KUORTANE. Pitkä ja hoikka mies kävelee mietteliäänä pitkin ensilumen peittämää Kuortaneen urheilukenttää. Lumen alle jää piiloon keihäänheiton vauhdinottorata. Sen päästä Magnus Kirt 22. kesäkuuta 2019 aloitti suorituksensa, jonka päätteeksi keihäs porautui nurmikenttään vasta 90,61 metrin päässä heittoviivasta. Oma ennätys, Viron ennätys ja kauden 2019 kärkitulos maailmassa.
Palkkiota Kirt muistelee saaneensa järjestäjiltä bonuksineen noin 5 000 euroa. Suomenlahden pohjoispuolella usein hyvin onnistunut mies kehaisee suomalaisjärjestäjiä reiluiksi ja suoraviivaisiksi neuvottelijoiksi, kun kyse oli palkkioista.
Kun Dohan poikkeuksellisen myöhään syksyllä järjestettyjen MM-kisojen keihäsfinaaliin oli aikaa 3,5 kuukautta, Magnus Kirt oli maailman ykkösheittäjä. Etelävirolaisesta Törvan pikkukaupungista ponnistanut heittäjä ei tuolloin tiennyt elävänsä viimeisiä huumanhetkiään huippu-urheilijana.
– Olin kaksi päivää aiemmin heittänyt Ostravassa ensimmäisen kerran yli 90 metriä (90,34). Kaikki luulivat, etten palautuisi siitä niin nopeasti fyysisesti ja mentaalisesti. Tunsin kuitenkin Kuortaneella olevani aivan huikeassa vireessä, uransa aikana Suomessa peräti kahdeksalla paikkakunnalla kilpaillut Kirt muistelee.
Haikeutta ja ikävää
Kirtin, 33, katseessa ja äänessä on Kuortaneen autiolla urheilukentällä haikeutta ja ikävää, mutta myös ylpeyttä.
– Halusin heittää 80 metriä ja saavutin sen 2015. Sitten halusin heittää 90 metriä ja saavuttaa arvokisamitalin. Heitin yli 90 metriä ja saavutin kaksi mitalia. Urheilu-ura oli suuri etuoikeus, vaikka en saanut olla huipulla pitkää aikaa.
Normaalissa tilanteessa Kirt valmistautuisi nyt hyvässä huippu-urheilijan iässä ensi kesän kaksiin arvokisoihin, mutta Rooman EM- ja Pariisin olympiakisoissa hän on mukana korkeintaan lahjakkaan nuoren naisheittäjän Gedly Tugin valmentajana. Viime kesänä Kirt oli Espoossa alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa auttamassa virolaisheittäjää hopeamitalille.
Dohan MM-finaalin 5. kierroksella 6. lokakuuta 2019 kaikki nimittäin mureni kerralla. Kirt jahtasi toisen kierroksen tuloksellaan 86,21 kärkimiestä eli Grenadan Anderson Petersiä 68 sentin päästä. Heitto päättyi rajuun sukellukseen, jonka päätteeksi Kirtin koko paino laskeutui heittokäden eli vasemman olkanivelen päälle. Olkanivel lähti kokonaan irti kuopastaan.
Pitkämäki kauhuissaan
Minuuttikaupalla apua odottanut virolainen ei sitä vielä tiennyt, mutta hän oli juuri esiintynyt isoilla estradeilla viimeisen kerran urheilijana. Kaukana Suomessa uransa jo paketoinut Tero Pitkämäki seurasi tutun urheilijan kiemurtelua Mondo-alustalla kauhuissaan.
– Hetihän siitä näki, että olkapää oli mennyt sijoiltaan. Ja kun se tapahtuu keihäänheiton kaltaisessa lajissa arvokisafinaalin tasoisessa olkapään rasitustestissä, niin jännevammat ovat erittäin merkittäviä, Pitkämäki muistelee.
Kirtiä ja Pitkämäkeä yhdistää kiinnostava seikka: virolainen otti ison harppauksen kansalliselta kansainväliselle tasolle 2014–15, kun hän paransi ennätystään 79,70:stä 86,65:een eli 6,95 metriä.
Kun Pitkämäki kesäkuussa 2005 heitti, myös Kuortaneella, ennätyksekseen jääneen 91,53, se tarkoitti, että oma ennätys oli edelliskesästä kohentunut 6,89 metriä.
Yleisurheilun MM-kisahistoriassa on harvoin nähty niin epäuskoista hopeamitalistia kuin Magnus Kirt 6. lokakuuta 2019.
– Kipuihin riitti vielä siinä vaiheessa pelkkä ibuprofeeni. Tuntui oudolta saada mitali, kun oman uran jatko oli täysin sumuisen näkymän takana, Kirt kertoi Yle Urheilulle Kuortaneella pidetyn kansainvälisen Keihässeminaarin yhteydessä 16. marraskuuta.
Numerot vastassa
Yksi seminaarin luennoitsija oli lääkäri, tohtorikoulutettava Krista Tapaninaho. Hän kertoi tilastoihin pohjautuen, miten olemattoman pieni osa ammattilaisbaseballin syöttäjistä pystyy palaamaan huipputasolle olkapääleikkauksen jälkeen. Keihäänheitossa mahdollisuudet ovat vielä pienemmät.
Myös Kirt ymmärsi kertoimet tullessaan Suomeen tunnetun ja meritoituneen urheilukirurgin Urho Väätäisen operoitavaksi.
– Tiesin, että numerot olivat vahvasti minua vastaan, todennäköisesti viimeisen kerran kesällä 2022 kilpaillut Kirt muistelee.
Keihäs lensi silloin Viron mestaruuskisoissa 73,67; olkapään huippukeihäänheitossa välttämättömät liikkuvuudet eivät enää koskaan loukkaantumisen ja hoitojen jälkeen palanneet ennalleen.
Vaatimaton tulos oli kuitenkin miehelle henkisesti tärkeä virstanpylväs prosessissa, jossa omista urheilutavoitteista oli vähitellen päästettävä irti. Kirt myöntää muuttaneensa jo identiteettinsä paluuta tavoittelevasta huippu-urheilijasta valmentajaksi.
Kuriositeetiksi omasta ennätyksestä jäi, että se on vasenkätisten maailmanennätys nykyisellä keihäsmallilla.
Muita tunnettuja vasenkätisiä heittäjiä Suomen suosikkilajin historiassa ovat olleet muun muassa ensimmäinen maailmanmestari, DDR:n Detlef Michel, Daegun (2011) saksalainen maailmanmestari Matthias de Zordo sekä suomalaiset Pentti Sinersaari ja olympiavoittaja (1984) Arto Härkönen.
Magnus Kirt on usein, ja ajoittain katkeranakin, käynyt läpi kohtaloaan MM-Dohassa. Hän saapui Qatariin epävarmana siitä, miten alaselkä ja kyynärpää sallisivat heittämisen, mutta poistuikin kisakaupungista ura käytännössä ohi aivan muun syyn takia.
– Pääsyy siihen, mitä tapahtui, oli nähdäkseni kauden pituus ja kuormitus.
Voittaja eli Anderson Peters kilpaili kesäkuukausina ennen MM-kisoja kolmesti, Kirt 12 kertaa.
Tulta ja tappuraa
Ei Kirt kohtaloineen yksin ole. Hänen parhaiden kausiensa päävastustajista ovat eri syistä jopa pysyvästi poissa mitalipelistä Johannes Vetter, Thomas Röhler ja Andreas Hofmann. Anderson Petersinkin terveys on alkanut reistailla, ja Keshorn Walcottin viime kausi päättyi leikkauspöydälle. Laji on, mikä on.
Kirtin suusta tulee punnittua puhetta. Mies on älykäs, kohtelias ja sympaattinen.
– Se on hauska kontrasti siihen, millainen Magnus oli kilpailutilanteessa. Mies oli täyttä tulta ja tappuraa eikä todellakaan heittopaikan sosiaalinen kaveri. Jos ei sopivaa aggressiota alkanut löytyä, niin viimeistään nuuhkaisu ammoniakkipullosta auttoi, nauraa Urheiluliiton lajivalmentaja Petteri Piironen.
Latvialaisen tyttöystävänsä kanssa asuva Kirt viimeistelee valmennustöiden ohessa taloustieteiden opintojaan Tallinnan yliopistossa. Kirt harrasti nuorena erittäin monipuolisesti yleisurheilua ja haaveili jopa esikuvansa, olympiavoittaja Erki Noolin seuraamisesta 10-ottelun pariin.
Muiksi virolaisidoleikseen hän mainitsee kiekonheittäjä Gerd Kanterin ja aikanaan myös hiihtäjä Andrus Veerpalun, jonka yltä sädekehä on tosin sittemmin koko lailla haihtunut. Vuonna 2014 menehtynyt isä Peter Kirt oli intohimoinen kelkkailuihminen. Hän oli kahdesti olympiakisoissa ohjaskelkkailun valmentajana.
Kuortaneen seminaarin toinen päivä alkoi aamulla Kirtin luennolla: ”Tarinani, urani ja kokemukseni maailman kärkitason keihäänheittäjänä”.
Noin tunnin mittainen esitys oli loistava menestys; sali kuunteli karismaattista virolaista täysin keskittyneenä.
– Esiintyminen jännitti enemmän kuin kilpailut. Kirjoitin esitystä pitkään. En pitkiä aikoja kerrallaan, mutta joka päivä jonkin verran. Ei se terapiaa uran päättymisestä sinänsä ollut, mutta vastaan tuli myös sellaisia asioita, jotka olin ehtinyt unohtaa, ehkä halunnutkin unohtaa, Kirt sanoo hymyillen.
Virossa häntä ei kaikesta päätellen ole unohdettu. Miestä seurasi Kuortaneella kolmen hengen dokumenttiryhmä kuin hai laivaa. Valmiin tuotteen pitäisi olla levityksessä ensi vuonna. Uran haavepäätepisteeseen eli Pariisin olympiakultaan dokkari ei nyt kuitenkaan huipennu.
Kun Eugenessa ja Münchenissä 2022 heitettiin MM- ja EM-menestyksestä, Kirt myöntää seuranneensa lähetyksiä kuin kylmä kala. Harmitus omasta poissaolosta oli vielä niin valtavaa.
– Vain Lassin (Etelätalo) ennätys ja EM-pronssi aiheutti jonkinlaisia tunteita. Budapestin MM-kisoja katsoin jo täynnä intoa.
– Oliver Helander on vahva ehdokas voittamaan olympiakultaa Pariisissa. Enkä sano näin vain siksi, että minua on aina kohdeltu Suomessa reilusti ja heitin täällä ennätykseni.