Satakunnassa sijaitsevassa Nakkilassa asuu muutama tuhat ihmistä. Harva heistä tietää, että Nakkilalla on myös latinankielinen nimi Lampetrium Olaviorum.
Samoin on laita varsinaissuomalaisen Oripään kanssa. Equilonia Finnorum. Kuka muka on joskus kuullut?
Jyväskylän yliopiston romaanisen filologian professori Outi Merisalo puoliksi nauraa kuullessaan Nakkilan ja Oripään latinankieliset nimet.
– Ei näillä ole mitään historiallista arvoa. Kaiken maailman hupiveikkojen keksintöjä.
Merisalon mukaan latinan käyttö oli Suomessa suhteellisen normaalia 1700-luvulle saakka. Jos paikkakunta on sen jälkeen perustettu, sillä ei ole Merisalon mielestä oikeaa latinankielistä nimeä.
Hän ei kuitenkaan pidä pahana, jos joku on halunnut kääntää paikkakunnan nimen latinaksi.
– Eihän tässä mitään pahaa ole. Lähinnä se on huvittavaa ajanvietettä. Jos yksikin ihminen kiinnostuu tämän kautta latinasta, niin why not.
Samoilla linjoilla on keskiajan latinaan erikoistunut väitöskirjatutkija Hanna-Mari Kupari Turun yliopistosta.
– Mitä enemmän latinaa käytetään, sitä paremmin kieli pysyy elossa.
Latinan puhujat kuolivat pois
Latina hävisi puhekielenä pikkuhiljaa ensimmäisten vuosisatojen aikana ajanlaskun jälkeen. Tieteen, taiteen ja katolisen kirkon piirissä latina eli kuitenkin vahvana aina 1600-luvulle saakka.
Tämän vuoksi Suomessakin moni paikkakunta sai latinankielisen nimen.
– Kun Suomesta keskiajalla ihmiset kävivät hakemassa Vatikaanista synninpäästöjä ja erilaisia lupia, siellä kirjurit antoivat suomalaisille paikkakunnille latinankielisen nimen, Hanna-Mari Kupari kertoo.
Lisäksi kirkon johdon kanssa käytiin kirjeenvaihtoa ja laadittiin asiakirjoja.
Niinpä kaikilla Suomen keskiaikaisilla kaupungeilla Turulla, Viipurilla, Porvoolla, Naantalilla, Raumalla ja Ulvilalla on myös vakiintuneet latinankieliset nimet: Aboa, Viburgum, Borgoa, Vallis Gratiae, Raumoa, Olavia.
Turun opiskelijat antoivat nimiä
Keskiajan jälkeenkin monet suomalaiset paikkakunnat saivat latinankielisen nimen. Näistä vastasivat pitkälti Turun Akatemian opiskelijat.
Akatemiassa tehtiin 1600–1700 -luvuilla yli 4 000 väitöskirjaa, joiden kielenä oli latina. Väittelijät käänsivät itse teksteihinsä suomalaisten paikkakuntien nimiä latinaksi. Esimerkiksi ilmeisesti Oulu sai tätä kautta latinankielisen nimensä Uloa.
Anders Buren kirjassa Pohjoismaiden kuvaus (Orbis Arctoi Imprimisque, 1626) ja Johann Grässen kirjassa Orbis Latinus (1861) on Suomen paikkakuntia latinankielisillä nimillä. Grässen kirja löytyy digitalisoituna.
Miksi senkin jälkeen, kun latinan käyttö loppui Suomessa, osa kaupungeista ja yliopistoista on halunnut latinankielisen nimen?
Väistöskirjatutkija Hanna-Mari Kupari uskoo, että ainakin osasyy on arvovalta ja perinne.
– Minusta se tavallaan sitoo meidät osaksi länsimaista kulttuuripiiriä. Esimerkiksi isoilla eurooppalaisilla yliopistoilla on latinankieliset nimet, niin miksi ei meidänkin yliopistoilla.
Myöhempien aikojen nimiä
Osa Suomen paikkakunnista on saanut latinankielisen nimen huomattavan myöhään, jopa 1900-luvulla. Latinankielisiä paikkakunnan nimiä löytyy nettisivustolta.
Joidenkin kaupunkien latinalaiset nimet ovat suhteellisen vakiintuneita.
Hamina, Hämeenlinna, Kajaani, Helsinki - Portus Frederici, Tavastburgum, Caianeburgum, Helsingia.
Osa paikkakuntien nimistä on taas saatettu kääntää huumorilla, kuten Alahärmä ja Ylihärmä: Hermopolis Bothiensis Inferior ja Hermopolis Bothiensis Superior.
Yleisradiolle yli 30 vuotta latinankielistä uutislähetystä Nuntii latini tehnyt emeritusprofessori Tuomo Pekkanen kertoo, että Jyväskylän latinankielinen nimi on suhteellisen uusi.
– Meillä oli vuonna 1997 Jyväskylässä latinankielinen konferenssi, jossa oli väkeä ympäri maailmaa. Eihän kukaan osannut lausua Jyväskylää, joten keksittiin Granivicus, se on suora Jyväskylän käännös.
Latinankieliset uutislähetykset ovat edelleen kuunneltavina podcasteina Yle Areenassa.
Otsikkoa muutettu 28.12. klo 13.25: kaupungit vaihdettu paikkakunniksi.