Suomella on itärajaa Venäjän kanssa 1 343,6 kilometriä, siihen kuuluu myös paljon asumattomia seutuja ja erämaata. Esimerkiksi Kainuun rajavartioston 406 kilometrin rajaosuudella Kainuussa ja Koillismaalla maasto on enimmäkseen vaikeakulkuista korpimaisemaa, metsää ja suota.
Rajavartijan työ keskittyy maastorajoille erityisesti siellä, missä rajanylityspaikat ovat kiinni.
Vartiuksen rajavartioaseman päällikkö Jouko Kinnunen korostaa, että rajavalvonta on rajavartioiden perustyötä ja he tekevät sen hyvin.
– Meillä ei ole havaintoja mistään luvattomasta toiminnasta valtakunnan rajalla viikonlopun tai viime yön ajalta. Olemme partioineet aktiivisesti ja käyttäneet kaikkia suorituskykyjä.
Tässä jutussa listataan erilaisia rajavalvonnan välineitä.
Ajoneuvot ja partiointi
Rajavartiolaitoksella on käytössään normaalitilanteessakin autoja, moottorikelkkoja, mönkijöitä, moottoripyöriä (Rajavartiolaitos) ja suksia.
– Partioimme myös kävellen, tarvittaessa hiihdämmekin. Käytämme ajoneuvoja paljon, raja-alueen tiestöä ja lähialuetta myös syvyyttä hyödyntäen, kertoo Kinnunen.
Kainuun rajavartiostolla on nyt käytettävissä partiointiin kaikki normaaliajan työvoima, lisäksi hiljattain eläkkeelle jääneitä rajavartijoita on palannut työtehtäviin.
Myös koiria käytetään rajatarkastustehtävissä. Rajavartiolaitoksella on yhteensä noin 200 koiraa käytössään erilaisissa tehtävissä.
Lentävät laitteet
Rajavartioston vartiolentolaivue valvoo Suomen rajoja muun muassa AW119 Koala ja AS332-H215 Super Puma -helikoptereilla.
Vartiolentolaivueella on 12 helikopteria ja kaksi valvontalentokonetta. Tukikohdat ovat Rovaniemellä, Helsingissä ja Turussa.
Kainuun rajavartiostolla on omassa käytössään drooneja, joita rajapartiot voivat käyttää vartioinnissa.
Helikoptereista näkee alueet, joita ei voi koirapartioiden kanssa tarkastaa. Lennoille osallistuu aluetuntemuksen takia myös paikallisia Rajavartiolaitoksen työntekijöitä (Rajamedia). Koptereilla saa tarvittaessa siirrettyä rajavartijoita sinne, missä heitä tarvitaan.
Tekninen valvonta ja kamerat maastossa
Rajavartiolaitos ei kerro turvallisuussyistä julkisesti kaikkea teknistä valvontaa, jota sillä on käytössään.
Kun Rajavartiolaitos julkaisee somekanaviinsa vaikkapa jonkin karhukuvan maastosta, ei jää epäselvyyttä, kuinka tarkkoja niin sanotut teknisen valvonnan kamerat ovat.
Siitä hyvä esimerkki on tämä karhukuva:
