Viime vuoden lopussa yli puolet Suomen asunnottomista eli pääkaupunkiseudulla. Helsingissä oli vuodenvaihteessa noin 900, Espoossa lähes 400 ja Vantaalla vajaat 300 asunnotonta.
Vaikka asunnottomuus on vähentynyt Suomessa tasaisesti, muun muassa nuorten asunnottomuus on silti lisääntynyt. Myös esimerkiksi yksinelävien asunnottomien määrä väheni suurista kaupungeista vain Helsingissä ja Espoossa.
Tänään tiistaina vietetään Asunnottomien yön päätapahtumaa Helsingin Kansalaistorilla. Yle kävi siellä paikan päällä. Vastaavaa tapahtumaa vietetään samaan aikaan neljälläkymmenellä paikkakunnalla ympäri Suomen.
– Se on aivan hirveää, stressaavaa ja traumatisoiva tilanne kenelle tahansa, jos jää kodittomaksi ja ilman asuntoa ja suojaa, kertoo kokemusasiantuntijana työskentelevä Tii Judén Vailla Vakinaista Asuntoa -yhdistyksestä.
Judén päätyi itse asunnottomaksi 18-vuotiaana, kun hän menetti asuntonsa maksamattomien vuokrien vuoksi.
– Minulla oli täysin olematon ymmärrys taloudenhallinnasta, sillä minut on aikanaan otettu huostaan, hän kertoo.
Asunnottomat naiset kohtaavat miehiä enemmän väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, Judén sanoo.
– Itselläni oli sellainen olo, että minulla ei ole ihmisarvoa ollenkaan. Oli sellainen näköalaton tila, kaikilla muilla on jotain, mitä minulla ei ole, hän kuvaa.
Asunnottomana Judén kantoi koko ajan huolta siitä, missä hän viettää aikaansa ja missä voi yöpyä pakkasella tai lumimyrskyisinä ja syyssateisina öinä.
– Kun vaatteet ovat märät ja mietin, missä voin ne kuivata. Se on järkyttävä tilanne.
Judén pääsi asunnottomuudestaan päästyään asumisyksikköön, jossa työntekijä tuki häntä. Elämä ei kuitenkaan jatkunut helpointa reittiä, sillä hän joutui rikoksen takia vankilaan. Hän avioitui vankilatuomion aikana ja jäi odottamaan lasta. Vaikeuksia on ollut senkin jälkeen, mutta tärkeintä Judénista on oppia pyytämään apua.
– Ei kukaan ihminen pärjää yksin. Pitää uskaltaa sanoa, että tämä on asia, jossa en kykene toimimaan yksin.
Moni nuori ei tiedosta asunnottomuuttaan
Kaikki asunnottomat eivät tunnista omaa tilannettaan. Esimerkiksi elinkustannusten nousemisen vuoksi osa nuorista ajautuu asunnottomaksi.
– Moni nuori ei miellä olevansa asunnoton, vaikka sitä faktisesti on. Moni ajattelee, että nuoruuteen kuuluu nukkua kavereiden sohvalla ja se ei haittaa. He tavallaan eivät ikään kuin identifioidu asunnottomiksi, sanoo toiminnanjohtaja Sanna Tiivola Vailla Vakinaista Asuntoa -yhdistyksestä.
Tiivolan mukaan tarvitaan erityisiä palveluita nuorten kohtaamiseen.
– Toivon, että tätä päivää ei tämän hallituskauden jälkeen enää vietetä. Toivon, että toimenpiteet tulevat puremaan niin hyvin, että voimme lopettaa tämän tapahtuman, hän toteaa.
Arhinmäki: Tarvitsemme kaikille avoimia tiloja
– Meillä on entistä vähemmän julkisia tiloja, joissa voi oleskella. Tarvitaan maksuttomia tiloja, joihin kaikilla on vapaa pääsy, sanoo Helsingin kaupungin apulaispormestari Paavo Arhinmäki.
Arhinmäen mukaan on entistä enemmän palveluita myös vaikkapa kauppakeskuksissa, joissa vartijat toimivat portinvartijoina ja katsovat, ketkä pääsevät sisälle. Silloin voi käydä niin, että asunnottomille ei ole mahdollisuutta päästä näihin tiloihin.
– Tarvitsemme tiloja, joissa asunnottomia on mahdollisuus peseytyä, saada lämmintä ruokaa ja tukea. Minusta on todella valitettavaa ja huolestuttava kehitys, että Helsingissä on vaikea löytää tiloja, jossa voidaan palvella näitä tosi heikossa asemassa olevia ihmisiä.
Arhinmäki viittaa siihen, etteivät monet helsinkiläiset hyväksy esimerkiksi päiväkeskuksia oman kotinsa lähelle.
Helsingin kaupunki on julistanut tavoitteekseen asunnottomuuden poistamisen vuoteen 2025 mennessä.
– Teemme kaikkemme, että siihen pääsisimme. Kovia tavoitteita pitää asettaa, että niihin päästäisiin, Arhinmäki sanoo.
Arhinmäen mielestä tarvitaan lisää asuntoja ja myös tukiasuntoja, sillä kaikki asunnottomat eivät pysty suoraan itsenäiseen asumiseen.
