Suomi-Venäjä-seuran Mikkelin ja Savonlinnan osasto toimivat pääasiassa jäsenmaksuilla, Mikkelin puheenjohtaja Ulla-Maija Suuniittu ja Savonlinnan puheenjohtaja Kirsti Kurki kertovat.
Valtakunnalliselta Suomi-Venäjä-seuralta saadaan apua esimerkiksi matkojen, kirjailijavierailuiden ja tapahtumaviikkojen järjestämiseen. Tuolloinkin summat liikkuvat muutamissa sadoissa euroissa.
Hallitus aikoo lopettaa Suomi-Venäjä-seuran rahoituksen kokonaan ensi vuonna. Tänä vuonna Suomi–Venäjä-seura sai opetus- ja kulttuuriministeriöltä 480 000 euroa avustusta perustoimintaansa. Avustus laski jo merkittävästi aiemmista vuosista. Vuonna 2022 seura sai noin 826 000 euroa.
Vaikka taloudellinen tuki valtakunnan seuralta ei ole Etelä-Savon osastoille välttämätöntä, kritisoivat osastojen puheenjohtajat päätöstä.
– Venäläinen kulttuuri on eri asia kuin tämänhetken kansainvälinen politiikka, Kurki painottaa.
Hän pitää erikoisena, että tuki lakkautetaan seuralta, joka tekee kulttuurityötä, auttaa suomalais-ugrilaisia kansoja ja kansalaisjärjestöjä Venäjällä ja ukrainalaisia pakolaisia Suomessa.
Kyllä yleensäkin naapuri-ihmisten pitää tulla toimeen keskenään.
Kirsti Kurki, Suomi-Venäjä-seuran Savonlinnan osaston puheenjohtaja
Suomi-Venäjä-seura on tehnyt Itä-Suomessa venäjää puhuvien maahanmuuttajien haastatteluja ja kerännyt heidän ajatuksiaan päättäjien kuultavaksi. Seura on Kurjen mukaan ollut tärkeänä välittäjänä ihmisten välisissä keskusteluissa. Seura on pyrkinyt puuttumaan esimerkiksi venäjää puhuvien ihmisten kohtaamaan rasismiin.
Syyskuussa Savonlinnan osasto järjesti inkeriläisen ruuan retken vuoden 1743 Ruotsin ja Venäjän rajamerkille. Tapahtumassa oli mukana suomalaisia sekä aiemmin maahan muuttaneita venäjänkielisiä, mutta enemmistö oli sotaa paenneita ukrainalaisia.
– Hyvien ihmissuhteiden säilyminen ihan täällä Suomenkin sisällä on erityisen tärkeää, Kurki toteaa.
Hän kuvaa Suomi-Venäjä-seuran toimintaa kansalaisten vapaaehtoiseksi työksi, jolla pyritään säilyttämään yhteiskuntarauhaa.
– Tämä on hankala tilanne yksittäiselle ihmiselle, jos tällainen ystävyystoiminta ei voi jatkua. Kyllä yleensäkin naapuri-ihmisten pitää tulla toimeen keskenään, Kurki harmittelee.
”Hätiköity ja kummallinen päätös”
Mikkelin osaston puheenjohtaja Ulla-Maija Suuniittu kertoo, että Mikkelissä seura on pitänyt matalaa profiilia jo parin vuoden ajan. Ensin koronan ja myöhemmin sodan seurauksena tapahtumien järjestäminen on ollut jäissä. Esimerkiksi vuonna 2019 osasto järjesti pietarilaisen katutaiteilijan maalaamaan teoksen Mikkeliin.
Sodan alettua osa jäsenistä oli valmis lakkauttamaan koko seuran, mutta Suuniittu yhdessä muiden kanssa on pitänyt yhdistyksen Mikkelin osaston pystyssä siltä varalta, että aktiivisempaa toimintaa halutaan myöhemmin taas viritellä.
– Kyllä ilman tukea jättäminen on mielestäni hätiköity ja kummallinen päätös.