Inarin Raja-Jooseppi on tullut monelle tutuksi viime päivinä, koska se on tällä hetkellä ainut auki oleva raja-asema Suomen itärajalla. Paikka jää monen mieleen jo erikoisen nimensäkin vuoksi.
Nimensä Raja-Jooseppi on saanut alueella asuneen erakon Joosef Juhonpoika Sallilan (1877–1946) mukaan. Sallila tuli alun perin Parkanosta Inariin 1900-luvun alussa ja rakensi itselleen ja elämänkumppanilleen Matilda Lehikoiselle asuinpaikan Luttojoen varteen.
Metsähallituksen virkistyskäytön asiantuntija Kristiina Aikio tuntee hyvin paikan historian. Aikion mukaan pariskunta asettui ensin asumaan poromiesten Uula Vallen ja Arvid Pokan rakentamaan saunaan.
– Syitä miksi hän tuli Luton törmälle voi vain arvailla. Voi sanoa, että silloin hän asettui keskelle erämaata.
Leipänsä Raja-Jooseppi sai muun muassa kullankaivuulla, helmenkalastuksella ja poronhoidolla. Hän myös kävi kauppaa norjalaisten ja sompiolaisten kanssa. Lisäksi Joosepilla ja Tiltalla oli lehmiä ja lampaita.
Asuinpaikka laajeni kentäksi ja rakennuksia tuli lisää aina tarpeen mukaan.
– Siellä on navetta, lampolo, perunakellari ja aitta, missä oli käsin puusta tehdyt lukot. Rinteeseen on muurattu uuni, missä paistettiin leipää ja muuta evästä, kertoo Aikio.
Raja-Joosepissa luettiin New York Timesia
Eivät Jooseppi ja Tilda ihan yksinään tilalla asuneet, vaan sinne muutti myös Luttojoella helmenkalastajana toiminut Huhti-Heikki, Heikki Hermanninpoika Huhti. Hän oli kiertänyt maailmaa aina Alaskassa asti.
– Tämmösen tarinan olen kuullut, että Huhti-Heikille posti toi sinne Raja-Jooseppiin Helsingin Sanomat, Sosiaalidemokraatin ja New York Timesin. Joosepilla itsellä on ollut vain kalenteri, mistä hän näki kuun asennot, naurahtaa Aikio.
Raja-Jooseppi lähti evakkoon jatkosodan aikana, mutta palasi takaisin sodan jälkeen. Tuolloin Neuvostoliiton raja oli asettunut aivan Sallilan asuinsijojen nurkille.
– Kilometrin päähän Joosef Sallilan paikasta tuli sitten tulliasema toisen maailmansodan jälkeen. Ja sitten vähän elämä vilkastui ja oli enemmän liikennettä, kertoo Aikio.
Vuonna 1946 kuollut Raja-Jooseppi, Joosef Sallila on haudattu Ivalon hautausmaalle.
Alue on merkityksellinen poronhoitajille ja vaeltajille
Rajavyöhykkeen lähistöllä oleva Raja-Joosepin kenttä on nykyään museokohde ja se kiinnostaa ihmisiä. Museovirasto ja Metsähallitus ovat yhdessä kunnostaneet asuinpaikan rakennuksia.
Rajavyöhykettä linjattiin vuonna 2005 uudestaan niin, että asuinpaikalle pääsee ilman rajavyöhykelupaa. Raja-Joosepin kenttä kuuluu Urho Kekkosen kansallispuistoon ja monet vaeltajat lähtevätkin sitä kautta maastoon.
Raja-Jooseppi alueena on hyvin merkityksellinen myös poromiehillä. Alueella sijaitsevat Lapin paliskunnan poroerotusaita ja poronhoitajien kämpät.
– Jos poromiehet puhuvat Raja-Joosepista, niin se tarkoittaa Lapin paliskunnan pohjoisinta osaa ja erotusaitaa, selventää Aikio, joka niin ikään on Lapin paliskunnan poronhoitaja.
Vanha historia näkyy myös muuallakin alueen paikannimissä. Poroja tuodaan aitaa Paavonpalon kautta ja sekin liittyy Joosef Sallilaan.
– Raja-Joosepin sukulaispoika Paavo on ollut Joosepilla aikanaan renkinä. Siinä on ollut maastopalo ja jotenkin se liittyy Paavoon varmasti, koska se on päätynyt kartallekin Paavonpalona, kertoo Kristiina Aikio.