Hampaat irvessä tai hammasta purren, ärisee suomalainen, kun pakko on puskea väkisin läpi harmaan kiven. Vanhoja sanontoja ei ole vetäisty ihan tyhjästä, sanoo erikoishammaslääkäri Laura Nykänen.
– Niissä on hirveän negatiivinen konnotaatio, ja itse asiassa siitä on jonkin verran tutkimusnäyttöä, että nimenomaan valveenaikaisella hampaiden yhteen puremisella on psykologisia taustatekijöitä.
Taustalla voi olla ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja tiettyjä persoonallisuuden piirteitä, hän luettelee niin kutsutun valvebruksismin mahdollisia laukaisijoita.
Nykänen on juuri väitellyt valvebruksismista. Ilmiö tunnetaan varsin huonosti. Jopa monet hammaslääkärit ajattelevat edelleen, että bruksismi on vain unenaikaista narskuttelua, Nykänen kertoo.
Asiantuntijat päätyivät kuitenkin jo kymmenen vuotta sitten paljon kattavampaan määritelmään.
– Bruksismia tapahtuu sekä unen että valveen aikana. Se on sekä hampaiden puremista, se voi olla juuri sitä klassista narskuttelua, tai sitten se on puremalihasten jännittämistä ilman hammaskontaktia, Nykänen summaa.
Bruksismin diagnosoinnin pulmallisuus on johtunut osittain siitä, ettei hammaslääkärien käytössä ole ollut arviointimenetelmiä. He ovat ehkä kysyneet potilailtaan hampaiden narskuttelusta, ehkä eivät.
– Unenaikaisen bruksismin varma diagnoosi vaatii polysomnografiaa, nukkumista unilaboratoriossa rensselit päällä. Se on hyvin vaativaa diagnostiikkaa, Laura Nykänen kertoo.
Valvebruksismin jäljille silläkään ei päästä.
Nykänen esittelee osana väitöskirjaansa helpon seulontamenetelmän. Se sisältää lyhyen kyselyn potilaalle sekä kliinisen tutkimuksen, jossa katsotaan, löytyykö suusta tiettyjä bruksismin merkkejä.
Menetelmällä pyritään selvittämään, onko bruksismi unen vain valveen aikaista tai mahdollisesti kumpaakin ja onko sillä haitallisia seurauksia.
Parhaillaan työn alla on sen varmistaminen, että mittarit mittaavat juuri sitä, mitä niiltä halutaan. Kun toimivuus ja käyttökelpoisuus on validioitu, bruksismityyppien arviointi toivottavasti yleistyy hammaslääkärien keskuudessa, Nykänen sanoo.
Narskuttelu ei ole tahdon asia
Bruksismi ei johdu esimerkiksi virhepurennasta, eikä se ole tietoista. Syy ei ole suussa vaan keskushermostossa. Käsky lähtee aivojen syvistä osista, limbisestä järjestelmästä, ja siihen mahdollisesti vaikuttavien asioiden lista on pitkä, selittää Laura Nykänen.
– Syynä voivat olla esimerkiksi lääkeaineet. Suomessa noin 500 000 ihmistä käyttää serotoniinin takasinoton estäjiä. Niillä voi olla tällaisia sivuvaikutuksia. Myös nikotiini ja muut stimulantit vaikuttavat bruksismiin lisäävästi.
Jokut saavat sen perinnöksi.
– Monella on siihen geneettinen taipumus, ja laukaiseva tekijä voi olla stressi tai vaikka nikotiini. Ja sitten tietysti ne psykososiaaliset tekijät: masentuneisuus, ahdistuneisuus ja tietyt persoonallisuuspiirteet.
Lista on pitkä, mutta Nykänen korostaa, että useimmilla bruksismi on ihan normaali toiminto, josta ei ole haittaa. Hammaslääkärin apu on tarpeen, jos hampaat kuluvat poikkeuksellisella tavalla tai lihaskivuille ja pääsäryille ei tahdo löytyä muuta selitystä.
Lapsilla bruksismi kuuluu melkeinpä asiaan.
– Se liittyy hyvin todennäköisesti leukojen kasvuun ja hampaiden vaihduntaan. Se on normaalia ja luonnollista. Vain erittäin pienellä ryhmällä lapsia se liittyy psykologisiin tai psykiatrisiin haasteisiin.
Kuinka yleisiä valvebruksismin haitat ovat? Siihen ei ole vastausta. Edes sitä ei tiedetä, kuinka yleistä valvebruksismi ylipäätään on, vastaa Laura Nykänen.
Tutkimuksia on tehty mutta otokset ovat olleet pieniä.
– Otoskoko saattaa olla esimerkiksi sata ihmistä. Sitä ei voi vielä yleistää koko väestöön. Lisäksi otoksissa saattaa olla vaikkapa vain nuoria terveitä opiskelijoita.
Niinpä arviot valvebruksismin esiintyvyydestä vaihtelevat noin neljästä prosentista 60:een.
– Mutta nyt kun meillä on oikeita arviointimenetelmiä, pystymme todennäköisesti tarkempaan kartoitukseen.
Entä valvebruksismin hoitokeinot? Niitä ei ole tutkittu lainkaan. Hammaslääkäri pystyy hoitamaan seurauksia, mutta omahoitokeinot ovat osoittautuneet parhaaksi keinoksi estää niiden syntymistä.
– Ne ovat kaikkein tärkeimmät ja vaikuttavimmat. Hyvät elintavat, riittävän laadukas uni ja lihasharjoitteet. Myös meditaation ja rentoutusharjoituksien hyödyllisyydestä on enenevässä määrin näyttöä, kertoo Laura Nykänen.