Taikausko ja maaginen ajattelu ovat voimistuneet viime vuosina. Entisaikaan taikausko kulki suusta suuhun, nykyään se leviää tehokkaasti sosiaalisen median alustoilla.
– Taikausko on ollut aina ihmiselle keino hallita omaa elämäänsä epävarmassa maailmassa, kertoo etnologi ja toimittaja Piia Kaskinen.
Esimerkiksi maailmanlaajuinen amulettikauppa kasvoi koronapandemian aikana, kun myynnissä oli erilaisia amuletteja koronan välttämiseksi.
– Tuntematon uhka nosti amuletit ja loitsut jälleen esiin, kertoo loitsuihin liittyvää väitöstä viimeistelevä tutkija Ilona Tuomi.
Amuletteja myytiin ja annettiin muun muassa Aasian maissa. Suomesta ei ole tehty tällaisia havaintoja.
Kaikkia uskomuksia ei mielletä taikauskoksi
Kaskinen on kirjoittanut taikauskosta teoksen Mustan kissan kirja, jossa hän kertoo esimerkkejä, kuinka erilaiset uskomukset ovat saaneet alkunsa. Kaskinen jakaa ne kolmeen osaan.
Ensin ovat uskomukset, jotka jokainen tietää uskomuksiksi. Tästä esimerkkinä toimii käsitys, että perjantai 13. on epäonnen päivä.
Lisäksi on yhteisöllisiä uskomuksia, joita ei mielletä taikauskoksi, esimerkiksi väärällä jalalla sängystä nouseminen, sinisen pitäminen poikavauvojen värinä tai ketjukirjeet.
Kolmas uskomusryhmä ovat pienet henkilökohtaiset asiat: onnenkorut, kiitollisuuden harjoittelu tai visualisointi.
– Taikauskoon suhtaudutaan Suomessa kuitenkin harmittomana huvina verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin tai eri Aasian maihin, Kaskinen sanoo.
Uskomuksen taustalla saattaa olla tieteellinen havainto
Uskomuksilla on pitkä historia. Esimerkiksi uskomus siitä, että peilin hajoaminen tarkoittaa seitsemän vuoden onnettomuutta aukeaa kahden eri selityksen avulla.
– Peili on ollut ihmisille jopa maaginen kokemus, Kaskinen kertoo.
Tämä johtuu siitä, että ennen peilejä ihminen näki vain harvoin oman kuvansa, koska luonnossa on vähän heijastavia pintoja.
– Ihmiset alkoivat uskoa, että peilistä näkee sielunsa, joten jos peili särkyy myös sielu särkyy, hän kertoo.
Seitsemän vuoden epäonni tulee puolestaan uskomuksesta, kuinka numero seitsemän on pyhä luku.
Taustalla on noin 500–600 vuotta ennen ajanlaskun alkua eläneiden babylonialaisten havainnot kuun kierrosta. Kuulla on neljä vaihetta: uusikuu, nouseva kuu, täysikuu ja laskeva kuu. Babyloniassa pääteltiin, että kuulla menee seitsemän päivää muuttaa muotoaan.
Tästä tehtiin johtopäätös, että ihmisellä menee seitsemän vuotta aikaa muuttua yhdestä vaiheesta toiseen. Eli särkyneellä sielulla kuluu seitsemän vuotta parantua.
Käsitys laajeni myöhemmin ajatukseksi siitä, kuinka ihmisen elämässä on kriisi aina seitsemän vuoden välein. Ajattelutapaa vahvisti muun muassa Steiner-kouluista tunnettu ajattelija Rudolf Steiner.
– Nykyään se elää edelleen erilaisilla verkkosivuilla, kertoo Kaskinen.
Se, mikä kulloinkin on taikauskoa riippuu siitä, mihin ajassa uskotaan eniten.
Esimerkkinä Kaskinen mainitsee muinaiset roomalaiset, jotka pitivät varhaisia kristittyjä todella taikauskoisina. Sittemmin kristinuskon noustua Rooman valtauskonnoksi, pidettiin roomalaisia taikauskoisina.
– Voisi sanoa, että niin sanottu taikausko on kunakin aikana vähemmistön ja ”väärin ajattelevien” outoa puuhastelua. Oman porukan rituaalit ja muut menot ovat sen sijaan tarkoituksenmukaisia ja järkeviä.
Kuuntele alta, kuinka dosentti Maijastina Kahlos avaa antiikin ajattelun hämärämpää puolta ja monia tapoja, joilla magia ja taikuus olivat kietoutuneet antiikin politiikkaan ja ajatusmaailmaan:
