Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Kun Yle kuukausi sitten julkaisi artikkelin muutamien tarvehdyssanojen alkuperästä, suomen kielen tutkija ja etymologi Santeri Junttila sai valtavasti palautetta niin yleisöltä kuin tutkijakollegoiltaan.
– En ole ennen kokenutkaan, että ihmiset ovat näin kiinnostuneita kieliasioista, sanoo Junttila.
Palautteiden perusteella kolmen yleisen suomen kielen tervehdyssanan historiaa oli pakko tarkastella vielä uudelleen. Santeri Junttila perehtyi palautteesta saamiensa vihjeiden kautta vielä tarkemmin sanojen moi, moro ja morjens vaiheisiin. Paljastui uusia, hämmentäviä seikkoja.
Kielentutkija Santeri Junttila kertoo alla, mikä on aivan tuorein tieto moro-, moi- ja morjens-sanoista. Vastaa sitä ennen kahteen kysymykseen.
Osallistu kyselyyn
Yle kerää parhaillaan yhdessä Itä-Suomen yliopiston suomen kielen oppiaineen kanssa tietoa siitä, millaisia tervehdyssanoja suomalaiset käyttävät eri puolilla Suomea.
Vastaa tässä pariin kysymykseen. Saamme tietää, millä tavalla tervehdimme toisiamme eri puolilla Suomea. Laadimme vastauksista kartan, joka julkaistaan kuluvan vuoden lopulla.
Tutkijoille ja Ylelle päätyvät vain antamasi vastaukset sekä ikäsi, postinumerosi ja sukupuolesi.
Nyt vastaamaan!
Kiitos kaikille osallistujille. Vastausaika päättyi 27.11.2023 klo 10.
Vastaukset kerromme vuoden 2023 lopulla.
Moro
On edelleen selvää, että tervehdyssana moro on tullut ruotsin kielen sanasta morgon (lausutaan 'moron').
Aiemmin Santeri Junttila arveli, että se liittyisi Tampereen seudun kasvuun ja teollistumiseen 1800-luvulla.
– Näin asia ei välttämättä kuitenkaan ole. Eräs palautteen antaja kirjoitti minulle ja kiteytti aika hyvin, että tamperelaiset ovat hienosti markkinoineet moron omana tervehdyssananaan.
Moro-sanan levikki kattaakin itse asiassa koko Länsi-Suomen.
– Vaikka sana nykyään helposti liitetään Tampereeseen, on se alkujaan ollut hyvin laajalle levinnyt tervehdyssana. Se on tullut suomen kieleen suoraan ruotsin kielen kautta – se ei siis ole ensin tullut Tampereelle ja sieltä levinnyt muualle.
Santeri Junttila veikkaa, että moro on ollut Länsi-Suomessa jo ainakin pari sataa vuotta, jopa enemmänkin.
Morjens
Alun perin Santeri Junttila arveli morjens-sanan olleen samaa alkuperää kuin ruotsin huomenta-merkitsevä sana morgon ja että sana olisi tullut meille ruotsin kielestä. Näin tavallaan onkin, mutta mistä se on ruotsiin tullut?
Asia valkeni, kun Junttila sai viestin kollegaltaan Saksasta.
Saksaksihan huomenta on Morgen. Ilmeni, että Berliinin seudulla saksan sana Morgen lausutaan morjen ja että siellä on tervehdyssana, joka lausutaan morjens.
– Ruotsissa on ainakin 1800-luvulla käytetty tervehdyssanaa morjens. Eräissä ruotsin murteissa sitä käytetään edelleen.
Morjens on siis voinut tulla ruotsin kieleen saksasta.
– Ruotsin kieleen on tullut hyvin paljon lainasanoja saksasta. Sen sijaan suomeen on tullut lainasanoja eniten ruotsista tai ruotsin kautta saksasta.
Moi
Santeri Junttila arveli aiemmin, että moi olisi keskiaikainen lainasana alasaksin kielen moin-tervehdyssanasta. Sieltä päin sana onkin tullut, mutta luultavasti vasta vuosisatoja myöhemmin.
Sanan matka tosiaan alkaa Pohjois-Saksasta ja Pohjois-Alankomaista, joissa tervehdyssana moin on ollut käytössä.
– Vanhin merkintä moin-tervehdyksestä on Berliinistä upseerien tervehdyksenä vuodelta 1828. Eli ainakin parisataa vuotta vanha tervehdys se on, mutta enempää ei valitettavasti voi tietää, kertoo Santeri Junttila.
Junttilalle paljastui, että moin on ainakin 1800-luvulla ollut myös Baltiassa eli nykyisen Viron ja Latvian alueella, jossa saksaa puhuttiin toiseen maailmansotaan saakka. 1800-luvun lopulle asti se oli ylhäisön, kirkon, kaupunkien ja koulutuksen ykköskieli.
Baltiasta sanan matka kulki Viipuriin, joka oli pitkään Suomen kansainvälisin kaupunki.
– Siksi on siis täysin uskottavaa, että Baltian saksalaiset toivat moin-tervehdyksen Viipuriin. Viipurin puhekielestä se levisi muualle Suomeen ja lyheni moi-sanaksi, sanoo Santeri Junttila.
Suomen alueelta varhaisimmat muistiinpanot moi-tervehdyksestä on merkitty muistiin nimenomaan Kaakkois-Suomesta.
– Suomen alasaksalaisia lainoja tutkinut kollegani Mikko Bentlin kertoo, että moi-sana on ollut vanhastaan käytössä Suomen kaakkoismurteissa, kertoo Junttila.
Viipurin puhekielestä moin levisi muualle Suomeen, jossa se sitten lyheni moi-sanaksi.