Normaalisti tähän aikaan vuodesta suomalaisia hemmotellaan huipputuloksilla lumen tai jään päällä harrastettavista urheilumuodoista, mutta mitä vielä. Camilla Richardssonin Valenciassa juoksema maratonin hieno SE-aika 2.24.38 jopa tarvittiin imemään huomiota suomalaisten lumiurheilijoiden pääasiassa karmeasta alkukaudesta.
Viime kaudella jo 10 000 metrin SE-aikaa komeasti parantanut Richardsson siirsi kansallisen ennätyksen kansainvälisestikin kovana pidetyn 2.25-tason alle tässä maailman todennäköisesti harrastetuimmassa yleisurheilun muodossa.
Kaikkien aikojen tilastossa hänen sijoituksensa on nyt vaatimattomalta kuulostava 384:s, mutta suhteutetaan sitä sen verran, että edelle mahtuu noin 270 Itä-Afrikan alueella syntynyttä juoksijaa.
Lumilajit olivat päivän sana myös 20. viime helmikuuta, mutta aivan Planican MM-kisojen alla allekirjoittanut kävi Varsovan lentokentältä pitkän puhelun Urheiluliiton väistymässä olleen huippu-urheilujohtajan Tuomo Salosen kanssa. Salonen oli raivostunut.
Tuuliajolla
Hän oli Urheiluliiton henkilökunnan kanssa laatinut Olympiakomitean huippu-urheiluyksikköön listan yleisurheilijoista, joille lajijärjestön mielestä kuului opetus- ja kulttuuriministeriön maksama, veroton urheilija-apuraha. Henkilöstövaihdosten ja kesken olleiden rekrytointien takia tuuliajolla ollut yksikkö mylläsi Urheiluliiton esitystä perusteellisesti. Yksikkö jopa pudotti listalta liiton esittämiä nimiä kokonaan ja nosti uusia tilalle.
Yksi kokonaan apurahoilta pudotettu oli Münchenin EM-kisoissa 2022 molemmilla pitkillä ratamatkoilla kympin sakkiin ravannut Camilla Richardsson.
Tälle Salosen tiimi oli esittänyt keskimmäistä eli 10 000 euron apurahaa, jolla suomalaisen yksilöurheilun reaalimaailmassa voi, valitettavasti, olla mullistava merkitys suuntaan tai toiseen. Vaikka apurahapäätökset siunaa ministeriö, se on käytännössä kumileimasin, jos aiempi valmistelu todetaan huolellisesti tehdyksi.
Ei Roposen vika
Huippu-urheiluyksikkö katsoi Richardssonin erityisen yksilötukensa arvoiseksi, mutta ei apurahan tasoiseksi urheilijaksi. Kestävyysjuoksusta yksikössä nyt vastaava Toni Roponen ei prosessissa vaikuttanut, sillä hän aloitti yksikössä vasta, kun kuluvan vuoden esitykset oli tehty.
Joka tapauksessa huippu-urheiluyksilön ponteva näkemys oli, että Alisa Vainion maratonnäkymä on apurahan arvoinen, Richardssonin ei. Jälkimmäinen leikkasi ensin mainitun SE-ajasta sunnuntaina 2 minuuttia 48 sekuntia.
Jos suomalainen yleisurheilija on lajissaan EM-kisoissa 10 parhaan joukossa, hän nauttii lähes automaattisesti vähintään 10 000 euron apurahaa, todennäköisesti suurinta eli 20 000 euron pottia.
Richardssonin aiemmilla ja nykyisillä matkoilla – 3 000 metrin esteissä, 5 000:lla ja 10 000 metrillä sekä maratonilla – todellisuus on kuitenkin aivan toinen. Suurin apuraha vaatii potentiaalista olympiamitalistin suorituskykyä, keskimmäinen saumaa sijoittua 16:n joukkoon globaaleissa arvokisoissa.
EM-taso ei paina
Todetaan nyt taas kerran, että tuollaiset sijoitukset ovat vähän eri juttu kestävyysjuoksussa kuin mitä suurimmalla kunnialla niin kovin monessa muussa yleisurheilumuodossa.
Richardsson on käyrällä, joka voi viedä hänet jopa erittäin kovaan menestykseen viimeiseksi jäävällä EM-maratonilla Birminghamissa 2026. EM-taso ei kuitenkaan ole ministeriön apurahakriteereissä juuri mitään – mikä on suoraan sanoen kovin epäoikeudenmukaista.
Urheiluliitto on taas toiveikkaana toimittanut ehdotuksen apurahaurheilijoista huippu-urheiluyksikköön. Salosta huippu-urheilupomona seurannut Jani Tanskanen vakuutti maanantaina Yle Urheilulle, että Camilla Richardssonin nimi löytyy listalta ”korkealta”.
Kun apurahansaajat julkaistaan, kiinnostaa kovasti, löytyykö se siltä listalta ensinkään.
Pekka Holopainen
Kirjoittaja on porilaislähtöinen kolumnisti ja ainoa urheilutoimittaja, joka on valittu Vuoden journalistiksi Suomessa.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 5.12. klo 23 asti. Kommentointiin vaaditaan Yle Tunnus.