Metsänkasvatus Suomessa on ollut perinteisesti havupuita suosivaa yhden puulajin tasaikäistä metsänkasvatusta.
Luonnonvarakeskuksen (Luken) erikoistutkija Jari Miinan mukaan varsinkin nuoret kuusikot ovat pääasiassa pelkästään kuusikoita.
Sekametsään törmää Miinan mukaan lähinnä varttuneemmissa metsissä.
Mänty kestää pääpuulajeista parhaiten kuivuutta, mutta hirville männyntaimet maistuvat kuusta paremmin.
Siksi moni metsänomistaja suosii kuusta.
Luke kannustaa sekametsäisyyden lisäämiseen
Männyn viljeleminen sopivilla kasvupaikoilla lisää Miinan mukaan metsien kasvua ja vähentää metsätuhojen riskiä. Hakkuvaiheessa lehtipuut jäävät lahopuiksi.
Miina kertoo, että uudet sekametsien kasvatuksen suositukset ovat työn alla.
Samalla lailla kuin asuntosijoittaja haluaa huolehtia omistamistaan asunnoista, myös metsänomistaja haluaa huolehtia metsistään.”
Sari Lantta, Etelä-Savon metsäneuvoston puheenjohtaja
Etelä-Savossa suosituin viljelty puulaji on mänty. Mäntyvaltaisia metsiä, joissa mäntyjä on yli 95 prosenttia, on 40 000 hehtaaria enemmän kuin kuusivaltaisia.
Metsäneuvoston puheenjohtaja Sari Lanttan mukaan sekametsäisyys on lisääntymässä Etelä-Savon metsissä. Esimerkiksi hyönteistuhojen vaikutuksia pyritään ehkäisemään sekametsäisyyden lisäämisellä.
Yhden puulajin kasvattamisen sijaan metsänomistajat siis kasvattavat mielellään useampaa lajia samassa metsässä.
Lanttan mukaan metsäkasvatuksessa palataan ikään kuin takaisin vanhaan.
Etelä-Savon metsäneuvosto valitsi syksyllä Lanttan kolmannelle puheenjohtajakaudelle. Kokouksessa ilmastonmuutokseen sopeutuminen nostettiin sekametsäisyyden edistämisen ohessa metsäohjelman kärkeen.
Luonnonsuojelujärjestöt ja yleinen keskustelu yrittävät Lantan mukaan vaikuttaa metsänomistajien päätöksiin. Kuitenkin esimerkiksi metsien suojelu ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen ovat myös metsänomistajille tärkeitä.
– Samalla lailla kuin asuntosijoittaja haluaa huolehtia omistamistaan asunnoista, myös metsänomistaja haluaa huolehtia metsistään.
Lantta ei usko, että ulkopuolelta painostamalla ja pakkokeinoilla voi tehdä fiksua metsänhoitopolitiikkaa.
Metsä on omistajilleen arvokas omaisuus, josta useimmat metsänomistajat huolehtivat Lantan mukaan hyvin.
Taloudellisen hyödyn lisäksi metsänomistajallakin on luonto- ja virkistysarvoja metsälleen.
Etelä-Savon metsää on yksityisessä omistuksessa 14-kertaisesti valtion omistamaan metsään verrattuna.