Arjalaisuutta ihannoiva Tomanian valtakunnan yksinvaltias Adenoid Hynkel haaveilee maailmanvalloituksesta. Muistinsa menettänyt juutalainen parturi sattuu olemaan yksinvaltiaan kaksoisolento ja kuljeskelee kaupungin kaduilla.
Näistä aineksista saa alkunsa Charlie Chaplinin Diktaattori. Elokuva kiellettiin sen julkaisuvuonna 1940 useissa maissa. Syynä olivat selkeät viittaukset Hitleriin ja Saksaan.
Monissa maissa kesti vuosikymmeniä ennen kuin elokuvaa sai esittää. Nykyään teosta pidetään yhtenä historiallisesti ja kulttuurisesti merkittävämpänä elokuvana.
Nyt Diktaattori on saanut teatterisovituksen ensimmäistä kertaa Suomessa. Ensimmäistä kertaa teatterissa se nähtiin vuonna 2018 Tanskassa.
”Chaplin oli ylirohkea”
Ohjaaja Snoopi Siren ehdotti näytelmää Mikkelin teatterille pari vuotta sitten. Teatterinjohtaja Aleksander Anria innostui heti. Hän oli ihaillut Chaplinin teosta jo lapsuutensa Neuvostoliitossa, missä elokuva oli yhä kielletty.
Esitysoikeuksia odotellessa hullulle diktaattorille nauravasta näytelmästä tuli ajankohtaisempi kuin kukaan olisi toivonut.
– Olisin toivonut, että olisimme voineet katsoa näytelmää vain Chaplinin mestariteoksena ilman ajankohtaisuutta, Anria toteaa.
Diktaattori on tragikomedia. Chaplin teki elokuvansa aikana, jolloin juutalaisia jo vainottiin, mutta keskitysleirien todellisesta kauheudesta ei vielä tiedetty.
– Chaplin oli ylirohkea tehdessään elokuvan. Se oli hänen kommenttinsa silloiselle maailmantilanteelle. Me yhdymme hänen näkemykseensä, Anria sanoo.
Myöhemmin toisen maailmansodan edetessä Chaplin katui kirjoittaneensa aiheesta komedian.
Mille voi nauraa?
Näytelmän huumori on kylmäävän mustaa. Monessa kohtaa katsoja joutuu puntaroimaan, mille on sopivaa nauraa. Yksinvaltiaan ja parturin esittäjä Juha Pulli kertoo aistivansa erikoisen tunnelman myös lavalla.
– Näytelmässä on muutama selkeä koominen isku, joihin yleisön reaktio jää aina pieneksi. Katsojat selvästi miettivät asian ensin läpi, jolloin reaktio jää syntymättä, Pulli sanoo.
Vaikka teema on raskas, teatterinjohtaja muistuttaa, että kyseessä on komedia.
– Tämä ei ole kauhunäytelmä. Chaplin kutsuu meidät nauramaan kanssaan vaikeille asioille. Läpi näytelmän esiin nostetaan ajatus siitä, että me kaikki haluamme rakkautta ja rauhaa, Anria sanoo.
Pääosan esittäjä piti hyväksyttää Chaplinin perikunnalla
Chaplinin perikunta on pitänyt huolen siitä, ettei tarinaa voi päivittää kommentoimaan suoraan tämän hetken maailmantilannetta. Näytelmän valtakunnan täytyy olla kuvitteellinen Tomania, diktaattorin nimeltään Hynkel ja päähenkilöiden täytyy näyttää siltä kuin he alkuperäisessä teoksessa näyttivät.
Kahden pääosan esittäjäksikään ei kelpaa kuka vain. Juha Pullin ansioluettelo piti hyväksyttää perikunnalla.
Pulli ei kuitenkaan imitoi Chaplinia, vaan on luonut molemmat roolihahmot itse.
– Kun hahmot olivat valmiita, palasin elokuvan ääreen ja poimin niihin Chaplinin tärkeimpiä elkeitä, Pulli kertoo.
Näytelmä ei ole uskollinen elokuvaversiolle, sillä elokuvassa on esimerkiksi paljon nopeutettuja kohtauksia ja leikkauksia, joita teatterin lavalla ei voi tehdä.
– Näytelmäversio nojaa paljon elokuvaa enemmän tekstiin, Pulli kertoo.
Kantaesityksen tekeminen on kallista hintavien esitysoikeuksien takia. Mikkelin teatterilla onkin selkeä tavoite: saada salit täyteen.
– Haluamme luoda katsojille Chaplinin maailman ja levittää hänen arvojaan, teatterinjohtaja Anria summaa.
Voit keskustella aiheesta 25.10. klo 23:een saakka.