Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Erikoishammaslääkäri Kanta-Hämeeseen, jopa 350 euroa tunnilta.
Psykiatrian ja vammaispalvelujen lääkäri Pirkanmaalle, enintään 274 euroa.
Lääkäri päivystykseen Etelä-Pohjanmaalle, 192 euroa tunnissa.
Esimerkiksi tällaisilla hinnoilla hyvinvointialueet ostavat terveydenhuollon palveluita.
Veronmaksajien rahoja kuluu valtavasti sosiaali- ja terveyspalveluiden ostoihin.
Alueet ostavat palveluita esimerkiksi yrityksiltä, järjestöiltä ja toisilta alueilta sekä HUSilta.
Ostopalvelujen hinnat ovat paikoin kasvaneet nopeasti, muun muassa koska palkat ovat nousseet. Viime talvena yritykset irtisanoivat vanhusten hoivakotien sopimuksia hilatakseen hintoja ylöspäin.
Vuokralääkäreiden ja -hoitajien käyttö on lisääntynyt, koska hyvinvointialueilla on vaikeuksia palkata ammattilaisia omille palkkalistoille.
Rahaa palaa myös ympärivuorokautisten asumispalveluiden ostoon ikäihmisille, vammaisille henkilöille sekä päihde- ja mielenterveyspalveluiden asiakkaille.
Kokosimme tähän koneeseen esimerkkejä siitä, mitä hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki missäkin tapauksessa maksavat yrityksille lääkäreiden ja hoitajien työstä.
Lisäksi koneesta voi katsoa, paljonko alueet arviolta käyttävät rahaa palvelujen ostoon vuonna 2023. Summaan sisältyy myös esimerkiksi tietotekniikkapalveluita.
Palveluita myyvän yrityksen toimitusjohtaja: Alalla ”epäterveitä ilmiöitä”
Moni hyvinvointialue haluaa vähentää ostopalvelujen käyttöä säästääkseen rahaa. Alueet kilpailuttavat palveluja uudestaan ja pyrkivät siirtämään ostopalveluja omaksi toiminnakseen.
Yksityisen terveyspalveluyrityksen Addiktum oy:n toimitusjohtaja, päihdelääkäri Antti Mikkonen ei suoriltaan tyrmää säästöjen hakemista ostopalveluista. Ei, jos palveluiden laatu ja kattavuus pysyvät samana.
Hänen mukaansa alalla on nähtävissä ”epäterveitä ilmiöitä”.
– Vuokralääkärimarkkinoille on tullut uusia yrityksiä, joiden perustajilla ja omistajilla ei ole taustaa terveydenhuollossa. Heidän tarkoituksensa on ainoastaan löytää lääkäreitä yksittäisiin kilpailutuksiin ja myydä mahdollisimman korkealla hinnalla.
Mikkonen toivottaa myös keskustelun vuokralääkäreiden korkeista palkoista tervetulleeksi. Palkoissa on hänen mielestään tapahtunut myös ylilyöntejä.
Mikkosen luotsaama Addiktum on erikoistunut päihde- ja mielenterveyspalveluihin. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa Addiktumille on maksettu päihde- ja mielenterveystyön erikoislääkäripalveluista 170 euroa tunnilta.
Mikkonen pitää hintaa matalana, jos sitä verrataan nykyisiin markkinahintoihin. Hän sanoo, että päihdelääkäreiden saatavuus alueella on heikko.
Yksityisten palveluntarjoajien merkitys voikin olla suuri etenkin kasvukeskusten ulkopuolella.
Pienessä sote-keskuksessa päihdelääkärin tarve voi olla vain päivä viikossa, Mikkonen toteaa.
– Julkiselle sektorille voi olla vaikeaa löytää virkasuhteeseen lääkäriä, joka olisi valmis ottamaan vastuun esimerkiksi viidestä eri yksiköstä, Mikkonen sanoo.
Vuokratyöntekijä ei olisi valmis loikkaamaan hyvinvointialueen palkkalistoille
Julkinen sektori ja alan yritykset taistelevat samoista työntekijöistä.
Työntekijälle vuokratyö voi tarjota vaihtelevia työtehtäviä ja joustavuutta – sekä korkeampia ansioita. Näin kokee tamperelaisen Sunhoiva-yrityksen lähihoitaja Sariina Jokiranta. Hän tekee vuokratyötä Pirkanmaan hyvinvointialueen järjestämässä kotihoidossa.
Vuokratyöntekijänä Jokirannan palkka on kuukaudessa satoja euroja korkeampi kuin mitä se olisi hyvinvointialueella.
Julkisen puolen vahvuudeksi Jokiranta näkee varmuuden työpaikasta.
– Me taas olemme tällä hetkellä hyvin pitkälti kiinni siinä, mitä hyvinvointialue tilaa meiltä.
Lisäksi Jokiranta sanoo, että vuokratyöntekijöitä ei välttämättä kohdella kotihoidon tiimeissä tasa-arvoisesti verrattuna julkisen puolen työntekijöihin.
Jokirantaa hyvinvointialueiden halu hakea säästöjä vuokratyön vähentämisellä huolettaa.
Johtaja Eveliina Vigelius alan yrityksiä edustavasta Hyvinvointiala Halista ei usko ostopalvelujen karsimisen välttämättä tuovan hyvinvointialueille säästöjä.
– Jos ostopalveluista karsitaan ja hyvinvointialue tuottaa palvelun itse, se ei välttämättä ole edullisempaa. Tarkkaa vertailua ei pystytä tekemään.
Esimerkiksi vuokratyön hintoja nostaa hänen mukaansa muun muassa sopimuksiin kirjatut sanktiot, jos työntekijä vaikka sairastuu.
Halin omien laskelmien mukaan ikäihmisten ympärivuorokautisessa hoivassa hyvinvointialueiden oma palvelutuotanto on kalliimpaa kuin yksityisen tuottamana. Kainuu pitää kärkipaikkaa 55 prosenttia kalliimmalla palvelutuotannolla.
Kainuun hyvinvointialueen johtajan sijainen Timo Halonen ei suoriltaan ota kantaa siihen, kuinka päteviä Halin laskelmat ovat. Hän pohtii, että vertailuajanjakson jälkeen tilanne on voinut tasoittua roimien hinnankorotusten myötä.
– Jos näin kuitenkin olisi, niin meidänhän kannattaisi pyrkiä laajentamaan yksityistä palveluntuotantoa, ilman muuta, Halonen väläyttää.
Oma lukunsa on kuitenkin vuokratyö. Halosen mukaan vuokratyön kulut ovat jopa nelin- tai viisinkertaiset omaan palvelutuotantoon verrattuna. Vuokratyön kuluja halutaan karsia Kainuussa nykyisestä noin 12 miljoonasta alle 10 miljoonaan.
– Osaajapulaa on koko Suomessa. Yksinään se, että hyvinvointialueet kilpailevat keskenään, ei ole ratkaisu. Tarvitsemme tähän kansallisia ratkaisuja, Halonen sanoo.
Hyvinvointialueiden vuokratyövoiman ja ostopalvelujen käyttöä ja keinoja käytön vähentämiseksi selvitetään parhaillaan myös sosiaali- ja terveysministeriössä. Myös hyvinvointialueet ovat selvitystyössä mukana. Mietintö valmistunee tammikuussa.
Vuokratyön osuus hyvinvointialueiden kaikista henkilöstökuluista on pieni, mutta kulut ovat kasvaneet voimakkaasti. Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan vuosien 2021 ja 2022 välillä vuokratyömenot kasvoivat viidenneksellä.