Oulun yliopiston tutkimus osoittaa, että nanopartikkeleita äidin suolistobakteereista pääseekin jo raskausaikana lapsiveteen, ja näin myös sikiöön.
Löydetyllä mekanismilla on todennäköisesti merkittävä rooli sikiön immuunipuolustuksen kehittymisessä raskauden aikana. Tämän toteamiseen tarvitaan kuitenkin vielä jatkotutkimusta.
Kyseessä on aiemmin tuntematon mekanismi äidin suoliston mikrobiomin eli bakteerikannan sekä sikiön välisessä viestinnässä.
– Tutkimus kuvailee kokonaan uuden tavan sille, miten äidin suolistobakteeristo tarjoaa sikiölle turvallisen tavan altistua bakteereille raskausaikana, summaa väitöskirjatutkija Anna Kaisanlahti Oulun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.
Tiedeyhteisöä on jo pitkään askarruttanut, altistuuko terve sikiö raskausaikana bakteereille ja onko sikiöympäristössä omaa mikrobistoa. Oulun yliopistossa saavutettiin läpimurto tässä kysymyksessä.
– Tutkimus avaa näkymän siihen, nanopartikkelit olisivat yksi niistä prosesseista, jotka tulevaisuudessa ohjaavat lapsen mikrobiomin kehitystä.
Oulussa tutkimukseen osallistui 25 keisarinleikkauksella yliopistollisessa sairaalassa synnyttänyttä äitiä. Ensin havaittiin, että lapsivedestä ja äidin ulosteesta löydetyt nanopartikkelit olivat samankaltaisia. Kokeellisessa eläinmallissa todettiin, että nämä partikkelit siirtyvät myös sikiöön.
Lapsivedestä löydetyt äidin suoliston nanopartikkelit ovat solujen erittämiä mikroskooppisen pieniä kalvorakkuloita. Niiden sisältämillä biomolekyyleillä, kuten proteiineilla, DNA:lla ja solujen aineenvaihduntatuotteilla on tärkeä rooli bakteerien viestinnässä.
Nämä nanopartikkelit eivät aiheuta infektioita, kuten kokonaiset bakteerit. Ne valmistavat kuitenkin sikiötä turvallisesti syntymähetkeen, jolloin vauvan suolisto saa nopeasti oman mikrobiston.
Äidin suolistobakteeristolla on aiempien tutkimusten mukaan merkittävää vaikutusta vastasyntyneen suolistobakteeriston kehittymiseen.
Jatkotutkimuksissa selvitetään, miten äidin suolistobakteeriston ja sikiön välinen viestintä lapsen terveyteen myöhemmin elämässä.
Tutkimus ei ota kantaa eri synnytystapojen mahdollisiin vaikutuksiin.
Kyseessä oli ensimmäinen tutkimus pitkässä tutkimussarjassa, Anna Kaisanlahti kertoo.