava Iran hyödyntää. Tuossa tarinassa Hizbollah sekä Hamas voivat sodan avulla tuoda palestiinalaisille paremman aikakauden. Iranin tavoitteena on estää arabien ja israelilaisten suhteiden normalisointisopimuksia, sillä se ei halua saada vastaansa yhtenäistä alueellista eturintamaa. Tämän vuoksi iranilaishallinto saattaa pyrkiä eskaloimaan taistelua painostamalla Hizbollahia hyökkäämään pohjois-Israeliin.
Tässä piilee suuri riski ja toivo: tutuksi tulleet sotimisen säännöt eivät päde haavoittuneelle ja raivokkaalle Israelille. Hizbollahin on siten oltava hyökkäämättä tai toimittava varovaisesti, mikäli se haluaa välttää konfliktin, missä myös alueelle maailman suurimman sotalaivan lähettänyt Yhdysvallat on mukana.
Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on aiemmin todennut, että Hamasin toiminnan jatkuminen on ollut Israelin edun mukaista. Israelin oikeisto on nähnyt Hamasin hyödyllisenä pelotteena. Terroristijärjestönä Hamas ei voi olla rauhankumppani, mutta sen olemassaolon salliminen on toiminut hyödyllisenä kilpenä kansainvälisesti laittomaksi julistettuun siirtokuntapolitiikkaan liittyvää kritisointia vastaan. Nyt Netanjahu sanoo, että Hamas pitää tuhota kuten Isis. Rauhaan erikoistunut vanhempi tutkija Samy Cohen Science Po -yliopistosta on todennut rauhanprosessin olleen kuollut jo pitkään. Rauhan aihe on kadonnut.
Yhdysvallat tukee sotilaallisesti Israelin pyrkimyksiä tuhota Hamas. Tutkimusinstituutti Center for Strategic International Studies on jo todennut Yhdysvaltojen jäädyttäneen kaikki pyrkimykset edistää Israelin ja palestiinalaisten suhteiden normalisointia. Tämä tarkoittaa sodan brutaalia jatkumista.
Vaikka monet Hizbollahin kannattajat Libanonissa saattavatkin tuntea tyytyväisyyttä nähdessään Israelin kärsivän, liittyminen sotaan ei ole suosittua. Suomessa asuva libanonilainen Beirutin räjähdystä käsitellyt tutkija-aktivisti Lina Daouk-Öyry kertoi minulle, että tilanne herättää Beirutissa syviä pelonsekaisia muistoja vuoden 2006 sodasta.
Todennäköisyys yhteenotoille on kuitenkin suuri, sillä kynnys etenkin Hizbollahin alaisuudessa toimiville palestiinalaisten militanttiorganisaatioiden sotaanlähdölle on matala. Aseistus on jo valmiina.
Kävellessämme viime keväällä Beirutin keskustassa sijaitsevassa neljännen sukupolven palestiinalaisghetossa, Shatilassa, tutkijakollega kysyi paikalliselta oppaaltamme turvallisuudesta.
– Täällä on erittäin turvallista. Koko alue on niin täynnä aseita, ettei täällä varmasti tapahdu mitään vaarallista, opas sanoi.
Sopii toivoa, että nuo aseet pysyvät Shatilassa.
Jukka-Pekka Heikkilä
Kirjoittaja on helsinkiläinen eri tieteenalojen utelias yhdistäjä, joka on toiminut vuosia Beirutissa ja julkaissut siellä tehtyä koulutustyötä tiedelehdissä. Hän toimii Aalto-yliopistolla sekä vierailevana tutkijana Stanfordin ja Harvardin yliopistoissa.
Kolumnista voi keskustella 14.10. kello 23.00 saakka.
