Petteri Orpon (kok.) hallitus ohjaa TK-toimintaan eli tutkimukseen ja kehittämiseen kuluvalla vaalikaudella noin 1,2 miljardia euroa.
Taustalla on kaikkien puolueiden kesken valmisteltu laki viime keväältä, jonka nojalla valtio sitoutuu lisäämään vuosittain TK-rahoitusta. Tavoitteena on nostaa TK-menot vuoteen 2030 mennessä neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta niin, että julkisen sektorin osuus rahoituksesta olisi noin kolmanneksen.
Pyrkimyksenä on ratkoa Suomen talouden kenties suurinta ongelmaa eli hidasta tuottavuuskasvua.
Keksintöjä, innovaatioita, tuottavuutta ja TK-toimintaa tutkivat taloustieteen professorit kuitenkin arvioivat, että hallituksen suunnittelemalla tavalla rahaa jaettaessa euroja uhkaa valua hukkaan.
Taloustieteen tutkimuskeskus Helsinki GSE:n akateeminen johtaja Otto Toivanen ja Hankenin professori Ari Hyytinen korostavat, että tutkimukseen ja kehittämiseen panostaminen on vahvasti perusteltua. Valitut kohteet ja keinot eivät heidän mukaansa kestä kriittistä tarkastelua.
1. Yritysten tuet uhkaavat valua palkkakilpailuun
Hallitus kohdistaa TK-rahoituksesta kaudellaan yli kolmanneksen, eli noin 400 miljoonaa euroa, yrityksille Business Finlandin (BF) kautta.
Toivanen ja Hyytinen toteavat, että yritystukien suuri kertalisäys tuo riskin siitä, että tukieurot valuvat palkkakilpailuun. Vaikka rahoitus kasvaa, soveltuvaa työvoimaa ei ilmaannu tyhjästä.
– Meillä ole mitään TK-osaajien varareserviä, josta ihmisiä voitaisiin ruveta nyt palkkaamaan. Osaajista suurin osa on jo tavalla tai toisella töissä TK-toiminnan parissa, Hyytinen toteaa.
Kun tukia saavat yritykset lisäävät tutkimusta ja kehitystä, ne päätyvät epäterveeseen kilpailuun niukasta osaajajoukosta muiden yhtiöiden kanssa.
– Silloin tällaiset nopeat tukitasojen nostot eivät välttämättä juuri lisää TK-toimintaa, vaan valuvat korkeammiksi palkoiksi, Toivanen sanoo.
Innovaatiopolitiikan ryhmää työ- ja elinkeinoministeriössä (TEM) vetävä teollisuusneuvos Maija Lönnqvist sanoo, että osaajapula on tunnistettu. Hänen mukaansa yritystukia kuitenkin puoltavat muun muassa kansainväliset vertailut.
– Suomessa yritykset saavat suoria TK-tukia alle eurooppalaisen keskitason.
Hän korostaa, että Business Finlandin lisärahoitusta suunnataan myös yritysten ja tutkimusorganisaatioiden yhteistyöhön.
2. Tohtorit loppuvat kesken
Hieman yli viidennes, noin 260 miljoonaa, TK-lisärahoituksesta suunnataan määräaikaiseen tutkijankoulutuspilottiin, jossa on tarkoitus kouluttaa noin tuhat uutta tohtoria.
Hyytisen ja Toivasen mukaan suunta on oikea, mutta ongelmana on aikataulu ja pitkäjänteisen rahoituksen puute.
– Vaikka yliopistot avaisivat lisäpaikkoja, pullonkaula on nopeasti se, mistä löytyy tohtorinkoulutukseen halukkaita ja ennen kaikkea siihen soveltuvia nuoria, Hyytinen sanoo.
Toinen pullonkaula liittyy Toivasen mukaan opetukseen. Tohtoreita ei voi kouluttaa, jos yliopistoilla ei ole riittävästi henkilöstöä.
TK-rahoituksen ulkopuolella hallitus lisää rahaa korkeakoulujen aloituspaikkoihin, mutta samalla yliopistojen valtionrahoitukseen tehdään pieni leikkaus.
TEM:n Lönnqvist sanoo, että TK-rahoituslaki ohjaa tukemaan nimenomaan tohtorien koulutusta, joka on käytännössä tutkimuksen tekoa.
– TK-rahoituksella ei voida kouluttaa maistereita. Tästä syystä se on myös erillinen korvamerkitty pilotti eikä osa perusrahoitusta, koska sen käytöstä yliopistot päättävät itse.
3. Ylimmällä tasolla tehdyt päätökset osuvat harvoin oikeaan
Sitä, mitkä tutkimus- ja kehittämishankkeet menestyvät, on hyvin vaikeaa arvioida ennalta.
Siitä seuraa nyrkkisääntö, että rahoituspäätökset erilaisten hankkeiden ja yhtiöiden välillä pitäisi tehdä mahdollisimman lähellä lopullisia hankkeita – ei ylätasolla eli hallituksessa tai ministeriöissä. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi kilpailtua TK- ja tiederahoitusta, jollaisena jaetaan osa Business Finlandin ja tutkimusta rahoittavan Suomen Akatemian rahoituksesta.
– Kun näiden asiantuntijaorganisaatioiden yläpuolelta eli hallitustasolta päätetään, mihin rahaa pitää jakaa, hälytyskellojen pitäisi soida, Toivanen sanoo.
Hallitus rikkoo kyseistä nyrkkisääntöä etenkin yhdessä kohtaa: Teknologian tutkimuskeskus VTT:lle kohdistetaan 70 miljoonaa euroa kvanttitietokoneen kehittämiseen.
– Tässä siis tavallaan lyödään vetoa sen puolesta, että juuri tämä kvanttiteknologia on oikea suunta Suomessa tehtävälle tutkimukselle ja kehittämiselle, Hyytinen sanoo.
Hyytinen sanoo, että tutkimusten perusteella julkinen sektori on huono ennakoimaan teknologisen kehityksen suuntaa. Korvamerkityn rahoituksen sijaan perustellumpaa olisi siis jakaa rahoitusta kilpailun ja huolellisen arvioinnin perusteella. Suunnilleen näin menetellään Business Finlandissa sekä Suomen Akatemiassa.
– Ainakaan sen ei pitäisi mennä niin, että rahoituksen saa se, joka on parhaiten onnistunut poliittisessa lobbauksessaan.
Lönnqvist sanoo, että ministeriö on esittänyt hankkeelle suoraa rahoitusta esimerkiksi laajojen sidosryhmäkeskustelujen perusteella. Tavoite on, että kvanttiosaamisen ympärille kehittyy kokonainen ekosysteemi, joka houkuttelee osaajia ja investointeja myös ulkomailta.
– Tämä on valinta, jossa on tunnistettu kriittinen teknologia-ala, jossa Suomessa on vahvaa kansallista osaamista.
Pikavoittojen hakeminen luultavasti kostautuu
Miten TK-rahoja sitten pitäisi jakaa?
Toivanen aloittaa perussäännöstä: Tuottavuus kasvaa uusista ideoista. Ideoita taas saavat ainoastaan ihmiset.
Se tarkoittaa sitä, että tuottavuuden kasvattamisessa kannattaisi keskittyä lisäämään innovaatiokykyisten ihmisten määrää. Sitä voidaan nostaa kahdella tavalla: kouluttamalla lisää korkeakoulutettuja tai haalimalla osaajia ulkomailta.
Rahanjakoa tarkasteltaessa katse pitäisi siis suunnata pikemmin koulutukseen kuin yrityksiin.
Toivanen käyttää esimerkkinä harvoin oivallettua suomalaista kilpailuetua: Suomessa on paljon insinöörejä, joilla on hyvä koulutus mutta jonkin verran monia kilpailijamaita matalampi palkkataso. Palkkataso johtuu osin siitä, että insinöörejä on koulutettu paljon.
Yrityksille kohtuullinen palkkataso on luultavasti paljon tärkeämpää kuin yksittäisen kehitysprojektin rahoitus.
Toinen huomio koskee aikajännettä: pikavoittoja ei ole, professorikaksikko toteaa.
Nopeita muutoksia saa aikaan vain tukemalla yrityksiä, jotka tekevät joka tapauksessa paljon tutkimusta ja kehitystä. Toivanen sanoo, että pitkällä aikavälillä tuottavuuskasvun kannalta perustellumpaa olisi tukea uusien yritysten TK-toimintaa. Niiden joukosta nousevat myös tulevat suuryritykset.