Nopea vilkaisu sarjataulukkoon kertoo Denverissä kaiken olevan hyvin. Colorado Avalanche löytyy divisioonansa kärkipaikalta ja on läntisessä konferenssissakin neljän kärjessä. Pinnan alla kuitenkin kuplii.
Yhdeksän edellistä ottelua on tuottanut vain neljä voittoa. Takkiin tuli Anaheimilta, Arizonalta, Los Angelesilta, Winnipegiltä ja viimeisimmäksi Philadelphialta. Eikä tulosten taakse katsominen pelasta tällä kertaa Coloradoa. Peli ei ole ollut yhtään tuloksia parempaa – ennemminkin päinvastoin.
Esimerkiksi maaliodottaman jakauman Colorado on hävinnyt seitsemän kertaa yhdessätoista edellisessä pelissä.
Colorado mielletään hyökkäysvoimaiseksi taitojoukkueeksi, jonka aktiivinen ja nopea pelitapa ajaa vastustajan tuhon tielle. Mielikuva ei juuri nyt vastaa todellisuutta. Colorado on taitojoukkue, mutta ei nopea eikä etenkään viime viikkoina kovin työteliäs tai huolellinen sellainen.
– Sieltä puuttuu identiteetti tällä hetkellä, Ylen jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen avaa pelin.
Lehkosen näkemykseen on helppo yhtyä. Colorado pyrkii pelaamaan kuin mestaruuskaudella (2021-2022) parhaimmillaan, mutta toteutus ei ole samalla seinälläkään.
Miksi pelaamisesta on tullut huolimatonta ja jopa tuskaista?
– Joukkue varmasti ajattelee olevansa ryhmä, joka hyökkää viidellä ja karvaa kaikilla kolmella pelin osa-alueella ihan sikana. Kun tulee kääntö, mennään lujaa ja puolustajatkin on koko ajan toinen jalka menossa. Ongelma on siinä, että tuosta porukasta puuttuu oikeasti vauhtia tosi paljon, Lehkonen näkee.
– Tämän kanssa joukkue nyt tuskailee. Tuntuu, että koko porukka on ihan hämmentynyt, kun homma ei toimikaan, että eikö me saadakaan pelata tällaista jääkiekkoa.
Vanhan pelin pakottaminen on näkynyt rumasti tulostaululla.
– Miten voi olla, että omiin tulee valtavat määrät 2-1-, 3-1- ja jotain 4-2-hyökkäyksiä. Sieltä puutuu joka ketjusta yksi pelaaja, joka pelaa matemaattisesti vastustajan hyökkäyspeliä pois. Missä on innostavat pelaajat, Lehkonen kysyy.
Coloradon ongelmat näyttäytyvät helposti myös rakenteellisina. Kapteeni Gabriel Landeskog kävi kesällä jo kolmannessa polvioperaatiossaan. Seura ilmoitti tuolloin, ettei tämä pelaa tällä kaudella. Artturi Lehkosen loukkaantuminen oli niin ikään Coloradolle raskas takaisku.
Tämän lisäksi uudet hankinnat ovat olleet toistaiseksi heikkoja. Kakkossentteriksi hankittu Ryan Johansen ei ole koskaan profiloitunut voittavaksi tai johtavaksi pelaajaksi eikä näytä muuttuneen Denverissä. Sunnuntaina valmennus pudotti kanadalaisen nelosketjuun.
Colorado profiloituu juuri nyt yhden ketjun ja parin huippupuolustajan joukkueeksi, kun tuloksesta puhutaan.
– Johansen on kakkossentteriksi hyvä valinta, luotan häneen. Hän tosin tarvitsee vierelleen kaksi polkukonetta kyetäkseen rytmittämään keskikaistalla. Aiemmin hän pelasi Artturin ja Valeri Nitshushkinin kanssa. Se toimi ihan hyvin, isä-Lehkonen sanoo.
– Kyllähän valmennus silti varmasti sen kanssa painii, että miten saavat ketjut tasapainotettua. Sieltä puuttuu työntekijät tällä hetkellä. Kun mukana on vielä uusia pelaajia, pelaaminen ei ole toisteista. Siellä on hyviä jaksoa, mutta myös helvetin huonoja vaiheita.
Mikä vaivaa Rantasta?
Oma tarinansa Colorado-tarinan sisällä on Mikko Rantasen tilanne juuri nyt. Kauden hyvin aloittanut Rantanen on ajautunut yhdeksän ottelun maalittomaan putkeen, eikä pelaaminen muutenkaan anna aihetta hurraa-huudoille. Rantasen neljän edellisottelun tehotilaston lukema on -7.
Sekä maaliodottaman jakauma että ykkössektorin maalipaikkojen jakauma viidellä viittä vastaan jää Rantasella yhdeksän ottelun otannassa alle 38 prosentin. Kyyti on ollut vilpoista.
– Voisiko olla, että Mikolla on tullut seinä hetkeksi vastaan. Hänellä ei kauhean hyvä kesä ollut. Paljon oli kissanristiäistä, Helsingissä piti olla ja muuta. Varmaan hän tietoisestikin ajoi raskaiden vuosien jälkeen konetta alas, mutta ehkä urheilua ei ihan samalla tavalla tullut tehtyä kuin aiemmin, Lehkonen toteaa.
Rantasen pelissä on alkanut näkyä turhautuminen ja tuska.
– Vähän pakottamista se on.
Mikä lääkkeeksi?
Aluksen palauttaminen kurssilleen vaatii Coloradolta muutoksia. Lehkonen penää paluuta perusasioiden äärelle.
– Eihän tuolle joukkueelle lähtökohta ole se, että laitetaan luukut kiinni. Sen he joutuivat viime kaudellakin kuitenkin jossakin vaiheessa tekemään. Silloin todetaan, että laitetaan luukut kiinni ja aletaan voittamaan näitä 2-1 ja 3-1. Se lienee tässä seuraava rasti.
Myös seurajohto general manager Joe Sakicin johdolla on varmasti kartalla ongelmakohtien suhteen. Colorado ei ole mestaruuskaliiberin joukkue ilman muutoksia.
– Aivan varmasti siellä seurajohto katsoo, että millaisia muutoksia pitäisi tehdä. Ymmärtääkseni siellä on ihan selkeä suunnitelma olemassa sen suhteen, että joukkuetta vahvistetaan.
Eri asia on, löytyykö markkinoilta ratkaisua rakenteellisiin ongelmiin. Jos ja kun kapteeni Gabriel Landeskog ei pysty pelaamaan, se jättää joukkueeseen valtavan aukon sekä jäälle että johtajuuspuolelle.
– Kapteenin puuttuminen näkyy, se on ihan selvä asia. Puhutaan pelaajasta ja johtajasta, joka määrittää arvomaailman pelien ja jopa vaihtojen sisällä. Päivittäisessä laadunvalvonnassa on valtava aukko. Hän on tyyppi, jota jokainen seuraa, kun hän ilmoittaa, että nyt mennään, Lehkonen päättää.