Tämä ja ensi vuosi ovat harvinaisen hyvää aikaa olla eläkeläinen.
Eläkkeet nimittäin nousevat nyt kohisten, mikä johtuu siitä että eläkeläisten lähinnä kirosanana pitämä taitettu indeksi pelaa vaihteeksi heidän pussiinsa.
Samalla istuva hallitus on ilmoittanut, että vaikka se sopeuttaa taloutta, eläkkeistä ei leikata.
Kansanedustaja Atte Harjanne (vihr.) ehdotti viime viikolla, että työeläkkeisiin ensi vuonna tulevaa 5,7 prosentin korotusta voisi sukupolvien välisen tasa-arvon nimissä jarruttaa yhden prosenttiyksikön verran.
Sen ytimessä on yksinkertainen kysymys tasavertaisuudesta: onko oikein suojella eläkeläisiä leikkauksilta, vaikka opiskelijoiden ja pienituloisten lapsiperheiden tulotaso putoaa?
Harjanteen ehdotuksen voi tarkemmin lukea täältä, mutta siitä on virinnyt vilkas keskustelu.
Muut puolueet tyrmäsivät ajatuksen, mutta esimerkiksi Helsingin Sanomien mukaan Harjanne ”tarttui tabuun” ja sanoi ”ääneen sen, mitä jonkun oli sanottava”.
Tämän ja ensi vuoden eläkeruisku on harvinainen tapaus
Tilanteen harvinaisuus korostuu, kun katsoo eläketilastoja 1980-luvulta tähän päivään.
– Tämän ja ensi vuoden muutoksia voi sanoa poikkeukselliseksi. Tämän vuoden kaltainen yli kuuden prosentin korotus on viimeksi nähty vuonna 1991, sanoo Eläketurvakeskuksen (ETK) ekonomisti Timopekka Hakola.
Kun verrataan vuoden 1980 jälkeistä palkkojen kehitystä eläkkeiden kehitykseen, käyrät näyttävät tältä:
Yllä näkyy, että erityisesti talouden kuumina aikoina palkat ovat kasvaneet selvästi eläkkeitä nopeammin.
Niin vuosien 1987–1990 kasinotalouskaudella kuin vuosien 1995–2005 ensimmäisen digikasvun ja ”Nokian ihmeen” aikana palkkakehitys harppoi jopa 2–3 prosenttiyksikköä edellä eläkkeitä.
Myös vuosien 2014–2021 kituliaan kasvun mutta matalan inflaation aikana palkat kirivät eläkkeiden edelle, keskimäärin yli 0,7 prosenttiyksikköä vuodessa.
Vasta inflaatio on purrut eläkkeet nyt kasvuun.
– 1990-luvun alun jälkeen on korostunut matalan inflaation aika, ja se on pitänyt eläkkeiden indeksikorotukset pieninä, ETK:n Timopekka Hakola sanoo.
Vielä 1970–80-luvuilla indeksikorotukset saattoivat olla jopa 10–20 prosenttia vuodessa, kun sekä hinnat että palkat kipusivat voimalla.
Itsekin eläkkeellä oleva professori: ”Se, ettei eläkkeisiin kosketa, on poliittinen valinta”
Miksi eläkeläisiä halutaan nyt suojella?
Taloushistorian emeritusprofessori Sakari Heikkinen, 71, vastaa kotoaan ruoanlaiton ääreltä.
Helsingin yliopistosta eläkkeelle jäänyt mutta yhä aktiivinen tutkija on huomannut omakohtaisestikin, että eläkeläiset ovat tämän hallituksen suojeluksessa – armeijan ohella.
– Eikö jo hallitusohjelmaa tehtäessä nimenomaan päätetty ja sanottu, ettei eläkkeisiin puututa, Heikkinen sanoo.
Vaikutus eläkeläisten tilipussiin on ollut myönteinen, mutta jää poikkeukseksi jos inflaatio alkaa taittua. Heikkinenkin karsastaa nopeita muutoksia itse eläkejärjestelmään, ettei linja mene poukkoiluksi.
Vertailun muihin väestöryhmiin kohdistuvista leikkauksista hän ymmärtää. Eläkeläisten jättäminen leikkausten ulkopuolelle on tietoinen valinta.
– Se, ettei eläkkeisiin kosketa, on poliittinen valinta. Jonkin verran vaikuttanee se, että kyseessä on aktiivinen äänestäjäkunta, Heikkinen pohtii.
– Taakanjako ei näytä olevan ihan tasaista. Mutta samoin iso poliittinen valinta on myös vaikkapa se, ettei tässä tilanteessa puututa veroihin vaan julkista taloutta sopeutetaan vain menoja leikkaamalla.