Artikkeli on yli 2 vuotta vanha

Teräksen tuonti itärajan takaa Suomeen pysähtyi Ukrainan sotaan – toimitusjohtaja Elena Multanen: ”En enää palaa alan pariin”

Lappeenrantalainen Multanen perusti teräsalan yrityksensä lähes 30 vuotta sitten. Hän oli viime vuoden verotietojen mukaan kuudenneksi suurituloisin eteläkarjalainen.

Nainen seisoo meren rannalla, nojaa aitaa ja katsoo kameraan aurinkolasit päässään.
Kuvassa on lappeenrantalainen Elena Multanen lomailemassa Espanjassa. Kuva: Elena Multanen

Teräksenvientiyritys EL-Expressin toimitusjohtaja Elena Multanen on ainoa nainen kymmenen suurituloisimman eteläkarjalaisen joukossa.

Multasen kokonaistulot olivat noin 1,4 miljoonaa euroa. Näistä pääomatuloja oli noin 970 000 euroa ja loput ansiotuloja. Multanen on aiempinakin vuosina ollut suurituloisimpien listan 30 kärjessä.

Lappeenrantalainen Multanen perusti yrityksensä vuonna 1994. Yhtiö toi terästä Venäjältä ja Ukrainasta Suomeen. Suurin osa teräksestä kuljetettiin maanteitse suoraan asiakkaille.

– Hyökkäyssodan alettua kysyntä romahti, muun muassa EU-pakotteiden takia. Emme enää pystyneet toimittamaan asiakkaittemme tilaamia teräseriä. Toimitimme sen, mitä pystyimme. Vainikkalassa oleva varasto tyhjeni muutamassa kuukaudessa.

Viime syksynä Multanen teki lopullisen päätöksen yrityksensä suhteen.

– Vaikka sota loppuisi, en enää palaa teräksentuonnin pariin.

Vapautta elämään

Elena Multanen ei ollut varsinaisesti ajatellut terästoiminnasta luopumista ennen Ukrainan sotaa, vaikka alan kilpailu onkin viime vuosina hänen mukaansa kiristynyt.

– Toiminta vaikeutui vuodesta toiseen, kilpailijoita on paljon varsinkin Baltian maissa. Tämä ala on sellainen, että pitää olla hyvät ja luotettavat suhteet tavarantoimittajiin, muuten ei ole asiakkaita.

Multanen jatkaa nyt sijoitustoimintaa pienimuotoisesti yrityksensä kautta. Hänellä on myös sijoitustoimintaa New Yorkin pörssissä.

– Se on tuonut ihan hyvin tuloja. Jatketaan nyt näillä mitä on.

Multasen mukaan hän ei liiemmin ajattele varallisuuttaan.

– Tietysti on mukavaa, kun ei tarvitse joka päivä miettiä, mihin on varaa. Olen tehnyt kaiken itse, rahoja ei oole annettu minulle eikä minulla ole tarve esitellä niitä.

Raha tuo Multasen mukaan kuitenkin tietynlaista vapautta elämään.

– Minulla ei ole pariinkymmeneen vuoteen ollut lomia, olen tehnyt töitä kahdeksasta viiteen joka päivä. Nyt voin lukea kirjaa niin pitkään kuin haluan tai lähteä reissuun silloin kun tahdon.