Kambodžassa Phnom Penhin laidalla sijaitsee museoalue. Sen keskellä kasvaa paksukuorinen Chankiri-puu. Kun punaiset khmerit oli kukistettu, paikalle eksyi maanviljelijä, joka ihmetteli puun rungon verijälkiä: luun sirpaleita ja aivokudoksen kappaleita. Selvisi, että sotilaat olivat murskanneet lasten kalloja puuta vasten. Suuren vision nimissä edes vastustajien lapsia ei jätetty eloon.
Maolaisen kommunismin perinteessä parempaa maailmaa luotiin romuttamalla luokkayhteiskunta.
Punaisten khmerien hirmuvaltaa kesti vuodesta 1975 vuoteen 1979, mutta alun perin he eivät olleet lapsia murhaavia hirviöitä. He halusivat luoda ”uuden ihmisen”. Sen piti onnistua poistamalla yhteiskuntaluokat ja synnyttämällä omavarainen yhteiskunta, joka perustuisi maatalouteen.
Punaiset khmerit kuuluivat maolaisen kommunismin perinteeseen, jossa parempaa maailmaa luotiin romuttamalla luokkayhteiskunta. Kommunistit ajattelivat, että tavallisten ihmisten onnen tiellä oli kapitalismi ja omistava luokka. Se pyrki vain riistoon ja oman hyvinvointinsa pönkittämiseen enemmistön kustannuksella.
Marxilainen analyysi perustui osin tosiasioihin: riistokapitalismi ja kolonialismi synnyttivät hirvittäviä kärsimyksiä. Juuri siksi monet tuon ajan koulutetut ihmiset kiinnostuivat kommunismista.
Nyt kapitalismia syytetään luonnon tuhoamisesta. Ratkaisuksi esitetään kapitalismin romuttamista. Tavoitetta ajaa niin kutsuttu degrowth-liike, hieman eri painotuksella toiselta nimeltään kasvun jälkeinen eli post-growth -liike. Se pitää rikkaiden maiden talouskasvua uhkana maapallon tulevaisuudelle.
Vihreän kasvun kriitikot väittävät, että kasvun ja päästöjen irtikytkentä ei ole mahdollinen
Yksi liikkeen kärkinimistä on antropologi, ympäristötieteen ja teknologian professori Jason Hickel. Syyskuussa kollegansa kanssa julkaisemassaan artikkelissa Hickel pyrki laskelmilla osoittamaan, että niin kutsuttu vihreä kasvu on naurettavan riittämätön keino päästöjen vähentämiseen.
Artikkeli väitti, että talouden kasvun ja päästöjen irtikytkentä ei ole mahdollinen; korkean tulotason maiden pitäisi lopettaa talouskasvun tavoittelu ja aloittaa kasvun jälkeinen talouspolitiikkaa. Sen periaatteita ovat riittävyys, tasa-arvo ja hyvinvointi.
Kuulostaa kauniilta, mutta toimenpiteet ovat radikaaleja.
Tutkijat luopuisivat lentämisestä, yksityisautoista, pikamuodista, aseista, risteilyistä ja huviloista. Tulo- ja varallisuuseroja kavennettaisiin, kulutusta hillittäisiin säätämällä enimmäistulo. Pitäisi päästä eroon teollisesta liha- ja meijerituotannosta ja siirtyä maataloudessa ekologisempaan tapaan toimia.
Talouden supistajat kannattavat siis väkivahvaa valtiota, joka kutistaisi markkinoiden valtaa: voitontavoittelusta siirryttäisiin valtiojohtoiseen ”yleishyödylliseen” toimintaan. Samanaikaisesti kansalaisille kuitenkin turvattaisiin työ- ja tulotakuu sekä kohtuuhintainen asuminen ja korkeatasoiset julkiset palvelut.
Sitä talouden supistajat eivät kuitenkaan kerro, miten tämä kaikki olisi mahdollista samanaikaisesti alas ajetun kasvun kanssa.
Riistokapitalismin rikoksista huolimatta talouskasvu on myös parantanut hyvinvointia ja tasa-arvoa. Ja kääntäen – talouksien supistuminen on luonut köyhyyttä, kurjuutta ja väkivaltaa.
Vertaus on raju, mutta tavallaan kasvun jälkeisen liikkeen tavoitteet muistuttavat punaisten khmerien ohjelmaa.
Me talouskasvuun uskovat toivomme, että markkinavoimien avulla tuotantoa ja kulutusta voidaan muuttaa ympäristölle hyvään suuntaan – joskin se vaatii uusia teknologioita ja tuotteita.
Vertaus on raju ja ehkä kohtuuton, mutta tavallaan kasvun jälkeisen liikkeen tavoitteet muistuttavat punaisten khmerien ohjelmaa. Punaisten khmerienkin ihanteena olivat pienviljelijät, väkivahvan valtion synnyttämä omavarainen ja ”vähäpäästöinen” uusi ihminen.
Ilmastonmuutos on koko olemassa olomme uhka. On taatusti äärimmäisen tärkeää seurata, miten erityisesti rikkaat ja suuripäästöiset maat pitivät kiinni ilmastositoumuksistaan.
Mutta vihreän kasvun vähättely vaikeuttaa niitä toimia, jotka demokraattisissa maissa olisivat oikeasti mahdollisia. Mitätöinti pelaa nimittäin niidenkin pussiin, jotka leimaavat realistisetkin ilmastotoimet utopiaksi tai ovat kallellaan ääriliikkeisiin.
Pohjoismaat onnistuivat demokratian avulla kesyttämään riistokapitalismin ja luomaan markkinavoimien avulla maailman parhaat yhteiskunnat. Jos jossain on mahdollista ilman väkivaltaista vallankumousta luoda ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä yhteiskunta, se tapahtuu täällä.
Heikki Hiilamo
Kirjoittaja toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorina ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina.