”Ensi kauden tavoitteena on vakiinnuttaa perustaso top 10 -vauhtiin maailmancupissa, mikä tarkoittaisi hyvinä päivinä paluuta podiumtaistoihin.”
Kyseinen lainaus on Anne Kyllösen huhtikuussa kirjoittamasta Facebook-päivityksestä, jossa konkarihiihtäjä ei pitänyt kynttilää vakan alla linjatessaan seuraavan talven tavoitteitaan.
Kyllösen päivitys sai runsaasti huomiota paitsi kotimaisissa medioissa myös hiihtoentusiastien keskuudessa. Eikä suotta. Ei ole jokapäiväistä, että 35-vuotias hiihtäjä, jonka edellinen henkilökohtainen palkintokorokesija maailmancupista on tammikuulta 2017, sanoo tavoitteensa näin suoraan.
Seitsemän kuukautta myöhemmin Kyllönen seisoo edelleen sanojensa takana.
– Pitää totta kai mennä askel kerrallaan ja saavuttaa tiettyjä sijoituksia, että palkintokoroke on realismia. Olen pystynyt kuitenkin hiihtämään viime kaudella kymppisakkiin ja saavuttanut urallani yhdeksän henkilökohtaista maailmancupin podiumia. Siksi minun on uskallettava sanoa ääneen, että tavoittelen podiumia.
– Se motivoi minua lähtemään lenkille ja tekemään asioita millilleen. Maailmancupissa palkintokorokkeella seisominen on niin hieno tunne, että haluan kokea sen vielä uudelleen, Kyllönen sanoo.
Kyllönen myöntää Facebook-päivitystä seuranneen palautevyöryn yllättäneen.
– Hiihtoa seuraavat ovat tulleet todella paljon sanomaan asiasta kasvotusten tai antaneet palautetta somen välityksellä. On kiva, että päivitys herätti ihmisissä keskustelua ja mielenkiintoa, mutten ajatellut, että se herättäisi tunteita niin paljon.
Ei vielä huippukunnossa
Cupkausi käynnistyy Rukalla perjantaina, jolloin vuorossa on sprintti perinteisellä hiihtotavalla. Sen Kyllönen nimeää viikonlopun päämatkakseen.
Lauantaina Koillismaalla hiihdetään 10 kilometrin perinteisen väliaikalähtö ja sunnuntaina 20 kilometrin yhteislähtö vapaalla hiihtotavalla.
Kyllösen mukaan hiihtokansan ei kannata odottaa, että hän lunastaisi tavoitteitaan heti cupkauden alkajaisiksi. Rukan lyhyet mutta jyrkkäpiirteiset nousut ovat haaste Kyllöselle, jonka mielimaastoissa nousut ovat pitkiä ja loivia.
– Perinteisen matkoilla pitäisi pystyä hiihtämään 20 joukkoon. Jos vapaalla olen 20 sakissa, silloin se on minulle jo hyvä suoritus tuohon maastoon.
– Nopeus ja herkkyys ovat hiihtämisessä kuitenkin hyvällä mallilla, mikä lupaa hyvää sprinttiä ajatellen. Tarvitsen kovia kisoja, että kisakunto menee eteenpäin. Alkukaudelle annan itselleni pientä armoa, koska en ole koskaan ollut marraskuussa vielä huippuvireessä. Olen yleensä pystynyt nostamaan tasoani selkeästi mentäessä kohti Tour de Skitä.
Testeissä ikävä yllätys
Kyllönen kertoo lähestyneensä kilpailukautta harjoitusohjelmalla, joka poikkesi merkittävästi edellisistä vuosista.
– Tein harjoitteluun aika isoja muutoksia. Jätin kesältä kaikki kisat ja todella kovat tehoharjoitukset pois ja menin aika paljon aerobisen ja maltillisen tehoharjoittelun kautta.
Muutoksessa piilee aina riski, ja tällä kertaa se realisoitui Kyllösen kohdalla. Elokuun lopulla Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa KiHUssa tehdyt testit paljastivat, ettei Kyllösen elimistö ollut reagoinut harjoitusohjelman muokkaukseen toivotusti.
– Olin todella turhautunut. Olin tehnyt suunnitellut asiat hyvin, mutta sitten testitulokset eivät tukeneet tehtyä työtä. KiHUlla käynti oli taitekohta. Sen jälkeen harjoittelua piti keventää ja painottaa aerobista puolta. Tehoharjoittelusta tuli enemmän intervallityyppistä, Kyllönen kertoo.
Käänne poiki pian tuloksia. Ilman henkilökohtaista valmentajaa jo vuosia harjoitellut Kyllönen antaa kiitosta naisten maajoukkueen päävalmentajaksi täksi kaudeksi nimetylle Ville Maunukselalle.
– Hän on ollut tosi tärkeä tuki. Ville tuli Levin-leirille mukaan ja huolehti, että harjoittelu pysyi kontrollissa. Yksittäisten onnistuneiden tehoharjoitusten kautta tunne vahvistui, että olen taas matkalla oikeaan suuntaan.
– Kun kaikki menee hyvin, itsensä valmentaminen on tosi helppoa ja mukavaa, mutta yksin ei aina välttämättä huomaa virheitä, joita tekee, Kyllönen myöntää.
Suosikkikisassa podiumille?
Koska tuleva kausi ei sisällä arvokisoja, valtaosalle hiihtäjistä vuodenvaihteen Tour de Ski -kiertue on kauden päätapahtuma.
– Olen tyytyväinen, jos löydän itseni kymppisakista Tourin loppunousun päällä. Sen jälkeen toivon, että top 10 -sijoituksia tulisi vielä enemmän.
Mikäli Kyllönen pysyisi terveenä helmikuulle saakka, hän nimeää maailmancupin kilpailun, jossa uskoo olevansa palkintokorokevauhdissa.
– Olen aina hiihtänyt hyvin Canmoressa. Siellä hiihdetään helmikuussa pertsalla 20 kilometrin yhteislähtö. Jos jossain kaikki osuisi kohdilleen, niin olisi hienoa, että siellä, Kanadassa neljästi viiden sakkiin ja kahdesti palkintokorokkeelle hiihtänyt Kyllönen sanoo.
Paloa riittää toistaiseksi
Kainuun Hiihtoseuran ykköstykki kertoo, ettei ole tehnyt uran jatkumisen kannalta pitkälle kantavia päätöksiä. Esimerkiksi helmikuussa 2026 odottavat Cortina d'Ampezzon talviolympialaiset eivät ole vielä mielessä.
– Olen päättänyt jatkaa niin kauan, kun koen urheilua kohtaan palavaa intohimoa. Tällä hetkellä sitä löytyy. Suunnittelen vuorokauden jokaisen tunnin ja tekemisen millilleen, että tulos olisi paras mahdollinen, Kyllönen sanoo.
Hän kertoo, ettei tavoitteista julkisesti puhuminen ole tuonut tulospaineita.
– Minulla on sellainen muistikuva, että sanoin Rukalla vuonna 2012 tavoitteekseni hiihtää kauden aikana podiumille. Tuolloin minulla ei ollut cupissa vielä yhtään podiumia, ja minulle sanottiin silloinkin, ettei tavoite ole realistinen.
Seuraavien kuukausien aikana Kyllönen kipusi palkintokorokkeelle neljästi.
– Olen törmännyt urani aikana aika usein tavoitteideni tietynlaiseen vähättelyyn tai kyseenalaistamiseen.
– Eihän sitä koskaan tiedä elämässä missään muussakaan asiassa, saavuttaako jotain vai ei. Mutta kun niiden eteen tekee töitä, vasta sitten sen näkee, onko jokin mahdollista vai ei.